Haluan omaa aikaa, mutta toisaalta myös lisää lapsia

asiallisista vastauksista :)



Esikoinen alkaa jo olla iso, kouluunmeno kolkuttelee ovilla ja siksi alusta alkaminen epäilyttääkin niin paljon. Hän on alkanut harrastaa ja tämä antaa minulle mahdollisuuden tehdä joskus jotain omaakin.



Itsekin olin tosi kiinni hänessä vauvaiässä ja myöhemminkin, mutta taloudellisista syistä oli pakko palata töihin ja huomasin, että itse asiassa kaikilla on mukavampaa, kun jokainen on tekemässä omaa juttuaan päivän aikana. Pidän myös aika itsepintaisesti kiinni liikunnastani, se pitää järjen päässä. Meillä on upea yhteys lapseni kanssa, mutta myös hänen isällään ja isoäidillä on häneen hieno suhde.



Jotenkin vaan sitä ajattelee, että miksi tekisi enemmän lapsia, kun tykkää niin paljon kaikesta muustakin elämästä. Vaikkakin elämäni tärkein ja ihanin asia on olla lapseni kanssa.

Mä olen itse tuota kotiäiti-tyyppiä. Meillä on kaks lasta ja jossain vaiheessa ois haaveissa kolmaskin mutta nyt kun lapsilla on ikää 3v4kk ja 1,5v niin on helpottanut tää elämä jo sen verran että nyt olen tarkoituksella itselleni ominut omaa aikaa ja käyn jumpassa ja lenkillä itsekseni jne. Joo, oma elämä on loppunut joksikin ajaksi mutta kyllä se taas siitä :) Jos sulla on nyt pieni niin ehkä sun ajatusmaailmalla kannattais "tehdä" se toinenkin nyt niin sit pääsisit tavallaan nopeammin eroon tuosta pikkulapsivaiheesta kun molemmat kasvavat isommaksi. Jos esim. esikoinen on koululainen ja sit tulis vauva niin jaksatko sitten enää aloittaa rumbaa alusta? :)

Hanki paljon lapsia ja pistä ne loismummot töihin.

t. yksi mummo

Toista lasta yritetään parhaillaan, en tiedä onnistuuko koskaan raskautuminen tosin.



Mä tosin toisaalta olen jopa uhrautuvaa kotiäitityyppiä. Ihan pientä en halua jättää oikein edes isänsä hoitoon ja imetän lapsia vaikka siihen saakka kun menevät kouluun, teen lapsen kanssa paljon kaikenlaista ja vähennän työpäiviä mieluusti, jottei lapsen tarvitsisi olla paljon hoidossa.



Mutta kaipaan opiskeluaikaa (ihan huvin vuoksi opiskelen), lukemisaikaa, mielelläni käyn joskus leffassa ja teatterissa ja joskus kaverin kanssa jossakin niin, että tulen vasta aamuksi kotiin. Miehenkin kanssa mielellään muutaman kerran vuodessa johonkin menen, kerran vuodessa yövytäänkin jossain.



Mutta jos vauva tulisi niin esim. miehen kanssa yhteinen yöpyminen poissa kotoa olisi varmaan kolmen vuoden päässä. Mutta eihän se toisaalta mikään älytön aika ole. Sinänsä toisen lapsen kanssa olisi varmaan aika erilaista, että kun eka oli vauva oli paljon aikaa esim. lukea kun häntä imetti ja olla koneella, toisen kanssa ei olisi kun taloustöitä on paljon ja ennenkaikkea esikoisen kanssa pitäisi olla. Ottaisin hänet hoidosta pois jos toinen tulisi koska hoitoonmeno ei ole koskaan erityisemmin häntä miellyttänyt.



Eiköhän se ole ihan normaalia, että haluaa pitää kiinni pienimuotoisesta aikuisen naisen elämästä ja aika iso osa lasten äideistä niin tekeekin. Yleensä puolisokin kantaa osan vastuusta tai on joku muu hoitaja tms. Paradoksi nykyään taitaa ollakin siinä, että lapsista huolehditaan erittäin hyvin ja tietoa on paljon mutta myös itsensä toteuttamisen tarpeita on ihmisillä paljon. Mielestäni tämän kanssa vain eletään.