Paras lukemasi kirja?

Monet eivät ehkä ole kirjallisesti parhaita, mutta niiden merkitys minulle henkilökohtaisesti on tärkeä



Esim luen aina uudellleen ja uudelleen Laura Ingals Wilderin kirjat. Nämä kirjat tulevat seuraamaan minua aina. Kun luen näitä kirjoja, palaan samalla omaan lapsuuteni lukukokemukseen.





Pidän myös vanhoista kirjoista. Brönten sisarusten kirjat Kotiopettajattaren romaani ja Wildfell Hallin asukas. L. M. Mongomeryn Sininen Linna.



Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo.



Luen kirjoja viihtyäkseni, en tykkää synkistä ja ahdistavista kirjoista.

Tänä vuonna (siis viime vuonna...) parhaat lukemani kirjat olivat Ketun Kätilö (rikas, ilmaisuvoimainen kieli, oli vaikea laskea kirjaa käsistä) ja Fitzgeraldin Tender is the Night (kieli oli niin kaunista, tarina upea ja mieleenpainuva, surullinen). En missään tapauksessa voisi koskaan sanoa yhtä ainoata kirjaa, jota pitäisin parhaana.

Monet kirjat ovat hyviä, mutta yksi on ylitse muiden aina ja ikuisesti: Sinuhe egyptiläinen!



Se pitää lukea aina muutaman vuoden välein, ja aina siitä löytää jotain uutta pohdittavaa ihmisyydestä.

Mutta parasta ovat olleet bronten sisarusten, Systemin ja dickensin tuotant. Lisäksi täällä pohjan tähden alla ja Tuntematon sotilas, lähinnä tunnesyistä.



Lisäksi mm. Ketun Kätilö olo huikea, samoin Harper Leen Kuin surmaisi satakielen.



Nuottenkirjoista erityisen rakkaina jäivät Harry Potterit, L.M. Montgomeryn tuotanto jne. Ikinä en ole pystynyt lempikirjaani nimeämään.

EI Systemin vaan Austenin!

Mutta parasta ovat olleet bronten sisarusten, Systemin ja dickensin tuotant. Lisäksi täällä pohjan tähden alla ja Tuntematon sotilas, lähinnä tunnesyistä.

Lisäksi mm. Ketun Kätilö olo huikea, samoin Harper Leen Kuin surmaisi satakielen.

Nuottenkirjoista erityisen rakkaina jäivät Harry Potterit, L.M. Montgomeryn tuotanto jne. Ikinä en ole pystynyt lempikirjaani nimeämään.

Mutta parasta ovat olleet bronten sisarusten, Systemin ja dickensin tuotant. Lisäksi täällä pohjan tähden alla ja Tuntematon sotilas, lähinnä tunnesyistä.

Lisäksi mm. Ketun Kätilö olo huikea, samoin Harper Leen Kuin surmaisi satakielen.

Nuottenkirjoista erityisen rakkaina jäivät Harry Potterit, L.M. Montgomeryn tuotanto jne. Ikinä en ole pystynyt lempikirjaani nimeämään.

Elisabeth gaskellin wives and daughters

Hella wuolijoen juurakon hulda



Mut mun lempikirjat vaihtuvat myös . Pdän moralismidta, mutta en masentavasta synkkyydestä. Siksi en tykkää bronteista enkä dickensistä, en canthista enkä jotunista. Enkä missään tapauksessa sinuhesta. Tolstoista pidän paitsi en anna kareninasta.

kirjaa kysyessäsi kysyt liian vaikeaa asiaa. Tässä joitakin parhaista:



Terry Pratchettin koko tuotanto

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Turms kuolematon

Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen

Gunther Grass: Peltirumpu

Kurt Vonnegut: Teurastamo nro 5

John Irving: Kaikki isäni hotellit

Arto Salmisen koko tuotanto

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Gabriel Garcia Marguez: Sadan vuoden yksinäisyys

B. Travenin Viidakkosarja

John Lennon: Hisdpanialainen jakovainaa ja Panee omiaan

Italo Calvimo: Halkaistu varakreivi

Tuulaliina Varis: Maan päällä paikka yksi on ja Kilpikonna ja olkimarsalkka

Pirkko Saisio: Elämänmeno

Syvä tarina, joka pitää ymmärtää. Ja kun sen ymmärtää ymmärtää paljon. Kirjaa ei voi selittää, eikä se ole pelkästään hyvin kerrottu tarina jännine käänteineen kuten moni on sen tulkinnut.

Mutta nämä tulivat ensimmäiseksi mieleen... Naiskohtaloita, kaunista tekstiä, tarinoita, jotka jättävät lukijaansa ikuisen jäljen.



Janice Y.K. Lee: Pianotunnit

Colm Tóibín: Brooklyn

Heidi Köngäs: Vieras mies

Sadan vuoden yksinäisyys

Loistava absurdi kuvaus ihmisyydestä, siinä se.

Eedenistä itään. Tarina on niin ajaton, niin syvästi inhimillisyyden perusteita ravisteleva. Se on kertomus siitä, mitä on hyvyys ja pahuus ja mitä on olla ihminen ja osa sukupolvien jatkumoa.

Sadan vuoden yksinäisyydelle. On se vain herkullinen kirja.



Mutta ei välttämättä se paras ja ainoa. Muitakin hyviä on.



Sinuhe Egyptiläinen.



Olemisen sietämätön keveys.



Taru Sormusten Herrasta.



Lumen taju.



Demonit.



Äiti Yö ja Teurastamo 5.



Dorian Grayn muotokuva.



Voi, monia muita, joita ei juuri nyt tule mieleen.

Eedenistä itään. Tarina on niin ajaton, niin syvästi inhimillisyyden perusteita ravisteleva. Se on kertomus siitä, mitä on hyvyys ja pahuus ja mitä on olla ihminen ja osa sukupolvien jatkumoa.