Okei, olen masentunut ja stressaantunut. Mutta mitä muka voin tehdä?

karsimisesta on vain omassa päässäsi. Tottakai voit kartia. Huonot ihmissuhteet voit karsia, huonon työpaikan voit karsia, voit tehdä vähemmän töitä, voit tehdä enemmän töitä jos tarvit lisää rahaa jne. Tuo pakkopulla se just on mikä sua ahdistaa. Ei siinä muu auta ku miettiä miten voisit poistaa tai ainakin vähentää sitä pakkopullaa tai tehdä siitä enemmän mielekästä.



Lisäksi juuri tuollaisissa lievemmisssä masennuksissa on todella tärkeä pitää itsestään huolta. Liikuntaa, liikuntaa erityisesti ulkona, hyvä syöminen, riittävästi unta ja säännölliset elämäntavat. Viina pois.

Ja jos et voikaan karsia itse asioita, voit muuttaa asennettasi niihin. Esim. työntekoa et voi lopettaa, jos se on stressinaiheuttaja sinulle, mutta voit joko etsiä uuden vähemmän stressaavan duunin, tai alkaa ottaa nykyisissä töissä rennommin. Minä olin kerran ihan burnoutin partaalla, ja uskoin vakavissani, että on PAKKO tehdä niin paljon ja niin paineella kuin tein, kunnes burnout pakotti saikulle ja sen jläkeen ottamaan rennommin. Yllättäen nykyisin voin samassa työpaikassa tehdä töitäni ihan rennosti, ei ylitöitä jne, vaikka vuosikymmenen uskoin että pärjätäkseen on pakko tehdä illatkin.

Stressiä ja masennusta aiheuttavat:



- töiden määrä: ei ole hetkenkään hengähdystaukoa, koskaan en pääse perjantaina kotiin niin, että voisi jättää työpöydän hyvillä mielin taakseni.

- rahojen riittäminen: ne eivät riitä.

- läskistyminen: istumatyö, stressi ja liikunnan puute kertyvät vyötärölle.

- kotityöt: ainainen pyykkivuori, tiskaustakokkaustaimurointiataivaamista

- ainainen huono omatunto, kun teen asioita joista pidän sen sijaan että tekisin niitä mitä pitäisi tehdä.

- riittämättömyyden tunne: en ehdi tehdä mitään kunnolla. En ehdi olla lasten kanssa tarpeeksi.



Karsintahdotuksianne:

- Huonot ihmissuhteet: minulla ei ole. Minulla ei ole edes aikaa olla kenenkään kanssa. Mies on, mutta ihan hyvä, joskaan en ehdi olla hänenkään kanssaan tarpeeksi.

- huonon työpaikan: ei voi, alallani on todella vähän töitä muutenkin. Tämäkin on määräaikainen, jatkuu ehkä jos olen hyvä tai sitten ei.

- voit tehdä vähemmän töitä: en voi tehdä, koska tarvitsen rahaa

- voit tehdä enemmän töitä jos tarvit lisää rahaa: en voi tehdä, koska lastenkin kanssa täytyy olla ja hoitaa kotityöt

- Viina pois: en juo

- voit joko etsiä uuden vähemmän stressaavan duunin, tai alkaa ottaa nykyisissä töissä rennommin: olen määräaikaisena sidoksissa tähän työhön vielä vuoden. Uusia työpaikkoja ei lähialueella ole kuin aniharvoin. En voi ottaa rennommin, jos haluan että saan työni tehtyä -> minulla on ehkä mahdollisuuksia jatkaa täällä.



Lisäämisehdotuksia:

- Liikuntaa, liikuntaa erityisesti ulkona: minulla ei ole aikaa liikkua tarpeeksi. Kotona saan kotityöt tehtyä n. klo 22 mennessä. Kaikki se aika jonka vietän poissa kotoa, lisää sotkua. HOmmat eivät poistu, jos en tee niitä

- hyvä syöminen: syön ihan hyvin, mutta tunnen kaikesta syyllisyyttä, koska lihon vain. tekee mieli alkaa oksentamaan.

- riittävästi unta ja säännölliset elämäntavat: en saa nukutuksi, koska asiat painaa mieltä



- muuttaa asennettasi niihin: en osaa!!!



ap

- opiskelu: täydennyskouluttaudun, jotta minulla olisi vähän paremmat mahdollisuudet saada erilaisia töitä ja tehdä enemmän sitä, mistä pidän.

- jumppa kerran viikossa.

- siivoaminen, josta seuraisi se ettei koskaan olisi "siistiä ja mukavaa".

