Kyllä tää mun elämä on yhtä paskaa

mies vei vielä senkin ilon pois,että töksäytti ettei rakasta.miten ihmeessä tästä eteenpäin? miten hengittäminenkin voi olla vaikeaa?

Kaikki latteudet olet varmasti jo kuullut.



Onko mikään elämässäsi hyvää? Koetko mistään iloa?

Jospa lopettaisit valittamisen ja alkaisit tehdä asioiden hyväksi jotain?

mies,lapset,asunto ja vissiin ruokaakin jos kerran läskiäkin.



Läski lähtee laihduttamalla ja positiivista asennetta voi opetella.

On myös hyviäkin hetkiä, mm. sillon kun mies tekee jotain mukavaa, eli todella harvoin. Kännissä meillä on yleensä ihan ok. Siks tykkäänkin juoda joka vkl muutaman, on edes hetkellisesti hyvä olla.

Sukulaissuhteeni on päin persettä, äidilleni en voi enää puhua mistään, kun älysin millainen paska seki on mulle ollut. Yks ystävä löytyy, silläkin oma perhe joten ei sekään jouda ikinä mihinkään.



En tiedä, mietin vaan kuinka paljon helpompaa olisi jos ei olis lapsia, voisin vaan vaikka samantien hypätä auton alle. Nyt en vaan halua heiltä äitiä viedä, vaikka en mikään paras äiti olekaan.



-ap

Oon tämmönen valittaja laiskapaska luonne. En oo ikinä onnistunut missään, en siis missään. Äitini on latistanut mut pienestä pitäen, nyt sitten mies. Olen vasta 25v ja musta tuntuu ettei elämällä oo mulle mitään annettavaa, kaikki on jo pilalla.



-ap

kaupungissa vai maalla? Jos kaupungissa, tekemistä on tarjolla niin paljon, että löydät varmasti jonkun itseäsi kiinnostavan asian. Tee siitä harrastuksesi, olkoon se sitten kirjaston lukupiiri, Amnesty-toiminta, leffakerho tai shakinpeluu. Osallistu säännöllisesti, jotta sulla on jotain, mitä odottaa.



Päätä alkaa suhtautua lapsiisi ja mieheesi iloisesti, kohteliaasti ja kiinnostuneesti. Älä mene mukaan kiukutteluihin. Tehkää yhdessä jotain kivaa.



Itsetuntosi ei tunnu olevan kovin hyvä, yritä parantaa sitä. Hae kirjastosta aiheesta kirjoitettuja kirjoja ja lue ne. Laihduta. Unohda äitisi puheet. Älä kuuntele miehesi mollausta.



Oletko töissä?

Lapsilla vakavaa pitkäaikaissairautta, itselläni syöpäepäily, rahat lujilla ja asuminen levottomassa kerrostalossa, yh.

Ei varmaankaan lohduta sinua, ap, mutta näillä mennään, vaikka mieli tekisi olla mullan alla. Mitään hyvää ei ole tapahtunut pitkään aikaan, ylläni on joku kirous. Vaikka olen rukoillut ja pyytänyt esirukousta, niin huonommin vain menee.

Odotan jo seuraavia vastoinkäymisiä.

Minulla on lapset huostaanotettu, laskut menossa ulosottoon ja mies mt-ongelmainen. Omat voimat loppuivat, jolloin kaikki asiat räjähtivät käsiin. Olisi niin helppo vain käpertyä omaan itsesääliinsä ja ryypätä vaikka henkensä pois, mutta mitäpä se auttaisi. Haluan lapset vielä joskus takaisin, joten on otettava pää pois perseestä ja yritettävä löytää apua kun yksin en jaksa..

Kunpa edes jokin asia auttaisi, nyt vain ottaa vastanpohjasta ja aiheuttaa henkisen kivun lisäksi fyysista kuvotusta.

että oikeen tutkimuksissa (no ehkä hieman hengellisimmissä) mutta kuitenkin! On todettu että eletään aikaa missä kaikki tapahtuu hyvin nopeasti, eli esim. seuraukset ajattelutavasta toteutuu hyvinkin nopeasti. Ja teoista seuraava energia lähtee vauhdilla liikkelle. Nyt jos koskaan kannattaa kaikki hyvät jutut ja olla rehellinen itselleen ja elää sydämmestään, jättää paskat taakse ja siirtyä uudelle paremmalle ajalle. Siitä seuraa täyttymyksiä, vääristä huonoista valinnoista seuraa tyhjyyttä. Nyt ei ole myöhäistä alottaa vaikka kuinka tuntuu asiat huonolle. Tärkeintä on kuunnella itseään miltä tuntuu ja miltä asiat tuntuu ja miksi? Mitä tunne haluaa kertoa ja tarviitko tunnetta vielä?

mulla ei ole lapsia, kun mies ei halua. Olen liian vanha etsimään uutta miestä.

