Kummastuttaa, että aikuiset ihmiset jaksavat olla niin kiinnostuneita lastensa arvosanoista

Mutta luulenpa, että ihmisillä vaan on tarve päteä omien lastensa kautta.

Itse olen myös opiskelusta pitänyt ja ahkerakin olen ollut, vaikka en ihan laudaturiin aikanaan yltänytkään. Sain numeroita 7-10 väliltä. Vanhempani eivät päteneet minun varvosanoillani, mutta toki sain kehua jos hyvin meni ja olivat siitä ylpeitä. Ja se hyvä arvosana toiselle on 10 ja toiselle 8.

Ja hyvin olen pärjännyt jatko-opinnoissakin sekä työelämässä.

Suurin pääoma lienee kuitenkin riittävä itsetunto ja into uusien asioiden oppimiseen sekä menestymisen halu, ei niinkään ne menneet kouluarvosanat.

Lasten arvosanat on tärkeitä siksi että vanhemmat tietävät miten lapsi on kehittynyt. Koulunkaynti on nykyaan entista tarkeampaa, enaa ei onnistu takaovesta perskyydilla hyville palkoille paasy. Ma ainakin haluan antaa lapsilleni hyvat mahdollisuudet elaman alkuun ja autan siina niin tukemalla kuin olemalla kiinnostunut heidan koulu-ja muusta menestyksestaan. Tama tallainen tietenkin kiinnostaa yleensa vain ihmisia jotka ovat parjanneet koulussa itsekin ja huomanneet etta silla paasee pitkalle ja hyville ansioille.



Osoittaa muuten hieman oppimattomuutta ihmetellä muiden ihmisten perhekohtaisia asioita. Mita oppimattomampi ihminen sita enemman pistaa nenaansa muiden ihmisten asioihin. Mutta sitahan ei tajua kun ei ymmarra.

Numeroiden varsinkin hyvien numeroiden saaminen voi olla koululaiselle ja opiskelijalle tärkeää. Hän on voinut tehdä paljon työtä numeroidensa eteen ja saa viimein palkinnon siitä. Harva 7 – 15 vuotias vielä ymmärtää oppimisen tärkeyttä laajemmassa mittakaavassa, hänelle palkinto tehdystä työstä tulee 2 kertaa vuodessa todistusten myötä. On se lapsellekin tärkeää, että vanhemmat arvostavat tehtyä työtä, eivätkä kuittaa sitä olankohautuksella. Tietysti olen äitinä ylpeä lapsieni saamista numeroista, näinhän ei Suomessa saisi olla vaan ”päden” tälläkin asialla. Koululaiset ovat hyvin eritasoisia ja tämä pitää ymmärtää siinä, miten koululaisen saamia numeroita perheessä arvostetaan. Jotkut joutuvat tekemään 8 saman verran työtä kuin toiset 10. Mielestäni siihen 8 saa olla yhtä tyytyväinen, jos koulunkäyntiin on panostettu. Usein vain on, varsinkin ylkäkoulussa, että läksyjä ei jakseta tehdä eikä kokeisiin lueta ja numerot ovat sen tasoisia. Koululaiset eivät viitsi uhrata energiaansa koulunkäyntiin, vaan tekevät mieluummin jotain muuta. Enkö siis saa olla kiinnostunut lapsieni koulunkäynnistä ja siitä miten he aikaansa käyttävät? Todistus on minullekin mittari siitä, miten lapseni on onnistunut.

lasteni koenumerot sekä todistukseen tulevat numerot. Muistathan ap, että kaikki eivät saa 9 tai 10, joka sulle ja sun vanhemmillesi yhdentekevää?

omana kouluaikanani en saanut kotoa minkäänlaista kannustusta ja olin alisuoriutuja.

Muutenkin vanhemmillani oli ja on yhä niin huono itsetunto, etteivät uskalla kenellekään sanoa mitään omien lastensa saavutuksista ja sitten ovat nyreissään kun toiset "hehkuttavat".

Ei mitään kymppejä tarvita, että pääsee opinnoissaan ja ammatillisessa kehityksessään ihan just mihin haluaa. Kenenkään tie akateemisiinkaan opintoihin ei esimerkiksi katkea siihen ettei kymppejä ole jossain peruskoulun tai lukion todistuksessa.



Itse toivon lähinnä että lapset sen verran hyvin hoitaisivat koulunsa ettei arvosanat rajoittaisi jatkoon pääsyä, eli keskiarvo semmoista 8 paikkeilla olisi hyvä. Tosin itsellä oli peruskoulun 9:llä keskiarvo 6,7 ja silläkin pääsin lukioon, josta kirjoitin sitten 5 Laudaturia, ja sen jälkeen opiskelin maisteriksi.