- uni: heräisin aiemmin, ehtisin enemmän



ap

Harmittaa, kun sinänsä mukavasta duunista on tullut pakkopullaa ja ahdistavaa. ap

josko tämä voisi sun taakkaa yhtään helpottaa.

Jos kerran koet kaikki ehdotukset mahdottomiksi... Tuota menoa voi olla että lopulta tulee pakkostoppi, kun pää ei enää kestä, ei sun auta kuin toivoa että kestät sen määräaikaisen työsuhteesi loppuun kasassa.

Stressiä ja masennusta aiheuttavat:

- töiden määrä: ei ole hetkenkään hengähdystaukoa, koskaan en pääse perjantaina kotiin niin, että voisi jättää työpöydän hyvillä mielin taakseni.

Tämä on ihan oikeasti oma valintasi. Sinä VOIT opetella hallitsemaan ajatuksiasi, niin että kerta kaikkiaan lopetat työasioiden ajattelun perjantaina töistä lähtiessäsi, vaikka töitä olisikin kesken. Mä olen IT-alalla ja tämä taito on ihan pakko olla, muuten palaisi loppuun alta aikayksikön. Ei pidä luulla että tavallisena työntekijänä kantaa yksin projekteja tai firmaa, vaan rajoittaa vastuunsa työaikaan ja työtehtäviinsä. Ja jos projektit on resurssoitu väärin (eli työtä on liikaa siihen nähden mitä työaikana ehtii), siitä pitää puhua esimiehelle, eikä yrittää tehdä kahden tai kolmen töitä!

- rahojen riittäminen: ne eivät riitä.

Tälle voi tosiaan olla vähän rajoitetusti mahdollisuuksia tehdä mitään.

- läskistyminen: istumatyö, stressi ja liikunnan puute kertyvät vyötärölle.

Pystyt halutessasi kyllä laihtumaan tai estämään lihomisen, vaikka olisit istumatyössä etkä ehdi liikkua. Minäkin olen istumatyössä, en harrasta liikuntaa, ja laihdutin viime vuonna 16 kg. Nutrilett-kuurin vaan tempaisin. Vähemmän radikaaleja syömisen rajoittamiskeinojakin voi käyttää toki.

- kotityöt: ainainen pyykkivuori, tiskaustakokkaustaimurointiataivaamista

Joo, tämä on jokaisen työssäkäyvän tuplatyöduuni, joka välillä tuntuu tosi tympeältä, alkaa kotityöt kun töistä tulee ja kaipaisi oikeasti vain lepoa.

- ainainen huono omatunto, kun teen asioita joista pidän sen sijaan että tekisin niitä mitä pitäisi tehdä.

Tämä on yleensä stressireaktio. Mieli laittaa niin paljon vastaan liikaa kuormitusta, että ei SUOSTU enää tekemään niitä asioita joita muka pitäisi, vaikka kuinka yrittää tsempata itseään PITÄISIPITÄISIPITÄISI puheilla.

Stressaantunut itsensä pakottaja usein päätyy noidankehään, jossa vaihtelee tiukan itsekurin ja pakottamisen ja toisaalta lankeemusten (ja näiden laatu vaihtelee, joku ryyppää, joku mässää, joku shoppaa, joku vaan velttoilee) kaudet, ja henkilö alkaa tuntea että on huono ja tahdonvoimaton, koska ei pysty pakottamaan itseään hoitamaan velvollisuuksiaan. Kyse on kuitenkin liikastressistä ja luonnollisesta reaktiosta siihen, ei siitä että tämä ihminen olisi nahjus tai päästään vialla. Stressiä on pakko vähentää elämästä, että noidankehästä päästään.

- riittämättömyyden tunne: en ehdi tehdä mitään kunnolla. En ehdi olla lasten kanssa tarpeeksi.

Jossain määrin tätä ei aina voi välttää. Itsekin toisinaan tunnen tuota siitä, että minulla on vaativa täyspäivätyö, ja arkisin aikani olla lasten kanssa on kovin vähäistä. Iltaisinkin kun odottaa ne kotityöt, koiran ulkoilutus jne. Mutta toisaalta ymmärrän että ei ole hedelmällistä vain märehtiä riittämättömyyttä ja syyllisyyttä, jso ei aio tehdä mitään konkreettista, esim. vaihtaa osa-aikatyöhön, joten itse vaan työnnän mielestäni tuollaiset ajatukset pois, kun huomaan niitä. Päätän, että EI, minä en ala pyöritellä tätä, koska se ei hyödytä mitään.

kotityöt pitää järjestää uudestaan. Lapsen kanssa ehdit kyllä olla vaikka nyt tuntuisikin että et nää lasta... tässä on kuule aikaa vielä.

on liikaa töitä ja stressiä ja masentaa niin, ettei unikaan tule.



