Olen etä-äiti ja ajattelin luopua lasten tapaamisista kokonaan

en jaksa, masentaa ja väsyttää

Ei tollanen ole normaalia ja koska olet aikuinen, niin olet itse vastuussa itsestäsi. Ei siihen auta lasten hylkääminen!

suljetulle en pääse, olen liian terve

Ymmärrän, että elämässä sattuu ja tapahtuu ja että kukaan ei valitse sairastua masennukseen. Ymmärrän myös sen, että silloin ihminen on todella itsekeskeinen.



Mutta sitä en ymmärrä, että jaksaa tehdä vauva-palstalle aloituksia siitä, miten hylkää lapsensa, kun ei vaan kiinnosta. Tajuat itsekin, että olet sairas mutta et tajua, miten paljon teoillasi voit satuttaa.



Normaalisti sairaatkin kykenevät tajuamaan, että jos tuntuu kuormittavalta, kevennetään ja pyritään parantumaan. Järkevämpi aloitus siis olisi, että sairastan masennusta ja aion harventaa lasteni tapaamisia, kunnes voin paremmin.



Ehkä olet niin sairas, että et oikeasti ole enää lapsillesi hyvää ja kelvollista seuraa, ja silloin tietysti teet oikean ratkaisun. Se, että lapsesi musertuvat täysin tästä, ei varmaan sinua hetkauta.



Inhoan sairausta nimeltä masennus. Sen nimiin voi laittaa uskomattoman itsekkäitä päätöksiä, vaikka muilla elämänalueilla kykenee toimimaan normaalisti. On ikään kuin lupa olla täydellinen sika.



Tietenkään en tiedä sinun tilanteestasi enkä voimavaroistasi. Voit siis toimia ihan oikein. Kunhan vain tajuat, että tekosi tulee aiheuttamaan lapsillesi elinikäisen vamman.