Tiedän erään äidin, joka puhuu lapsensa koulunmeroista jatkuvasti ja lapsi on kohta täysikäinen. Jatkuukohan sama kohkaaminen yliopisto-opiskeluita myöten?

jonne ka:lla on merkitystä, niin onhan niiläl numeroilla väliä.

Aika lapsellista tuo "ei mitään kymppejä tarvita". Eihän kymppejä edes jatkuvasti voi saada, vaikka osaisi kaiken. Aina tulee huolimattomuusvirheitä ja väärinkäsityksiä, kysymykset voivat olla monitulkintaisia.



Esimerkki:



"Mikä on jokaisessa ortodoksikirkossa?" - lapsi vastaa neitsyt Maria, väärin, oikea vastaus ikoni, kirjassa lukee neitsyt Mariaa esittävä ikoni.



Eli jos osaa tosi hyvin, saa lähes aina jonkinlaisen kiitettävän kokeesta, muttei välttämättä kymppiä. Jos osaamisessa on aukkoja, voi nappisuorituksella ja tuurilla tulla ysi, todennäköisesti tulee kasi. Jos osa asioista on oppimatta, nappisuoritus on kasi, luultavasti tulee seiska...



Tärkeää vanhemmalle on seurata, milloin osaamiseen alkaa jäädä aukkoja. Ne kertautuvat vuosien mittaan nimittäin, huonolle pohjalle on työlästä rakentaa. Jos kokeesta tulee muuta kuin kiitettävä, pitää katsoa tarkkaan, mitä virheitä on tehty. Kertovatko ne siitä, että lapsi ei ole ihan kärryillä? Pitäisikö lasta auttaa?



Joskus yllättävän huono numero voi kertoa myös siitä, että opettajalla on huono asenne lasta kohtaan. Mistä se johtuu? Pitääkö jututtaa lasta vai opettajaa? Haittaako se, ikäväkin ope voi opettaa kuitenkin ihan hyvin ja lapsen on hyvä oppia sietämään vähän ikävääkin "pomoa". Silloin lapselle on reilua kuitenkin kotona tehdä selväksi, että nyt ongelma on ihmissuhteessa eikä osaamisessa. Voiko asiaa korjata pienin keinoin? Tuoda osaamisensa fiksummin esille? Tätä taitoa tarvitaan elämässä muutenkin, ei auta jos on hyvä, mutta kynttilä on aina vakan alla.

olla terveellä tavalla kiinnostunut lastensa arvosanoista. On valitettavasti paljon vanhempia, joita lasten koulunkäynti ei juurikaan kiinnosta, ja näille lapsille jatko-opintomahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.



Siitä olen samaa mieltä, että kymppejä ei ole mikään pakko saada.

merkitystä sillä on, onko numero 9 vai 10. Mielummin itse annan paremman kahdesta vaihtoehdosta, mutta joidenkin vanhempien kohtuuton painostus ja ylilataus numeroiden suhteen ihmetyttää. Ihan kuin joku peruskoulun numero ratkaisisi koko elämän. Riittää, että muksu tekee parhaansa. Se on riitettävä. Omiani en painosta yhtään. Läksyihin ei todellakaan tarvi käyttää kohtuuttomasti aikaa ja koelukemiseksi riittää normaali lukeminen. Sääliksi käy lapsia, jotka on ahdistuksesta puree kynsiään silmät kyyneleissä ja vanhemmat soittelee neuvoja, miten Maija nyt saataisiin nostamaan numeroa. Tekisi mieli huutaa, että parhaansa tuo tekee jo nyt ja sille ei voi mitään, ettei parempaa tulosta tule... Sitä paitsi kasi on ihan ok numero. Lapsien koululahjakkuudessa on eroja ja se pitää vanhempien hyväksyä.

Lukio on lukio ja toivottavasti se on lapsen rehellinen oma tavoite eikä sinun aivopesemä ja läpi ajama.

10 kertoo siitä, että lapsi on oppinut koealueen asiat. 9 kertoo, että oppimisessa ja opetuksessa on ollut puutteita.



Yksittäisillä arvosanoilla ei ole valtavan suurta merkitystä, enemmän me vanhemmat seuraamme numerosarjojen trendejä.



Ja kuten ap itse keroit, hyvät numerot eivät kerro mitään siitä, millainen ihminen niiden takana on. Moni epäonnistuu ap:n tavoin, koska ei ole saanut kotoa tukea.

On aivan samantekevää, onko arvosana 9 vai 10. Pääasia on, mitä on oppinut ja miten työtä tehnyt ja vastaavat asiat.

Minä rakastin opiskelua jo alakouluikäisenä, kirjoitin kuusi laudaturia ja hakeuduin opettajan työhön. Arvosanoilla on merkitystä osaamisen tasoon liittyvän informaation kannalta ja jatko-opintoihin hakeutuessa. Muuten ne ovat varsin yhdentekeviä.