Mutta mun stressin aiheuttaa

-oma pitkäaikaissairas lapsi

-työ jota rakastan ja joka on ainoa asia maailmassa, jossa olen hyvä - siis käytännössä se ainoa asia, jossa koen onnistumista ja iloa nykymaailmassa

- miehen työ, josta on aika lailla liikaa vaadittu pyytää häntä luopumaan - eikä se niin paljon edes stressaa.



Eli mistä mä näistä luovun ja miten? Lapsenko heitän pihalle? Vai miehen? Vai jätänkö sen ainoan ilonaiheeni tässä elämässä?

kuitenkin tykkäät tehdä?



Stressaat miehen duunista, vaikka et tavallaan stressaakaan?



Lapsen pitkäaikaussairaus on taatusti stressaavaa, mutta miksi näistä töistä pitäisi luopua, kun eivät kuitenkaan stressaa?

On kai miehesi joskus kotonakin? Eikö siellä kukaan muu tee kotitöitä? Ei muuta kun joka ilta pieni kävely miehesi ollessa kotona ja tehdessä niitä kotitöitä jotka muka estävät sinua harrastamasta liikuntaa.



Syömisestä; jos kerran jatkuvasti vain lihot, et syö riittävän hyvin. Siis laadullisesti hyvin.



Siivouksessa ota käyttöösi tuo FlyLady-systeemi joka ainakin minulla auttoi siivouksen aiheuttamaan stressiin. Eli joka päivä vain vähäsen siivousta (15 min) ja siihen päälle kerran viikossa viikkosiivous joka sekin alle tunnin. Joka ilta astianpesukone päälle, aamulla tyhjennys ja muut laittavat päivän mittaan astiansa sinne. Aamulla pyykinpesukone käyntiin.

Karsi tavaroitasi reilulla kädellä ja mieti jokaiselle tavaralle oma paikkansa.



Vaihda alaa, jos nykyinen työsi on suurin stressin aiheuttaja ja muuta oman alasi töitä ei ole.



Karsi menojasi jos tulonne eivät riitä.



Se asenne juuri, joka masentuneilla usein on, että mihinkään ei voi vaikuttaa ja että on vain olosuhteiden uhri, niin se pitää vain yllä masennusta. Toisaalta kaikkeen uuteen ryhtyminenhän on alussa ahdistavaa, mutta lopulta kuitenkin palkitsevaa juurikin sen vuoksi, että näkee että voi omalla toiminnallaan vaikuttaa oman elämänsä laatuun. Jääminen vanhaan tuttuun on toki turvallista, mutta pitää yllä masennusta.

av:lla velttoilu on just se stressireaktio, kun on liikaa töitä niin pakenen tänne "nollaamaan". Ne oli viisaita sanoja jossain aiemmassa viestissä.



- On se mieskin kotona... Jos minä lähden kotoa kävelylle, miehen pitää hoitaa ja ruokkia lapset: sotkua tulee vain lisää. Tunnen huonoa omaatuntoa jo muutenkin siitä, etten ole kotona tarpeeksi, enkä varsinkaan läsnä. Lasten neuvolatkin on hoitamatta ja kulkevat likaisissa vaatteissa, kun en ehdi huoltaa tarpeeksi.

- En minä tiedä, miten kotitöistä on tullut näin iso mörkö minulle. Ahdistun jo kotiovella, kun tiedän edessä olevan taas helvetinmoisen turhan työn. Flylady-systeemi ei toimi millään: tiskit hoidan jo nyt aamuin illoin, vartti päivässä ei riitä edes eteisen siivoamiseen ja sen joudun tekemään kolmesti päivään. Tunnissa en siivoa meidän talosta kuin yhden huoneen. Olen kokeillut siivoamisen vähentämistä, mutta se oikeasti vain lisää stressiä, kun ympäristö on aina kuin kaatopaikka eikä tunne siitä, että pitäisi tehdä, häviä mihinkään. Kukaan muu ei siivoa, jos minä en siivoa. Miehellä on omia hommiaan, joista ei sen enempää, joka tapauksessa en voi vaatia enempää häneltäkään.

- Syömisestä; jos kerran jatkuvasti vain lihot, et syö riittävän hyvin. Siis laadullisesti hyvin. No en varmaan niin, en syö paljon mitään. Mutta vituttaa kuunneella aibna syyllistämistä että syön paskaa ruokaaa kun en syö !! en syöä perkelepaKLJON MITTÄÄÄÖÄ-.Ö-N!"!!!!!"!"

