1974 syntyneet, "ahdistaako" tämä vuosi?
Viimeinen kokonainen vuosi ennen kuin täyttää 40 vuotta.
Kommentit (23)
Aloitin jo 36-vuotiaana. Nyt alkaa tuntua ihan kivalta vanheta. Se merkitsee sitä että tulee tilaa omalle elämälle enemmän lasten kasvaessa.
en minä nelikymppisenä ole yhtään huonompi ihminen kuin nytkään.
nyt kun esitit asian noin alkoi hieman ahdistaa.
ahdistaisi?
Lapset ovat koko ajan itsenäisempiä -pääsen helpommalla.
Olen varakkaampi kuin koskaan ja tykkäämme matkustella koko perheen voimin ja ison talomme pihassa on kaksi (omaa ja maksettua) sen luokan autoa joista nuorempana vain unelmoin.
Elämä on hienoa.
Ja ahdistaa!!!
Ja tälle vielä kommentti:
en minä nelikymppisenä ole yhtään huonompi ihminen kuin nytkään.
Kyllä sä oot. Sä oot keski-ikäinen ämmä, jonka elämä on ohi. Lopullisesti.
Kyllä sä oot. Sä oot keski-ikäinen ämmä, jonka elämä on ohi. Lopullisesti.
Niinkö sinä päätit olla?
On jo liian vanha tulemaan äidiksi mutta liian nuori isoäidiksi. (ja kuka nyt mummoksi vielä haluiskaan?)
Työmarkkinoilla on jo ehdottomasti kakkkoskastia, nätit ja virkeät nuoret naiset paahtavat ohi.
Parisuhdemarkkinoilla kelpaa vain elähtäneille viis-kuuskympisille.
Jep. Elämän paras aika on ohitse.
kaksi vuotta siihen, kun täytän 40. Viikko sitten täytin 38v.
Mutta ei ahdista. Tuskinpa ahdistaa ensi vuonnakaan.
2000-luvun alku oli niin täynnä ahdistusta, pettymystä ja menetyksiä, ettei mua vois joku vanheneminen vähempää huolestuttaa. Nyt mennään valoa kohti.
aina tsekataan esim. työnhakutilanteessa ja tuttusikin mieltää ikäsi ennenkaikkea syntymävuoden perusteella.
kaksi vuotta siihen, kun täytän 40. Viikko sitten täytin 38v.
Mutta ei ahdista. Tuskinpa ahdistaa ensi vuonnakaan.
Lapset tehty, omaa aikaa on enemmän. Opiskelen yliopistossa jatkotutkintoa ja tiedän työllistyväni siinäkin. Ainoastaan pitäisi vielä enemmän ehtiä harrastamaan liikuntaa.
Sain lapset myöhään, taapero ja vauva, ja vielä yhdestä haaveilen... Ensi vuonna :) Hyvä työpaikka, elämä tasapainossa, ihana perhe, pikkulapsivaihe kiihkeimmillään. Ei aikaa kriiseille!
Rupsahtamaan ei saa päätyä!
Olen niin kiitollinen siitä missä olen. Miehestä, lapsista, kodista, työstä, onnellisuudesta, tasapainosta, varmuudesta.. Omat vanhemmat ovat vielä elossa ja voivat hyvin. Kaikki asiat on ihanasti ja elän elämäni parasta aikaa.
vaikka olen av-mittareiden mukaan täyttä kakkoslaatua; eronnut, lapseton sinkku, opiskelut kesken, ei maallista mammonaa yhtään.
Silti tunnen itseni onnellisemmaksi kuin aikoihin, kokonaiseksi, iloiseksi, kevyeksi! Tämäkin vuosi on ihana salaisuus, jota innolla odotan!
Kun ei ole rakentanut elämäänsä työssä menestymisen, ulkonäön, miesten huomion tai omaisuuden varaan, ei voi tippuakaan korkealta : )
ja alan ymmärtää että en minä enää niitä saakaan :( Olen ajelehtinut elämäni hukkaan eikä sitä enää kaikilta osin voi korjata.
Se on entisen mieheni syntymävuosi. On syntynyt 6.6.74. Ja kun myöhemmin syötin anagrammigeneraattoriin nimeni, joka mulla oli ollessani aviksessa hänen kanssaan, tuli 666 eri vaihtoehtoa :(
syötin tuon vanhan nimen äsken, ja sama tulos. Nykyisestä nimestäni saa vain 123 vaihtoehtoa.
ei paljoa ahdistanut mutta NYT ahdistaa....kun alkaakin tulla mittariin 41,42,43 jne.
oma yritys.
Jos kerran sinä olet niin ahdistunut siitä, että tuttusi mieltää sinut 40-vuotiaaksi ennen aikojaan, niin hankkiudu tutuista eroon. Sillähän pääset siitäkin ongelmasta.
Minulla ei ole tuota ongelmaa tuttujen suhteen. Lähes kaikki ovat syntyneet marras-joulukuussa, joten emme miellä toistemme ikää syntymävuoden mukaan.
aina tsekataan esim. työnhakutilanteessa ja tuttusikin mieltää ikäsi ennenkaikkea syntymävuoden perusteella.
kaksi vuotta siihen, kun täytän 40. Viikko sitten täytin 38v.
Mutta ei ahdista. Tuskinpa ahdistaa ensi vuonnakaan.
meidän keski-ikäisten joukkoon. :D
t. kohta 42-vuotias