arvokkaiden tavaroiden jemmaaminen?
Olen aina välillä miettinyt, mikä tarkalleen ottaen on motiivi arvokkaiden keräily- tms esineden hankkimiseen. Tai säästetään jotakin esinettä "koska tällä voi vielä olla arvoa 20 vuoden päästä". Mietin vaan sitä, että onko ajatuksena että voi sitten joskus myydä sen arvokkaan tavaran ja saada siitä massia? Jos tämä ei ole se ajatus, niin mitä väliä sillä on onko jollakin tavaralla "arvoa" vai ei?
Kommentit (5)
Sekä minä että äitini olemme sellaisia luonteita että keräämme jotain josta tykkäämme, niillä voi olla jotain arvoa tai sitten ei.
Toive on tietysti että lapset kun perivät ne roinat, joku ottaisi ne itselleen, jos ei, niin ehkä niistä jotain saa hyvässä lykyssä.
ties vaikka tulisi joskus tarvetta ylimääräiselle käteiselle, jos vaikka sairastuu, tai tarvitsee hoivakotipaikan. Tiettyjen esineiden hinta kun lisääntyy, koska vanhojen esineiden määrä vähenee jatkuvasti ja jos niiden haluttavuuus säilyy, myös hinnat nousevat.
Ja uskon, että monet ovat kiinnostuneita myös esineiden estetiikasta, ovathan monet vanhat esineet todella laadukkaita ja taitavasti valmistettuja, kauniita ja ihania.
Ja uskon, että monet ovat kiinnostuneita myös esineiden estetiikasta, ovathan monet vanhat esineet todella laadukkaita ja taitavasti valmistettuja, kauniita ja ihania.
Tätä mäkin oon ajatellut, että estetiikan vuoksi mä tiettyjä esineitä keräilisin ennemmin kuin siksi, että juttu olisi vaan mahdollinen arvonnousu.
JOS osaa vainuta millä tuotteilla arvo nousee... Ja toki riippuu siitä omasta panostuksesta myös paljonko arvo mahdollisesti kasvaa =paljonko tuottoa tulee. Jos puhutaan 10€ kiposta sen arvo ei nouse niin isoksi mitä voi kasvaa 10´000 veistos.
Ongelmana on sekin, että nykyään tavaraa tehdään määrällisesti enemmän (ja usein heikkolaatuisempana) mitä ennen. Joten tämän päivän Arabian posliinikannun arvo ei nouse samaan tapaan, mitä nykyisille vanhoille kannuille on tapahtunut.
Toki esineillä voi rikastua, pitää vaan tietää mitä ostaa. Aikanaan muovi huonekalut olivat muotia, sitten ihmiset lahjoittivat niitä ilmaiseksi pois (jos jollekin vaan kelpasi...), ja kappas nykyään vanhoista tunnetuista muovihuonekaluista maksetaan maltaita.
Mutta tosiaan, nykyinen massatuotanto tekee sen, että kannattaa valita keräilykohteeksi joko sellaisen kohteen mikä on jo nyt vanhaa (0antiikkia tmv.) tai sitten sellaista nykyaikaista mitä e määrättömäst tehdä. Esim. Ikean maljakko ei koe arvonnousua ikinä, mutta taiteilijan maljakko joita tehty rajoitettu erä ja jokainen numeroitu erikseen säilyttää arvonsa ja luultavasti arvo myös ajan mittaan nousee.
Mä ainakin haluan, että kun mun kuoleman jälkeen pidetään irtaimiston huutokauppa, niin ilmoituksessa voi rehellisesti sanoa "hyvä kuolinpesä" eikä "sekalaista krääsää".