- Aamulla pyykinpesukone käyntiin. Pesen pyykk8iä niin paljon kuin ikinä ehdin.

- Karsi tavaroitasi reilulla kädellä ja mieti jokaiselle tavaralle oma paikkansa. olen karsinut, heitin yli puolet vaatteistani roskiin. En osta mitään, omat tavaraani ovat laatikoissa vatraastpssa.

- Vaihda alaa, jos nykyinen työsi on suurin stressin aiheuttaja ja muuta oman alasi töitä ei ole. Vitun hieno neuvo.

- Karsi menojasi jos tulonne eivät riitä. Joo, katrsinkin jo, kun en mm. syö mitään.



Vituttaa klaikki. vituttaa vituyttaaavituttaa vituttattatattatataökkhCDÖKSHFÖIufhä ghä



AAAAAAAERRTRRRRRRRGGGGGHHHHH!!!!!!



(kiitos purkautumiskanavasta)

ap

Miten kuljet töihin ja pois? Voisitko alkaa liikkua työmatkoilla?

montako lasta sulla on ja minkä ikäisiä?



Noi sun siivousmääräsi kuulostaa siltä, että joko teillä on aivan liikaa roinaa (jolloin ratkaisu on karsia niitä) tai sitten sä oot perfektionisti. Lapsiperheessä nyt ei vaan voi olla koko ajan kaikki paikat aivan tip top. Flylady-systeemissä ei ole tarkoituskaan että kaikki hoituu tuolla 15 min systeemi + tunnin viikkosiivouksella, vaan pikkuhiljaa homma edistyy. Siinä on tarkoitus nimenomaan rajata se siivous päivässä tuohon 15 min ja jatkaa siitä sitten seuraavana päivänä. On helpompi jättää joku homma kesken kun tietää että huomenna sitä taas jatkaa.



Puhu nyt hyvä ihminen miehesi kanssa. Kai nyt on kaikin puolin oikein ja reilua että miehesi osallistuu enemmän kotitöihin kun kerran sä uuvut niihin. Miehen omia hommia siis vähemmän ja enemmän siivoukseen osallistumista.



Noi sun syömiseen ja liikkumiseen liittyvät selitykset on sori vaan ihan puhdasta itsepetosta.



Alan vaihto. Mikä vika neuvossa? Näin tein itsekin, vaikka se vaati neljän vuoden vielä tiukemman rahatilanteen opiskelujeni vuoksi. Mutta nyt sitten ollaankin rahakkaammassa palkassa ja mukavammassa työssä kiinni.



Mutta jos et voi mitään asioille, niin sitten sä olet valinnut masennuksen ja ahdistuksen. Saa kai sitä ihminen nekin valita. Turhapa se on ulkopuolisen muutenkaan tulla neuvomaan, itsestä ne muutokset pitää lähteä. Tarjosin vaan neuvoja kun niitä kysyit. Ehket ole vielä vaan valmis muutoksiin.

kanssa ison karsimisoperaation. Sitten siivousfirmalta tilaatte kertasiivouksen, siis sellaisen suursiivouksen, minkä jälkeen alatte miehen kanssa yhdessä huolehtia päivittäisestä järjestyksestä ja viikkosiivouksesta. Tai jos teillä on varaa, pitäkää pari kuukautta siivoojaa esim. kerran viikossa, jotta ehdit toipua tuosta kotitöiden aiheuttamasta stressistä.



Suosittelen myös, että kun otat omaa aikaa ja lähdet vaikka kävelylle, niin menet sellaisella hetkellä, ettei ole ruoka-aika. Jos mies jää lasten kanssa leikkimään tai katsovat yhdessä DVD:tä, niin sotkuja ei synny niin paljon poissa ollessasi.

Nyt ihan ekana pistät sellaisen jöön, että JOKAINEN talossa siivoaa omat jälkensä.



Omat astiat koneeseen, omat lelut paikalleen, omat vaatteet paikalleen.



Sillä nyt ei oikeasti ole mitään väliä jos lapsen paidassa on vähän ruokaa, tai ulkovaatteet on kuraset. Niin meilläkin on, en stressaa.



Sä olet nyt liikaa orientoitunut tekemään kaiken itse, ja ymmärrän hyvin että niin käy, kun kotona ollessaan naiselle se taakka asettuu luontevasti, eikä ilman pieniä kipuiluja ja kunnon vaatimuksia muutu.



Meilläkin oli niin, että töihin mentyäni yritin jatkaa samalla mitalla kolmen lapsen asioiden hoitamista, kunnes yksi päivä lapset jäi päiväkotiin, kun mies luuli että ne oli isovanhemmilla... Ja kehtasi vielä mulle nalkuttaa, että en ollut häntä informoinut asiasta.



