Pienten lasten vanhemmat! Parisuhdeongelmia...

Jos vaan varallisuus antaa myöten, ottakaa töistä joku viikonloppu ma ja pe vapaaksi ja lähtekää jonnekin kahdestaan lomailemaan. Ei kannata pitkälle mennä, ihan vaikka Ruotsiin tai Tallinnaan tai sitten jäätte kotimaahan, ettei koko loma mene matkustamiseen vaan saatte olla kahdestaan. Lapsi hoitoon täksi ajaksi.

Se arki vaan yksinkertaisesti on niin arkea... Ja parisuhteen roolitkin muuttuu, kun tulee äidiksi ja isäksi. Parisuhteessakin on ylä- ja alamäkiä. Ei auta muu, kuin pitää sitä kaikin keinoin yllä...halata, pussata jne. Pienillä teoilla on ihmeellinen vaikutus. Ja ainahan voi ottaa lomaa ja lähtä vaikka hotelliin :o)

Yhteistä aikaa täytyy järjestää,muuten parisuhde kuihtuu arjen keskelle.Itselläni on vuorotyö ja miehellä normaali päivätyö,yhteinen aika on kortilla.Yritämme säännöllisesti järjestää jotain piristystä arkeen! Tuntuu ettei mihinkään ylimääräiseen jää energiaa arjen pyörityksessä.Voin sanoa että et todellakaan ole ainut.

T.kolmen alle kouluikäisen äitiVierailija:

vaan tilalle löytyy jotainuutta, pysyvää ja turvallista,luottamusta ym...

muistakaa pitää pieniä omia hetkiä ja joskus vähän isompiakin.

Ja kun lapsi kasvaa niin helpottaa senkin osalta hieman.

Sitten kannattaa miettiä myös työpaikan tai ajan muuttamista esim.toinen osa-aikaiseksi niin saatte olla enemmän kokoperheen voimin yhdessä.

Käypäs tsekkaamassa www.katajary.info



Osallistuimme juuri mieheni kanssa Parisuhteen rikastamiskurssille, löysimme kipinän ja saimme suhteen hehkumaan. Takana on vuosien hiljaiselo, kun aika on mennyt lasten kanssa ja olimme etääntyneet melkoisen kauas toisistamme.



Tuntuu tosi hyvältä huomata, että se rakas ihminen on edelleen olemassa ja lähellä.

7, kerro lisää kyseisestä kurssista. Mitä siellä tehtiin, minkälainen tunnelma ja missä pidettiin yms. Kiitos etukäteen!

Siellä on ihan hyvin kerrottu kurssista (Rikasta minua -kurssi).



Ekalla kerralla tutustuttiin ja tehtiin tehtäviä. Ensin kumppanin kanssa piirettiin aikajana ja siihen merkittiin molempien mielestä mukavia muistoja yhteisten vuosien varrelta. Toisessa tehtävässä molemmat mietti ja kirjoitti erikseen listaa asioista ' Pidän siitä, kun sinä...' ja ' Pidän sinussa...' . Ne sitten kerrottiin parille ja vielä ryhmässä.



Toisella kerralla tehtiin parisuhteen roolikarttaa omalta osalta ja mietittiin, mitä ' Tarvitsisin sinulta...' ja ' Toivoisin, että me yhdessä...' -listat.



Kolmannen kerran aiheena oli seksuaalisuus. Juteltiin ensin ryhmässä ihan yleisesti, tehtiin kumppanille käsihieronta ja mietittiin miehet ja naiset erikseen, mitkä asiat vaikuttaa positiivisesti seksuaalisuuteen ja mitkä negatiivisesti. Ne sitten järjestettiin pitkälle janalla, jonka toisessa päässä oli + ja toisessa -. Oli opettavaista seurata, mitä asioita miehet piti tärkeinä, mitä taas naiset. Suunnilleen samansuuntaisia mielipiteet oli, mutta siinä oli eroja, miten paljon plussalla tai miinuksella joku asia oli. Lopuksi tehtiin yksin ja kumppanin kanssa ' Minä pidän siitä, kun..' ja ' Pidän siitä, kun me yhdessä..' -listat



Viimeisellä kerralla ensin mietittiin, mitä samoja asioita kumppanilta ja itseltä löytyi aiemmista ' tarvelistoista' . Niistä yhteisistä toiveista ja tarpeista sitten tehtiin konkreettisia tehtäviä. Lopulta laadittiin sopimus, jossa ensin määriteltiin tavoite (mitä suhteeseen liittyvää asiaa yhdessä ruvetaan parantamaan) ja sitten konkreettiset keinot sen saavuttamiseksi. Toisen parin kanssa käytiin sopimus läpi porsaanreikien varalta, mietittiin voimassaoloaika ja tarkistuspäivämäärä. Toisen parin on sitten määrä ottaa yhteyttä ja kysellä, miten homma on edennyt.



