Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka vihaavat koko perheen vapaapäiviä?
31.12.2012 |
Mies velttoilee, ei jaksa millään herätä aamulla kun lapset heräävät ja valvoo iltasella pitkään leffaa katsellen. Kaiken tekisi pari tuntia myöhemmässä rytmissä kuin lapset, ja ylipäätään tuntuu että tahtoisi vaan röhnöttää sohvalla katsomassa telkkaria, nukkua päikkäreitä, lueskella autolehtiä.. On ikävää, koska meillä on pienet lapset jotka kaipaavat rytmiä, puuhaa, huolenpitoa.. VIHAAN siis koko perheen yhteisiä vapaapäiviä. Vievät minulta tosissaan voimia, kun yritän siinä olla miehen ja lasten välissä. Tai sitten huolehtia lapset yksin.
Kommentit (16)
äskeiselläkin kirjottajalla. Tänäänkin herättiin koko sakki vasta kymmeneltä. Lapset 1- ja 5-vuotiaat. Sit pikkuhiljaa aamupalaa, joskus yhden maissa oli lounas. Sit ulkoilee... ei meillä mitään kellon tarkkaa aikataulua ikinä ole, ei se ole niin justiinsa. Kun koko perhe on koolla, katellaan just leffoja, pelataan yhdessä ym. muuta mukavaa.
Toisaalta kyllä ymmärrän, arkena rytmitys on helpompaa. Mutta koko perheen vapailla parastahan on just se, ettei ole niin kellon tarkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihaa, mutta mua harmittaa sellainen velttoilu, ettei ole selvää että mitä tehdään päivän aikana. Ei oikein osaa itse orientoitua mihinkään eikä tehdä omia suunnitelmia (vaikka kerrankin niitä voisi tehdä). Meillä lapset heräävät myös vapaapäivinä viimeistään klo 7, joten sellaista ihanaa aamutössyttelyä ei oikein ole. Jos niiden on antanut valvoa myöhään, heräävät silti klo 7, mutta ovat sitten itkuisia ja väsyneitä illalla.
Varmasti suhtautuisin vähän eri tavalla näihin vapaapäiviin, jos en olisi kotiäiti. Mutta koska olen, nämä eivät eroa minun ja lasten puolesta mitenkään normipäivästä, ja haluan pitää näissä sen normipäivän rytmin, joka on hyvä ja jossa on lapsille on muutenkin, joka ikinen päivä, tilaa touhuta omiaan ja ottaa rennosti.
Tismalleen näin kuten vastaaja 9 kirjoittaa! Kun on riittävän rytmiä ja selkeyttä (suunnitelmia) on kokonaisuudessaan iloia ja leppoisaa menoa, vapaata rentoa oloa ja iloiset virkeämmät lapsetkin. Ja itselle ei niin raskasta. Kotiäiti minäkin.
Meillä kans lapset herää kukonlaulun aikaan oli arki tai pyhä. Ei puhettakaan mistään aamu"velttoiluista" (voi että ne kuulostaa luksukselta!).
Välillä kans ärsyttää miehen "laiskottelu" vapaapäivinään, mitään ei tekisi vapaaehtoisesti (= ruuanlaitto, lasten kanssa ulkoilu tms.). Aina pitää minun olla sanomassa. Ja jos mäkin vaan heittäydyn mitään tekemättömäksi, niin lapset kiipeää pitkin seiniä, ja sitten ruoka-aikaan ihmetellään että mitähän sitä söis. Meillä pienet lapset, joista yksi erityis-, jotka tarvitsevat selkeät rytmit, nukkuvat vielä päiväunia jne. joten asiat olisi hyvä tehdä edes jotensakin ajallaan.
Meillä kans lapset herää kukonlaulun aikaan oli arki tai pyhä. Ei puhettakaan mistään aamu"velttoiluista" (voi että ne kuulostaa luksukselta!).
Välillä kans ärsyttää miehen "laiskottelu" vapaapäivinään, mitään ei tekisi vapaaehtoisesti (= ruuanlaitto, lasten kanssa ulkoilu tms.). Aina pitää minun olla sanomassa. Ja jos mäkin vaan heittäydyn mitään tekemättömäksi, niin lapset kiipeää pitkin seiniä, ja sitten ruoka-aikaan ihmetellään että mitähän sitä söis. Meillä pienet lapset, joista yksi erityis-, jotka tarvitsevat selkeät rytmit, nukkuvat vielä päiväunia jne. joten asiat olisi hyvä tehdä edes jotensakin ajallaan.
Meillä nyt pojat 6 ja 8 v, nyt voidaan jo "velttoillakin" Enää ei ole niin tuhottoman tarkkaa että heti kun ne seiskalta herää, on pakko herätä kanssa. Ne jopa saattaa nukkua kahdeksaan asti viikonloppuna :) Pienenä ne heräs viimeistään seitsemältä ja heti oli pakko olla ohjelmaa tai muuten kaikki meni sekaisin, oli sit arki tahi pyhä.