Silloin tajusin, että mulla ei paukut riitä kaikkeen, ja ulkoistin tietyt asiat täysin miehen hoidettaviksi. Mies nykyään tekee kaikki päivällisruoat arkena ja hoitaa kaikki lasten harrastuksiin liittyvät kuljetukset ja järjestelyt. Niin ja meillä käy siivooja joka toinen viikko. Muuten ei siivota juurikaan.



Lapset muuten saa siivoamaan tosi hyvin siten, että lupaa niille jotain kivaa yhteistä heti kun omat huoneet on siistit. Tai vaikka kaikki leleut pois olkkarista, tiskikone tyhjennetty tms.



Meillä myös ulos tai mihin tahansa muualle kivaan paikkaan lähtöä edeltää kämpän perussiistiminen lasten toimesta.



Kun sitä vähän aikaa jaksaa jankuttaa, se alkaa sujumaan todella helposti lapsilta.



Tsemppiä ap! Vaikka et mistään voisi luopuakaan, voit kyllä montaa kohtaa järkeistää tuossa elämässäsi. Aloita nyt ensimmäisenä noista kotitöistä.



T: Kolmen pojan äiti.

av:lla velttoilu on just se stressireaktio, kun on liikaa töitä niin pakenen tänne "nollaamaan". Ne oli viisaita sanoja jossain aiemmassa viestissä.

- On se mieskin kotona... Jos minä lähden kotoa kävelylle, miehen pitää hoitaa ja ruokkia lapset: sotkua tulee vain lisää. Tunnen huonoa omaatuntoa jo muutenkin siitä, etten ole kotona tarpeeksi, enkä varsinkaan läsnä. Lasten neuvolatkin on hoitamatta ja kulkevat likaisissa vaatteissa, kun en ehdi huoltaa tarpeeksi.

- En minä tiedä, miten kotitöistä on tullut näin iso mörkö minulle. Ahdistun jo kotiovella, kun tiedän edessä olevan taas helvetinmoisen turhan työn. Flylady-systeemi ei toimi millään: tiskit hoidan jo nyt aamuin illoin, vartti päivässä ei riitä edes eteisen siivoamiseen ja sen joudun tekemään kolmesti päivään. Tunnissa en siivoa meidän talosta kuin yhden huoneen. Olen kokeillut siivoamisen vähentämistä, mutta se oikeasti vain lisää stressiä, kun ympäristö on aina kuin kaatopaikka eikä tunne siitä, että pitäisi tehdä, häviä mihinkään. Kukaan muu ei siivoa, jos minä en siivoa. Miehellä on omia hommiaan, joista ei sen enempää, joka tapauksessa en voi vaatia enempää häneltäkään.

- Syömisestä; jos kerran jatkuvasti vain lihot, et syö riittävän hyvin. Siis laadullisesti hyvin. No en varmaan niin, en syö paljon mitään. Mutta vituttaa kuunneella aibna syyllistämistä että syön paskaa ruokaaa kun en syö !! en syöä perkelepaKLJON MITTÄÄÄÖÄ-.Ö-N!"!!!!!"!"

- Aamulla pyykinpesukone käyntiin. Pesen pyykk8iä niin paljon kuin ikinä ehdin.

- Karsi tavaroitasi reilulla kädellä ja mieti jokaiselle tavaralle oma paikkansa. olen karsinut, heitin yli puolet vaatteistani roskiin. En osta mitään, omat tavaraani ovat laatikoissa vatraastpssa.

- Vaihda alaa, jos nykyinen työsi on suurin stressin aiheuttaja ja muuta oman alasi töitä ei ole. Vitun hieno neuvo.

- Karsi menojasi jos tulonne eivät riitä. Joo, katrsinkin jo, kun en mm. syö mitään.

Vituttaa klaikki. vituttaa vituyttaaavituttaa vituttattatattatataökkhCDÖKSHFÖIufhä ghä

AAAAAAAERRTRRRRRRRGGGGGHHHHH!!!!!!

(kiitos purkautumiskanavasta)

ap

Sitten kun sä ihan oikeasti haluat muutosta, käy lukemassa näitä viestejä, täällä on paljon hyiä vinkkejä.

Ihan ekana kannattaisi jättää tuo marttyyriasenne noiden kotitöiden suhteen ja oikeasti valjastaa ne lapset hommiin. Sä et taida kehdata edes kertoa lastesi ikiä, koska veikkaan, että teillä asuu aika isoja pilalle passattuja marisijoita, joita et ole osannut ohjata ottamaan vastuuta kodin töistä...