Koe on opiskelutilanne, ja kokeenpalautus usein viimeinen tilaisuus oppia kurssin pääasioita.

Toivottavasti et opeta lapsia!

Onneksi sinä et opeta !

Lukio on lukio ja toivottavasti se on lapsen rehellinen oma tavoite eikä sinun aivopesemä ja läpi ajama.

parempi minulle olis, jos haluasi tähän lähilukioon...

Jos tavoitteena on tietty lukio, jonne ka:lla on merkitystä, niin onhan niiläl numeroilla väliä.

siihen lukioon vai ei. Lukio kuin lukio, noin jatkomahdollisuuksien kannalta. Eikä siellä lukiossa mitään niin ihmeellistä opita että se tarvisi supertehokkaasti oppia jossain huippuyksikössä.

Jos tavoitteena on tietty lukio, jonne ka:lla on merkitystä, niin onhan niiläl numeroilla väliä.

siihen lukioon vai ei. Lukio kuin lukio, noin jatkomahdollisuuksien kannalta. Eikä siellä lukiossa mitään niin ihmeellistä opita että se tarvisi supertehokkaasti oppia jossain huippuyksikössä.

ajatteles nyt vähän enemmän... Kaikki erityislukiot ei ehkä ihan huippuyksiköitä sinällään ole, mutta kun hakijoita on paljon ja paikkoja vähän, niin sillä ka:lla on merkitystä myös enemmän.

On aivan samantekevää, onko arvosana 9 vai 10. Pääasia on, mitä on oppinut ja miten työtä tehnyt ja vastaavat asiat. Minä rakastin opiskelua jo alakouluikäisenä, kirjoitin kuusi laudaturia ja hakeuduin opettajan työhön. Arvosanoilla on merkitystä osaamisen tasoon liittyvän informaation kannalta ja jatko-opintoihin hakeutuessa. Muuten ne ovat varsin yhdentekeviä. Koe on opiskelutilanne, ja kokeenpalautus usein viimeinen tilaisuus oppia kurssin pääasioita.

Omassa päättötodistuksessa ykkösnorssista keskiatvo oli 9,7. Ei arvosanoilla tosiaan ole omasta mielestäkään merkitystä, jos kyse on siitä, onko numero ysi vai kymppi. Eikä sillä välttämättä ole muutenkaan merkitystä, koska aika moni koulussa surkeasti menestynyt voi pärjätä loistavasti aikuisena: osaamisen arvioinnin kriteerit kun ovat toiset. Kouluarvosanoihin vaikuttaa paljon myös a) pärstäkerroin, eli opettajiat antavat numeroita osin subjektiivisin perustein ja b) se, että smalla luokalla voi olla vuoden verran hajontaa oppilaiden iässä. Itse olen syntynyt tammikussa ja samalla luokalla oli liki vuoden nuorempia: tietysti he pärjäsivät huonommin. Ei sillä, ettenkö olisi aikuisenakin pärjännyt aika hyvin ja kepittänyt mm akateemisen tutkimuksen piirissä kollegoita riippumatta niiden surkimusten iästä. Olen vaan niin loistava. Mistäs aieesta tää ketju olikaan.

10 kertoo siitä, että lapsi on oppinut koealueen asiat. 9 kertoo, että oppimisessa ja opetuksessa on ollut puutteita. Yksittäisillä arvosanoilla ei ole valtavan suurta merkitystä, enemmän me vanhemmat seuraamme numerosarjojen trendejä. Ja kuten ap itse keroit, hyvät numerot eivät kerro mitään siitä, millainen ihminen niiden takana on. Moni epäonnistuu ap:n tavoin, koska ei ole saanut kotoa tukea.

Perfektionismin nimeen vannova mielipideautomaatti laukoo. Korjaanpa kaksi asiaa: 1) kun arvosanojen skaala on 4-10, niin ysi kertoo hyvästä onnistumisesta ja nelonen epäonnistumisesta; 2) täysin hatusta vedettyjä noi syy-seuraus -väitteet. Samalla tavalla vois väittää, että kun lapsena on vaikeaa kotona, tulee isona väkivaltaiseksi sekopääksi, kuten tony halmeen selitys omasta tilanteestaan kuului.

Vielä tuosta ykkösestä: jos vaikkapa viisi prosenttia ihmisistä saa kymppejä, niin mietipä. onko väitteesi ihan järkevä. Tai jos prosentti maailman väestöstä omistaa 90 prosenttia maailman varallisuudesta, onko 99 prosentissa jotain vikaa, kun he eivät ole pärjänneet yhtä hyvin? Selittyykö tämäkin lapsuuden vaikeilla kotioloilla?