Pikakaurapuuron keittämisen mielekkyydestä! Puuron- ja makkaranhallinnasta!

Pikakaurapuuroa keitetään ronski kattila. Sitten sitä siirretään lautaselta toiselle ja niitä on sitten jääkaapissa. (Jääkaappi täyttyy astioista.) Puuroa otetaan pieniä määriä ja lämmitetään tarpeen mukaan. Niistä saattaa jäädä pieniä tähteitä, joita ei heitetä pois. Olisiko pikapuuro sitten pilaantunutta joskus vaikka neljänenä päivänä? Pakkohan se on heittää sitten pois ja laittaa uusi puuro seuraavana päivänä.



Laittaisitko sinä puuronjämät tavalliseen roskiin vai pöntöstä alas, jos talossa ei ole bioroskista?



Kuinka kauan jaksaisit tämmöistä rumbaa? Minä melkein ehdottaisin, että pikapuuron pakkauksen kannessa lukisi, että ei suositella lämmitettäväksi seuraavalla puuronsyöntikerralla ja ilmoitus menne ylimääräinen (ja pilaantunut) puuro kannattaisi heittää.



Kyllä on ihmisillä ongelmia! Tämä onkin sitä elämänhallintaa. Kun vanhuksella ei ole enää mitään muuta mitä hallita, niin hän haluaa vielä määrätä edes puuronsa keittämisen. Keittää tietysti itse parhaan puuron, mutta totuus on, että tämä nykypuurokaan ei ole samaan kuin entisaikojen puuro!



Hyvää uuttavuotta ja muistakaa, että puuronhallinta tässä maassa ei ole enää mikään pikkujuttu. On paljon porukoita, joiden ei elämässään todellakaan enää tartte hallita yhtään mitään muuta kuin sen jokapäiväisen ja monta kertaa päivässä syötävän puuron hallinta, säilytys ja tuho ja tietysti kolikot, joilla sen pikapuuron osto saadaan tehtyä tai mikä lie puuro.



Muita ruokia, joiden hallinta on joillekin kokopäiväsisältö?