Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omituiset appivanhemmat
03.02.2006 |
Tilanne tämä: meidän 2v on todettu allergiseksi ja appivanhemmilla on koira. Emme sinne voi mennä lapsen kanssa enää. Appivanhemmat ei suostu luopumaan koirastaan. Musta ne on todella omituisia kun eivät jostain koirasta luovu. Käymme siellä muutaman kuukauden välein mutta emme enää! Kiva sanoa lapselle että koira on tärkeämpi kuin hän!!!!!!!!!!!!
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmilla on täysi oikeus omaan koiraan, perheenjäseneen. Ajattele nyt itekin!!
Heillä ei ole mitään velvollisuutta luopua koirasta. Enkä minäkään luopuisijos olisin anoppisi.
Appivanhemmat voivat sitten käydä teillä (ilman koiraa) jos heitä kiinnostaa.
Tosi kurjaa lapsen kannalta ettei mummolassa voi käydä, mutta toisaalta ymmärrän appivanhempiasi siinä mielessä että olisi kurjaa luopua rakkaasta lemmikistä josta on iloa joka päivä kun lapsenlasta näkee vain jokusen kerran vuodessa. Voivathan he kai käydä teillä kylässä ilman koiraa?
Mun vanhemmillani oli aiemmin koira joka kuoli vanhuuttaan pois, ja kun vanhempani jäävät eläkkeelle he aikovat ehkä hankkia uuden koiran. Veljelläni on allergisia lapsia, mutta he käyvät sen verran harvoin ja silloinkin nukkuvat mökillä eri rakennuksessa että ei haittaa jos pihalla pyörii koira. Kaipa tässä nyt joku hoitojärjestely voisi toimia, esim. voisivatko appivanhempasi laittaa koiran jonnekin tuttuun perheeseen hoitoon siksi aikaa kun lapsesi on siellä? Meillä ainakin käy välillä hoidossa tällainen koira, allergiaevakossa.
isovanhempien koira on tärkeämpi kuin lapsi!
Joko ap on täysi idiootti tai sitten meitä taas vedätetään oikein kunnolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne on se, että KAIKILLA lähipiiirin sukulaisilla, myös meillä on koira. Jos lapsella todettaisiin allergia, niin en todellakaan oleta, että muut siitä koirastaan luopuisivat. Kyllä ihmisiä voi tavata muuallakin, kuin heidän kotonaan (missä ne allergeenit kyllä jyllää, vaikkei itse koira olisikaan paikalla) ja aika monilla allergia menee siedättämällä. Esim. mieheni saa oireita vieraista koirista, mutta tämä oma menee, joskus tosin joutuu käyttämään lääkkeitä. Mutta näin siis meillä.
Jos kyseessä olisi omat vanhempasi asia ei varmaan olisi näin herkkä, mutta tietysti, kun on miehen vanhemmat, niin pitää olla karvat pystyssä.
Ei tarvitsisi lähteä appivanhempien luokse. Tietenkään he eivät koirasta luovu.
Meidän lähipiirissä on tehty kompromisseja, jos koira-allergikko tulee kylään koiraperheeseen, on allergikolla mukanaan lääkkeet + koirat on laitettu siksi aikaa toiseen huoneeseen/ulos (jotteivät hypi vasten ja nuole kasvoja) + kämppä on imuroitu, lattiat pesty ja pölyt pyyhitty. Eipä nuo tietty hirveitä auta, mutta aina voi tavata jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten ei enää hankittaisi uutta koiraa, jos edellinen kuolee vanhuuteen ja vanhemmat itse ovat liian vanhoja pennun kouluttamiseen sekä asuisimme lähellä, kävisimme päivittäin tms. Mutta että kuukauden välein...
Kyllä minulle ainakin oma lapsenlapsi olisi tärkeämpi kuin eläin, uskoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisille ne koirat on niitä lapsia!
kyllä mä oletan että lapsen vuoksi koira hävitettäisiin, mutta tässä taas näkee ihmisten arvot
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
toisille ne koirat on niitä lapsia!
... kun olettaa kaikkien ja kaiken pyörivän hänen lapsensa ympärillä ja muuttamaan elämänsä sen mukaan.
Vierailija:
kyllä mä oletan että lapsen vuoksi koira hävitettäisiin, mutta tässä taas näkee ihmisten arvot
ap
Lisäksi kirjoitit, että käytte appivanhemmillanne muutaman kuukauden välein. Senkö takia heidän olisi " hävitettävä" koiransa? Että teidän hellantelttunne voisi käydä siellä muutaman kerran vuodessa? Vähäinen pisara järkeä voisi tehdä terää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaamiset voi hoitaa toisinkin päin tai tavata muualla
Minäkin olen allerginen kissoille ja silti käyn kyläilemässä anoppilassa, jossa on kissoja. Samoin lapsi. Voithan hankkia appivanhempiesi luokse ilmanpuhdistimen, se auttaa kyllä pahimpiin oireisiin tehokkaasti.
Huomaatko AP, että SINUSTA muut ovat outoja. Mitäpäs jos se onkin toisinpäin? Oletko ikinä ajatellut, että sinulla on outoja mielipiteitä?
Oikeasti olen sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on erilaisia mielipiteitä, eikä mikään ole varsinaisesti outoa, jos on eri mieltä. Alkaa vaan kyrsiä nämä kypsymättömät kapean maailmankuvan omaavat ihmiset, joiden mielestä muut ovat outoja, jos heillä on eri mielipide kuin itsellä. Omaan peiliin ei osata katsoa.
Ja itse asiaan mielipide: Miksi ihmeessä perheen pitäisi luopua koirasta muutaman käynnin vuoksi? Jos nyt käytte 3-4krt/vuosi, niin jos koira elää vielä vaikkapa 7 vuotta, niin koira pitäisi lopettaa 20 teille hankalan päivän vuoksi? Käykää kesällä enemmän, silloin voitte olla heillä ulkona. SUHTEUTA!
Mutta miten vanha mies näyttäisi tunteitaan aralle pikkupojalle, jota jatkuvasti varoitetaan likaamasta itseään ja aiheuttamasta siivottavaa? Olen oppinut, etteivät vanhat MIEHET osaa halia ja muuta sellaista lörpötellä, ne ottaa lapsen mukaan puuhiinsa ja kertoilee tarinoita, kehuu kasvavaksi miehenaluksi.
Vanha mies ei ymmärrä miniän ajatusmaailmaa, mutta myöntyy hiljaa siihen, ettei voi ottaa lapsenlastaan mukaansa katsomaan joulukuusta metsästä tai muuta maatilan puuhia katsomaan. Koira on kamalin kaikista. Lapsirakas ja kiltti suomenpystykorva on pihalla ja ei ymmärrä miksi miniä huutaa sille vaikka se vain seisoo koppinsa edustalla. Miniä on aina ollut katkera siitä, että appiukko osaa touhuta koiransa kanssa, mutta ei pojan kanssa.
Mites se menikään; I, me and myself...
Alue: Aihe vapaa
en minäkään luopuisi koirasta. ei kyse ole siitä kumpi on tärkeämpi, lapsi vai koira, ja jos tuolla tavalla asian lapselle ilmaiset niin totaalinen idiootti olet.