Kysymys teille jotka käyttäydytte flirttailevasti ihan omaksi iloksenne,

kukaan äippä tunnusta moista pikku huvitusta harrastavansa??

edes tee sitä. Mutta saatan katsoa miestä hymyillen silmiin, sitten siirrän katseen huuliin, sitten taas silmiin. Kosketan hiuksiani. Vitsailen ja nauran miehen seurassa :)

suhtautuvat flirttiisi?

ap

Koetan suunnata sopivaa flirttiä täsmäiskuina, eli just sen verran kuin haistelen kohteen kestävän :) No, voi sitä joskus vähän katsella ja hymyilläkin, mutta enempi olen verbaalikko.

Koetan suunnata sopivaa flirttiä täsmäiskuina, eli just sen verran kuin haistelen kohteen kestävän :) No, voi sitä joskus vähän katsella ja hymyilläkin, mutta enempi olen verbaalikko.

Hymyilen ja yritän tekeytyä oikein söpöksi. Aina oon saanut sillä miesten huomion ja kehuja :D

törkeää jos nätisti flirttailee vaikkapa kahvipöydässä ystäväperheen isukille, eli katsoo silmiin hieman pidempään ym kevyttä flirttiä? Se on vaan niin kivaa, ei kai siinä muuta :D

Mä oon tosi kova puhumaan ja nauramaan, joten se flirtti tulee vähän huomaamatta siinä samalla. Katseet ja kehonkieli on tietty tärkeitä myös.

Omasta mielestäni sellainen tyrkyhkö flirttailu etenkin varatuilta on hieman lapsellista.

törkeää jos nätisti flirttailee vaikkapa kahvipöydässä ystäväperheen isukille, eli katsoo silmiin hieman pidempään ym kevyttä flirttiä? Se on vaan niin kivaa, ei kai siinä muuta :D

Itse en kyllä kehtaisi.. Toki ystävällisyys kuuluu aina asiaan, mutta flirtin puolelle menevä on noloa.

törkeää jos nätisti flirttailee vaikkapa kahvipöydässä ystäväperheen isukille, eli katsoo silmiin hieman pidempään ym kevyttä flirttiä? Se on vaan niin kivaa, ei kai siinä muuta :D

Myönnän että nuorempana välillä lipsahti johonkin tuollaiseen, mutta sitten aikuistuin siitä hieman. Se vaan oli aivan hämmentävän helppoa niihin aikoihin se miesten jonkinlainen pyörittäminen, enkä nyt sano että mies kuin mies olisi lähtenyt leikkiin, mutta hälyttävän moni lähti. Ja kyllä, mulla oli melko heikko itsetunto silloin joten kai se voiteli sitä, että sain huomiota jos niin tahdoin. Nyt en enää tekisi niin. Tai joskus ihan kevyesti vaan, mutta mä en ainakaan ole se aloitteellinen sitten siinä kohtaa.

mutta tuntemattomille kyllä. Olen siis asiakaspalvelutehtävissä.



Joskus saatan siirtyä flirttaamaan pariskunnan rouvallekin, jos olen ensin heittänyt hänen miehensä kanssa läppää pilke silmäkulmassa eikä vaimo ollut paikalla aluksi.

Ilmeisesti suomalaiset eivät katsele toisiaan kovin usein silmiin, kun niin moni tuntuu innostuvan niin vähästä. Mukavaahan se on, ei siinä mitään. Jos tunnelma on sopiva, flirttaan myös sanallisesti, mutta söpöstely on minusta kaukana. Mutta minulla on tapana katsoa silmiin sekä miehiä että naisia, koska minun on työni takia pakko saada yhteys syntymään nopeasti ja katseella se käy kätevimmin. Se on veteen piirretty viiva, milloin se muuttuu flirtiksi.

katsoa ihmisiä aika intensiivisesti silmiin. Joidenkin miehien kanssa katseet jää helposti "kiinni" ja sitten hämmennyksissäni katselen muualle. Jotkut miehet taas välttävät suoraa katsekontaktia. Mitä näistä pitäisi päätellä sitten?

...hiljaisen flirtti, katseet ja elekieli puhuvat.



Minun on usein kuitenkin vaikea lukea miesten katseita : sattuvatko vain katselemaan minuun päin, vai katsovatko minua? Esim kahvioon mennessä isossa paikassa usein huomaan monen miehen katsovan, mutta yleensä ajattelen heidän katsovan ajattelematta mitä katsovat. Viime aikoina olen miettinyt, että saattaa sittenkin joku olla kiinnostunutkin...?



Mutta kiusallisenpaa en tiedä kuin varattu flirttaileva tuttava!