Olen kumminkin about kaunis ja hyvä kroppanen koska johonki energia on purettava ja se on liikunta. Nyt kyllä tuntuu että ei enää jaksa sitäkään. Huoh..

tyo on yhtä paskaa toimistossa istumusta eikä kiinnosta. että perseestä on täälläkin!

joiden elämä on vaikeaa tai tylsää.

Toisaalta olet niin nuori, että ehdit vielä vaikka mitä ja vaikka nyt tuntuu elämä raskaalta, niin asiat ehvitä mennä vielä paljon paremminkin ja hyvää elämää on varmasti vielä edessä, kunhan tuosta pääsee eteenpäin pikku hiljaa. Mä en pidä mitään menetettynä, sinulla on jo lapsetkin olemassa ja vielä mahdollisuus opiskella ja työllistyä jne, aikaa vaikka mihin. Kunhan saisit siihen voimia ja ennenkaikkia löytäisit tavoitteita tulevaisuuteen, vaikka pieniä.

Ei ollut perhettä vaikka olisin halunnut, olin tosi yksinäinen ja hukassa. Mutta voi miten paljon paskaa on tapahtunut sen jälkeen! Olisi kannattanut olla silloin onnellinen. Vähänpä tiesin 20 v sitten paskasta elämästä.



Että älä sure, kyllä se vielä huonommaksi muuttuu.

Kirjotuksista. Tiedän että joillakin on asiat vielä huonommin, mutta se nyt ei omaa tilannetta auta. Enkä edes jaksa ajatella muita kun en jaksa ajatella omaakaan elämääni.

Olen vain miettinyt eroa miehestä, en kyllä jaksaisi ottaa lapsia itselleni, mutta en halua heistä eroonkaan, siks ero tuntuu aivan kauhealta. Myös se etten mä löydä ikinä toista miestä, ei kukaan tämmöstä halua. Ja siihen että mä saan talouteni ja itseni kuntoon, menee aikaa. Sitten olen jo niin vanha että kaikki on liian myöhästä.

Että eikait mun auta kun sietää tätä tilannetta, sietää tuota kusipäätä joka mun olon saa aina paskaksi. Toivoisin että saisin jonku sairauden mihin kuolisin äkkiä, olis helpompi tie pois kun itsemurha.



-ap

Kirjotuksista. Tiedän että joillakin on asiat vielä huonommin, mutta se nyt ei omaa tilannetta auta. Enkä edes jaksa ajatella muita kun en jaksa ajatella omaakaan elämääni. Olen vain miettinyt eroa miehestä, en kyllä jaksaisi ottaa lapsia itselleni, mutta en halua heistä eroonkaan, siks ero tuntuu aivan kauhealta. Myös se etten mä löydä ikinä toista miestä, ei kukaan tämmöstä halua. Ja siihen että mä saan talouteni ja itseni kuntoon, menee aikaa. Sitten olen jo niin vanha että kaikki on liian myöhästä. Että eikait mun auta kun sietää tätä tilannetta, sietää tuota kusipäätä joka mun olon saa aina paskaksi. Toivoisin että saisin jonku sairauden mihin kuolisin äkkiä, olis helpompi tie pois kun itsemurha. -ap

Minä vältin avun hakemista liian kauan, ajattelin että se leimaisi minut tai tekisi elämästä vaikeampaa. Sitten asiat räjähtivät käsiin.. Nyt vain toivon, että voisin saada apua jaksamiseen ja kaiken selvittämiseen. Oman tilanteen kartoittaminen ja siitä puhuminen on auttanut hieman, mutta asiat pääsivät niin pahoiksi että ne vaativat myös pitkän ajan korjautuakseen.

Voimia ja haleja, ap! Niin kauan kuin ei mitään peruuntamatonta ole tapahtunut on kaikki korjattavissa.. Itse sitä aina tuppaa pelkäämään pahinta, vaikka kaikkeen on ratkaisu.

- 10 -

Kirjotuksista. Tiedän että joillakin on asiat vielä huonommin, mutta se nyt ei omaa tilannetta auta. Enkä edes jaksa ajatella muita kun en jaksa ajatella omaakaan elämääni. Olen vain miettinyt eroa miehestä, en kyllä jaksaisi ottaa lapsia itselleni, mutta en halua heistä eroonkaan, siks ero tuntuu aivan kauhealta. Myös se etten mä löydä ikinä toista miestä, ei kukaan tämmöstä halua. Ja siihen että mä saan talouteni ja itseni kuntoon, menee aikaa. Sitten olen jo niin vanha että kaikki on liian myöhästä. Että eikait mun auta kun sietää tätä tilannetta, sietää tuota kusipäätä joka mun olon saa aina paskaksi. Toivoisin että saisin jonku sairauden mihin kuolisin äkkiä, olis helpompi tie pois kun itsemurha. -ap

Minä vältin avun hakemista liian kauan, ajattelin että se leimaisi minut tai tekisi elämästä vaikeampaa. Sitten asiat räjähtivät käsiin.. Nyt vain toivon, että voisin saada apua jaksamiseen ja kaiken selvittämiseen. Oman tilanteen kartoittaminen ja siitä puhuminen on auttanut hieman, mutta asiat pääsivät niin pahoiksi että ne vaativat myös pitkän ajan korjautuakseen.

