Uuden vuoden kirous!
Olen 31- vuotias nainen. Mun aikuiselämän aikana on ollut vain 1 uusi vuosi joka on mennyt noin suurin piirtein suunnitelmien mukaan.
Jokaikinen muu vuoden vaihde on mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle.. Kyyneliltä ei ole todellakaan säästytty.
Voiko olla mahdollista, että mä itse luon paineita siitä, et pitää olla hauskaa ja ihanaa ja sen pönkittämisen takia kaikki menee pieleen??
Mun normaali elämä muuten ei oo mitään painajaista, ei kyllä mitään armotonta juhlaakaan, mut mun elämän uudet vuodet luo ihan eri kuvan.
ps. en todellakaan edes yrittänyt lähteä tänä vuonna juhlimaan... (
Kommentit (3)
Kaksi vuotta sitten mies vittuili niin paljon, että soitin sille poliisit. Mies vietti sitten yön Kisahallin juoppoputkassa. Viime vuodenvaihteesta en muista mitään; todennäköisesti oli ihan paskaa.
Tänään tulin himaan klo 18:30 töiden jälkeen ja kaupan kautta ostoskassin kanssa. Mies heitteli nakkipaketin lattialle ja haukkui muutkin ruoat, koska suomalaisten uuden vuoden ruoat ovat kuulemmat naurettavat. Lähdin sitten koiran kanssa lenkille ja kun tulin kotiin, oli mies sammunut sohvalle. Jes! Jes! Jes! Nyt alkoi mun uusi vuosi. Tiputan kohta miehen suuhun unilääkkeen ja toivon, että se herää vasta ensi vuonna!
rakettien sokeuttamia lapsia ja kuolleita vaareja?
Onneksi ei mitään noin vakavaa. Lähinnä typeriä ihmissuhdesotkuja. Mutta alkoholilla ei oo ollut suurtakaan osaa, paria poikkeusta lukuunottamatta olen ollut selvin päin..
Mitä tarkoittaa penkin alle tässä tapauksessa? Kännistä nahinaa ja ilkeilyä vai rakettien sokeuttamia lapsia ja kuolleita vaareja?