Help! En osaa kysellä ihmisiltä kuulumisia ja muutenkin olen hölöttäjä :/ mitä tehdä?

Ja sitä mitä sinä puhut, vaan sitä toista -ihan oikeasti ja ajatuksella?

Teillä siis ei ole takataskussa valmiiksi mietittyjä kysymyksiä eri tapausten varalle.

Kiitos vinkeistä. Nyt tiedostan asian ja aion todella paneutua kuuntelemaan.

Teillä siis ei ole takataskussa valmiiksi mietittyjä kysymyksiä eri tapausten varalle.

Kiitos vinkeistä. Nyt tiedostan asian ja aion todella paneutua kuuntelemaan.

Usein paras keskustelija on se joka kuuntelee, muista se!!

Jos toinen ei juttele, tee kysymyksiä, joihin on vastattava, elä ala kertomaan omia kuulumisia vuoden varrelta. Jos sinulta kysytään, vastaa lyhyesti ja tee taas uusi kysymys.

Muista kysellä mitä toinen on tehnyt, mitä lapsille kuuluu, miten vanhemmat jakselee, miten mies, mitä suunnitelmia kesää varten jne.

Elä ole utelias, tee sellaisia ympäripyöreitä kysymyksiä, joihin on helppo vastata tai jos ei halua vastata, ei tarvitse.

kirjoja joita olis lukenut, urheilusta jos on kiinnostunut, siitä voi jutella.

Ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin, jos pelkäät olla liian utelias.

Sitä se on, että minusta on kiusallista udella. Aattelen, että ihmiset kertoo itse mitä haluaa. Mutta ei homma selvästikään toimi niin kuin tietyssä tutussa seurassa. Te edelliset kommentoijat siis kyselette valmiiksi mietittyjä vakikyssäreitä. Ja alkupään tyypit kehotitte aidosti kuuntelemaan. Kokeilen molempia lähestymistapoja!

Olen toivoton päälle puhuja, hölötän omia juttujani seurassa. Jos työkaveri esim kertoo lomailleensa Kanarialla, normaali ihminen kysyisi oliko lämmintä ja kiva hotelli. Mä sen sijaan vastaan kertomalla missä me oltiin

Muutaman vinkin antaisin.

Ensinnäkin: älä keskeytä. Jos kuitenkin tajuat hölöttäneesi toisen päälle niin sanot, että sori, keskeytin sun juttusi, kerro vaan mitä sun pitikään sanoa!

Toiseksi: jos työkaveri kertoo Kanarian matkastaan niin anna hänen avautua. Älä mene pätemään, miten monta lomaosaketta siellä omistat tai miten olet reippureissannut Andien halki.

Kolmanneksi: jos joku kertoo esim. miten hirveä kokemus hänellä olikaan ollut aamuliikenteessä, niin älä vähättele hänen kokemustaan kertomalla, miten Ihan Hirveän Paljon Kamalampi kokemus sinulla tai lankomiehelläsi olikaan ollut edellisellä viikolla.

Myötäelä ystäväsi kokemus. Ystävääsi ei juuri sillä hetkellä kiinnosta kuunnella miten täpärästi olet joskus välttynyt lumivyöryltä, mutta hän arvostaa sitä, miten osaat samaistua juuri hänen kokemukseensa tuomatta itseäsi parrasvaloihin.

En tiedä muista, mutta itse ainakaan en päätä, mitä aion kysellä, kyllä se tulee ihan luonnostaan, kun keskittyy kuuntelemaan sitä, mitä sinulle kerrotaan :)

Unohda itsesi hetkeksi.

N40+

Kuulostaa NIIN tutulta! Minulla vain ei ole sitä sosiaalista pelisilmää noissa tilanteissa. Olen lähimmille ystävilleni sanonut asiasta ihan suoraa ja heiltä saanut joitakin vinkkejä. Nykyään yritän ihan tietoisesti:

- Ennen tapaamista muistella mitkä asiat kaverilleni ovat ajankohtaisia (ai niin, sen mies sai juuri uuden työpaikan, kuinkas vanha niiden lapsi onkaan, olikos se jo hoidossa, facebookissa taisi olla lomakuvia pari viikkoa sitten, jne) - jotta osaisin sitten tapaamisessa osoittaa kuunnelleeni häntä aiemmin kysymällä näistä ja vastaavasti olematta kysymättä kymmenettä kertaa, että jokos se teidän piltti on aloittanut siellä hoidossa...

- Jos olen tapaamassa jotain muuta kuin tosi läheistä ihmistä, niin mietin myös muutaman yleisen puheenaiheen valmiiksi, jotta en mene hiljaisen hetken tullessa ihan lukkoon. Esim. juuri menneet juhlapyhät ja lomat - niistä kyseleminen, yhteisten tuttavien kuulumiset, hyvät leffauutuudet tai juuri olleet palkintogaalat jne.

- Muistaa aina kysyä tapaamiltani ihmisiltä mitä kuuluu, silloinkin kuin tapaaminen on ex tempore.

- Keskittyä kuuntelemaan ja kysymään lisäkysymyksiä kuulemastani.

- Välttää omien kokemusten esille tuontia juuri kun ystäväni on kertonut jotain. Eli juuri tämä ilmiö, että kun ystävä kertoo pieleen menneestä lomasta, niin automaattisesti alan kertomaan kuinka meidän lomamme muutama vuosi sitten meni vielä pahemmin pieleen. En oikeasti tajunnut ennen kuin yksi ystäväni sanoi, että se tuntuu vastapuolesta hänen kokemustensa vähättelyltä.



Mutta minun pitää oikeasti keskittyä tähän ja varsinkin ex-tempore tapaamisten jälkeen huomaan monesti, että vastapuoli kysyi minun kuulumiseni, minä vastasin ja sen jälkeen kiirehdinkin jo tekemään sitä mitä olin menossa tekemään, muistamatta kysyä vastakysymystä...

Huomaan että ihmiset pitävät, että niiden asiat on kuunneltu ja muistettu. Että kun hlö viimeksi kertoi suunnitelmistaan niin nyt kysyn että no oliko kiva reissu tai menikö hautajaiset hyvin. Tai tuliko se ja se homma nyt hoidettua. Se tulee kyllä ihan luonnostaan. Kun näen hlön muistan mitä sille viimeksi kuului. Mies joskus hämmästyy kun nähdään sen kaveri ja käsken kysyä että no mitenkä se ja se juttu meni. Se ei edes muista että henkilö puhui siitä viimeksi.



Toisaalta meidän tuttava muistaa meidän asiat paremmin kun me itse. Se kertoi milloin meille on mitäkin hankittu. Me ei muisteta mutta huvitti kyllä huomata tuo kun tuli puheeksi.

kertoilee ja kertoile ja kertoilee.. niin omia juttujaan joita ei jaksa kuunnella? En minä ainakaan jaksa loputtomiin kuunnella toisen ihmisen tarinointia.