Siis ettekö itke lastenne nähden???

Itkeehän nekin mun nähden...

Ei vaan. Siis itkuhan on ihan luonnollinen asia näyttää, että on surullinen. Ja tunteet täytyy näyttää, ei niitä saa sisälleen kätkeä.

eli pitää vaikka käsiä edessä. On jotenkin sydäntäsärkevää kun 2v tyttö tulee JOKA kerta ja sanoo että " elä rakas itke"

Ja lapsi tulee aina lohduttamaan. Mutta ehkäpä siinä kehittyy lapsellekin empaattisuutta yms. kun lohduttaa toista?

Joskus teen jopa sellaisen av:lla tuomitun rikoksen, että itken lapsen tottelemattomuuden takia! Kun lapsi aikansa temppuilee, eikä usko puhetta, arestia, huutoa tms., niin minulta saattaa päästä itku. Ja silloinkin selitän lapselle, että minua ihan itkettää kun harmittaa niin tuo sinun temppuilusi.



Sehän on kauheaa, jos lapsi ei saa koskaan nähdä vanhempiensa tuntevan myös ikäviä tunteita. Kaikkien tunteiden pitää olla sallittuja, ja tärkeää on myös se, että tarpeen vaatiessa tilanteet selvitetään niin että lapsi ymmärtää, mistä on kyse.

että lapsesi luulee sinun olevan mistään mieltäsi pahoittamaton puolijumala?



Vanhemman inhimillisyys ei todellakaan vähennän hänen auktoriteettiaan.

näin miehen itkevän ensimmäisen kerran, ja se oli oma mieheni...

En totisesti ollut ikinä nähnyt että meiskin voi itkeä. Äitini olen olen nähnyt itkevän, enkä sitä ole koskaan mitenkään pahalla ottanut, ehkä siksi että äiti on itkenyt aina minun nähden tai en teidä miten selitän, eihän hän nyt aina itkeä pillittänyt mutta kun itketti niin itki. Olin siis tottunut jo pienenä että äitikin saattaa itkeä enkä kokenut sitä sitten niin kamalana. Itse olen kyllä itkenyt lasteni nähden...