Miehen kohdalla ei auta kuin puhua järkeä. Aina ei auta sekään. Meillä tapahtui positiivinen harppaus ihanuuteen, kun aloitin opiskelut nuoremman lapsen ollessa 2,5 v. Tuolloin lapset lähtivät myös päivähoitoon. Kun mies ei enää ollutkaan ainut aamulla liikkeelle lähtevä, osasin ITSE paremmin vaatia ja ohjeistaa häntäkin tekemään osansa. Ja mies todella teki! Juu, toki piti laittaa vaatteet valmiiksi aamua varten, mutta mies kyllä pystyi hoitamaan lapset ajoissa tarhaan. Jos oli miehen tehtävänä hakea lapset tarhasta, niin osasi tulla oikeaan aikaan pois töistä. Viikonloppuisin sain tehdä tehtäviä jos tarvitsi.
Löysäsin pipoa. Hyväksyin että ruokana oli makaronimössöä tai makkarasoppaa useampana päivänä. Tärkeintähän oli, että saivat lämmintä ruokaa. Aamut sujuivat, kun iltarytmi pidettiin napakkana. Nukkumaan menot ja yöt sujuivat, kun pyydettiin että tarhassa kuitenkin herättelisivät kuopusta tunnin unien jälkeen. Jos sai nukkua niin pitkään kuin tahtoi, niin sitten yöt tahtoivat olla pätkittäisiä ja sitä ei taas jaksaneet vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"niin sitten sun pitää niinku vähän hakee rruutia, jonka jälkeen mies alkaa soittaa skebaa ihan kybällä"
Vapaa-aika tämmöisen lapsen kanssa on hiton vaikeaa ja ahdistavaa, lapsi itsekin kyselee jatkuvasti "mitä sitten tehdään?" eikä hahmota päivänkulkua ollenkaan. "Syödäänkö pian iltapala?", kun kello on 15. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaa se että edellisenä päivänä sovitaan vapaapäivän ohjelma. Aamupäivällä ulos / joku ihjelma, ip:llä vapaata oleilua. Lapset ei riehu kun on päässeet aamulla ulos juoksentelemaan.
Meillä mies valvoo vapaapäivinä puoleenyöhön tai vielä pidempään ja on sitten koko seuraavan päivän väsynyt vätys :( Suututtaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ja lapset tuntuisivat olevan tyytyväisiä kun saavat vain olla. Itse koen tuollaisen vähän tylsäksi ja toivoisin jotain tekemistä.
Jos kavereiden kanssa onnistuu, niin piristän itseäni kävelylenkillä kaveriseurassa (no muilla voi olla omia perheen kanssa touhuja tai sää ei salli). Muuten yritän keksiä perheelle ohjelmaa kuten uimahallireissu, luistelua, laskettelua yms. Ja joku lapsista vinkuu kun aina "sä pakotat"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi koet ne niin parhaiksi? Meneekö teillä miehen kanssa hyvin yksiin? Onko miehesi aktiivinen ja elääkö lasten rytmillä? Mitä sanot tuohon mun selostukseeni, vaadinko mä liikoja vai mitä?
Miksi koet ne niin parhaiksi? Meneekö teillä miehen kanssa hyvin yksiin? Onko miehesi aktiivinen ja elääkö lasten rytmillä? Mitä sanot tuohon mun selostukseeni, vaadinko mä liikoja vai mitä?
No, meillä ehkä mä olen se joka aamulla kääntää kylkee ja tsättää koneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tosiaan velttoilee ja lapsi käy ylikierroksilla. Pitää laittaa ruokaa, keksiä tekemistä, uloskin pitäisi lähteä...vaan kun ei huvita.
Pahinta on joku pyhäpäivä kun kaikki paikat ovat kiinni. Mies ei millään lähtisi uloskaan, kun ei huvittaisi yhtään.. lapset käyvät tosiaan ylikierroksilla. Sitten sotkevat, mies suuttuu sotkemisesta.. aargh.
Lapset menee normaalia myöhemmin nukkumaan, joten herätään kaikki n. 9-9.30, sitten rauhassa syödään aamupalat, lapset kattoo ehkä jotain leffaa, me vanhemmat loikoillaan, lueskellaan yms. Myöhemmin ehkä käydään jossain, tai ulkoillaan. Otetaan kaikki rennosti, syödään hyvää ruokaa, vedetään päikkärit, käydään saunassa, kattellaan leffaa. Sitten lapset jossain vaihees myöhään nukkumaan, me kattellaan leffaa, vietetään laatuaikaa.. Ihan parasta. Mä en ymmärrä tollasta pakkomielteistä "lapset tarttee rytmin!!!" natsimeininkiä!!! (arki on eri asia sitten)