Tunnelma kurssilla oli hyvä, vetäjäpari loistava (toimi vertaisparina eli tekivät samat jutut mitä me muutkin).



Kurssihan ei ole mikään taikasauva eli kyllä se vaatii niitten asioitten työstämistä ja miettimistä vielä kotonakin. Meillä onnistuminen meinasi kaatua siihen, että kotona jatkui sama hiljaiselo kuin ennen kurssia. Onneksi saatiin puheyhteys auki ja sitä myöten muutkin solmut.



t. 7

omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä parisuhde kestää pikkulapsiajan, jos on kestääkseen. Ja kyllä parisuhteen kuuluu arkea kestääkin. Jos suhteessa on jotain vikaa, ei sitä mitenkään korjaa joku kylpyläviikonloppu kerran vuodessa. Meidän suhteemme on kestänyt toistakymmentä vuotta, vaikka siihen ei mahdu yhtään kahdenkeskistä aikaa laste syntymän jälkeen. Toki olisi kiva vaan laittaa lapset hoitoon, piristäisi kummasti, mutta kun ei ole muita hoitoja kuin päiväkoti ja sekin sille ajalle, kun olemme töissä. t.viiden lapsen äiti

Jos vielä töissä käytte niin siinähän se on. Ei päivässä riitä enää tunteja olla vielä jotain muuta. Muttei sen tarvitse olla maailmanloppu, tämä on tätä nyt ja huomenna jotain muuta. Kärsivällisyyttä ja otatte vain niistä pienistä hetkistä kiinni joita johonkin väliin mahtuu.

Totta varmasti on, ettei viikonloppu ilman lapsia suhdetta pelasta, jos muuten on jotain pielessä. Sen takia nuo parisuhdekurssit ovat mahtavia: jos on hankala päästä kommunikoinnin alkuun pitkän hiljaisuuden jälkeen, niin siellä voi löytyy keinoja puhua asioista, jotka vaivaavat, ja saada suhde taas kukoistamaan.



t. toinen kurssilla käynyt, ja suosittelen lämpimästi! - ja kun on kurssilta saanut ensin apua, niin sen jälkeen viikonloppu ilman lapsia silloin tällöin onkin paaaljon mukavampaa;)

Jos perheellä on niin helppoa, että on joku hoitopaikka lapselle, sitä on varmaan kokeiltu jo. Jos taas ei ole mitään paikkaa, mihin lapsensa laittaisi, ei auta, vaikka kuinka haluaisi viettää viikonloppua keskenään, ja sitä vielä täällä neuvottaisiin. Turha neuvo siis AINA ja joka tapauksessa.

ei ole ketään, joka hoitaisi lapsia edes pari tuntia. Meidän parisuhteen ongelmat on yhteisen ajan totaalinen puuttuminen ja arjen rankkuus tukiverkoston puuttuessa. Tähän ei taida kurssit auttaa????

mutta voisin väittää että vanhemmuus (sekä isyys että varsinkin äitiys!) on vienyt tilaa liiaksi. kyllä se puoliso löytyy sieltä vanhemmuuden takaakin kun sitä alkaa etsiä. antakaa ajan kulua, teidän vanhemmuus on vasta tosi nuorta. kyllä te löydätte itsenne vielä naisena ja miehenä jolloin vastaatte sitte hellyydellä, seksillä ym puolisolle kuuluvulla asíoilla toisillenne. etsikää ensin itsestänne se nainen ja mies takaisin niin sen jälkeen voi puolisokin löytää niitä entisiä " sykähdyttäviä tunteita" .



oliko vaikeesti selitetty :)))

siihen että vain kuljetaan paikasta paikkaan . Ei se ole lomaa silloin kun ne tunteet eivät ole avattu. Pahimmassa tapauksessa ne riidat purkautuu loman keskellä ja sitten auttamattomasti pilalla. Mihinkään rentoutuneeseen seksiinkään ei sillä viikonlopun aikana pysty, jos olotila toisesta on semmonen yöh. Ensin pitää avata solmut ja sitten mennä nauttiomaan toisistaan. Meillä meinas mennä asiat hyvinkin solmuun, mutta joka ikinen ilta rupesimme lasten nukkumaan menon jälkeen puhumaan, kynttilöiden ja herkkujen parissa. Katsoimme leffan per ilta ja tätä jatkui kuukausi tolkulla ja kaikki on nyt hyvin. Ilta on meille ainakin sitä omaa aikaa. Siitä riittää potkua taas seuraavaan päivään..



Keskittykää toisiinne jos mahdollista aina iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen. Laittakaa kynttilät päälle, hyvää musiikkia ja ruokaa ja olkaa vaikka vain hiljaa ja syökää, ei siihen pitkään muuta tarvitse. Jossain vaiheessa kun tunnelma on monen illan jälkeen rento, voitte riitelemättä keskustella että mikähän meillä meni pieleen että tässä ollaan. Muistakaa aina puhua ensin ME-muodossa ja vasta sitten MINÄ-muodossa..