Voimia ja haleja, ap! Niin kauan kuin ei mitään peruuntamatonta ole tapahtunut on kaikki korjattavissa.. Itse sitä aina tuppaa pelkäämään pahinta, vaikka kaikkeen on ratkaisu.

- 10 -

Voimia sulle myös tulevaan! Ja kiitos, tämmöset kommentit piristävät mieltä, vaikka ne tulevat vain tuntemattomalta :)

Tämä on ollut kaikinpuolin taas yks niin paska päivä että toivottavasti on pian ohi. Joskus on onneks parempiakin!

Tuota avun hakemista olen miettinyt. Meillä tk:ssa on vain yks henkilö jolle mennä puhumaan ja se on mies, en haluais miehelle puhua, tosin en ehkä millekkään vanhalle kyllästyneelle eukollekkaan. Eikä yksityiseen ole vara :/ muutenkin se avun hakeminen on vaikeaa, olen aina tottunut vain hyväksymään asiat ja olemaan hiljaa. Nyt tämä on vaan mennyt niin pitkälle että en enää tiedä miten päin olla...

-ap

niin munkin elämä on paskaa!! paska duuni jossa täytyy hymyillä. Kauneus alkaa rapistua huomaamatta. Olen jo yli 30v. Mies myös pihtari ja ääliö suurimman osan ajasta. Kun olin raskaana niin tuli rakkauskirje naiselta kotiin. Olin silloin liian kiltti. Sama nainen laittoi pari vuotta sitten rakennusaikanamme miehelle vietiä. Mies sanoo että ovat vaan netissä jutelleet. Ketä uskoa? Paskaa vaan. Olen myös itse pettänyt ja jäänyt kiinni. Seksi meillä on yllätyksetöntä ja surkeaa kun mies ei halua mitään kokeilla. En tiedä kokeileeko muualla, vaikka on kiltti. =(

Naimisiin en taida päästä tässä elinajassa enkä varmaan saa enää lisää lapsia johtuen seksin vähyydestä. Kyllä vetää mielen matalaksi nämä ongelmat. Tsemppiä myös sulle.

1. Varaa aika kuntasi velkaneuvojalle

2. Varaa aika perheneuvolaan - jos miehesi ei suostu tulemaan mukaan, voit mennä sinne yksinkin juttelemaan ja selvittämään tilannetta



Aloita noista, niin saat aloitettua tilanteen parantamisen. Ennen kaikkea, älä jää yksin neljän seinän sisäpuolelle miettimään ongelmia. Tee kaikkea, mikä tuottaa sinulle iloa - alkoholi ei kuitenkaan auta surujen unohtamiseen kuin hetkeksi, juomisen sijaan tee mieluummin jotain muuta mikä on sinusta kivaa. Auttaa myös painon suhteen :) Tee joka päivä jotain itsellesi positiivista! Voimia sinulle, ajattelen sinua myötätunnolla! Sinulla on kuitenkin monta asiaa hyvin, lapset ja olet vielä niin nuori että ehdit mitä vain!

avaimet onneesi ovat omissa käsissäsi. Kaikkeen tapahtuneeseen ei pysty itse vakuttamaan, mutta itse pystyy tilanteet kuitenkin korjaamaan.



Masentuneena nuo kommentit vituttavat, tiedän sen, sillä olen itsekin käynyt sen paskan läpi. Mutta kun lopulta saa yhden asian käynnistettyä niin seuraavakn on taas helpompi.



Itse erosin ahdistavasta vaikkakin monella tapaa hyvästä avioliitosta. Mies ei halunnut kanssani lapsia ja oli liian kontrolloiva. Lopulta olin niin ahdistunut että halusin vain kuolla, tuntui etten saa elämältäni mitään haluamaani. Lopulta suhde meni niin sotkuun että erosimme.



Ero on myös ollut henkisesti järkyttävää ja tavallaan olen yhä todella rikki sisältä. samalla kuitenkin olen löytänyt ihan uutta onnea: itsenäisyyttä, saan itse päättää menoistani ja elämästäni. Olen aloittanut uusia harrastuksia ja löytänyt sitä kautta uusia ihania ystäviä. Olen energisempi ja itsevarmempi, tämä johti myös siihen, että sain uuden paremman työn.



Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ei elämä nytkään mitään täydellistä ole, mutta niin monia uusia ovia on auennut ja päivä päivältä olen onnellisempi, vaikka välillä tuleekin romahduksia.



Hanki apua. Velkaneuvontaa, parisuhdeterapiaa, keskusteluapua...mitä vain! Älä jää tuleen makaamaan, se ei johda mihinkään. Voit joko kestää paskaa lopun ikäsi tai yrittää muuttaa elämäsi pikkuhiljaa mukavammaksi.



Tsemppiä sinulle ja muillekin!!