Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein teet kotona omia inhokkiruokiasi?
29.10.2012 |
Ja myös syöt sitä inhokkiruokaa kunnon lautasellisen?
Inhokkiruoka ei sitten ole sellainen, jonka mausta ei vain pidä, vaan sellainen, että pelko nousee ja hiki melkein valuu, kun pitää laittaa lusikallinenkin suuhun.
Kommentit (17)
mies tykkää tietyistä ruoista joita minä inhoan, esim. silakkalaatikosta ja hernekeitosta, ja teen niitä silloin tällöin. Itse syön niinä päivinä jonkun salaatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellaista ruokaa olekkaan, jota en söisi. Eikä nyt lähdetä saivartelemaan...
että oikein pelko nousisi ja hiki valuisi ruokapöydässä!
Teen kyllä usein ruokia, mistä itse en niin pidä, mutta en tosiaankaan pelkää mitään ruokaa.
Joten vastaan, että en tee ikinä sellaisia ruokia. Jos av-maiseen tapaan lähdettäisiin vittuilemaan, niin sanoisin, että mielestäni on käsittämättömän lapsellista suhtautua mihinkään ruokaan kuvailemallasi tavalla. En voi ymmärtää, mikä ongelma aikuisella ihmisellä on, jos hiki valuu yhdenkin lusikallisen syömisestä. Kasvatuksessa on varmaan jotain vikaa.
Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia.
En myöskään pakota lapsia syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään ei noin inhokkiruokia minulla edes ole. Toisekseen minä laitan meillä ruuan käytännössä aina - miksi laittaisin jotain mistä en pidä?
joko minun tai jonkun muun perheen jäsenen laittamana. Inhoan kalaa enkä sitä syö missään muodossa. Syön niinä päivinä enemmän muuta pöydässä olevaa. En ole myöskään edellyttänyt lapsiltani kaikkiruokaisuutta vaan saaneet jättää syömättä jos eivät jostakin pidä. Myönnän että minä olen perheen ainut nirso ja mies ja teinit syövät oikeastaan kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni rakastaa maksaa, minä en. Olisi typerää syödä sitä yökötellen, kun vaihtoehtojakin on. Yhtä typerää olisi jättää miehen toive totetuttamatta vain oman mieltymyksen takia.
Meillä ei ole lastenkaan pakko syödä inhokkiruokia, muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta joka päivä teen muulle perheelle liharuokaa, olen itse kasvissyöjä.
Sellaisia kasvisruokia en valmista, joista en itse pidä. Lapsiakaan en pakota syömään sellaista, mitä pitävät erityisen vastenmielisenä. Sitten on ne ruuat, mistä eivät niin tykkää, niin niitä tehdään kyllä säännöllisesti ja lapset syövät valittamatta.
En voi ymmärtää, mikä ongelma aikuisella ihmisellä on, jos hiki valuu yhdenkin lusikallisen syömisestä. Kasvatuksessa on varmaan jotain vikaa.
Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia.
kesäkeiton hajustakin, joten kyllä varmasti hiki valuis ja oksennus tulis, jos sitä syömään joutuisi. Kiitos lapsuuden kauhukokemuksen varapph:lla.. Miehelläni samanlaisen reaktion aiheuttaa graavikalat, kiitos koulun "kaikkea pitää maistaa-tyylin".
Mutta ap:lle vastauksena en tee sellaisia ruokia mistä en tykkää, miksi teksin.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Inhoan ainoastaan maksaa ja sitä on helppo vältellä,
edes sellaista ruokaa, josta en pidä. Onneksi perheessämme yhdenkään inhokkiruoka ei kuulu kenenkään suosikkeihin - ei tulisi siis edes mieleen kokkailla sellaisia.
On kyllä vaikea edes keksiä tuollaista aloituksessa määriteltyä inhokkia, ehkä mulla ei edes ole sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hitossa tekisin? Ja mulla ei oo tuollaista inhokkiruokaa mikä noin voimakkaita reaktioita saisi aikaan.
Pyrin tekemään ruokaa, joka maistuu kaikille perheenjäsenille.
ja maksa on ainoa, joka aloittajan kuvaileman reaktion aiheuttaa. Kerran 17-vuotiaana kakarana olin tätini luona kylässä ja hän oli valmistanut kokomaksapihvejä. Siinä oli tosi vaikeaa olla kohtelias ja myönnän, että yli puolet jäi lautaselle :( Maksa oli kyllä periaatteessa todella hyvin valmistettu, mutta se vain ei minun makurepertuaariini sovi. Toivon vain, että minulle käy kuten äidilleni ja opin pitämään maksasta sitten vanhempana.
Ainiin! Ekalla luokalla minulla oli myös kauhukokemus lanttusoseesta. Koulussani ruokalan täti annosteli oppilaille ruuat ja laittoi aina lautaselle paljon tai todella paljon ruokaa. Yleensä en nirsoillut ruuasta, mutta se sose haisi nokkaani niin epämiellyttävälle, joten pyysin tosi vähän sitä sosetta. Ruokalan täti vain virnisti ja lämäytti lautaselleni kauhean kasan sitä sosetta. Sääntönä oli, että lautasten on tyhjennettävä, joten kiva sitten yökkäillä ja syödä sitä sosetta. Mielestäni muutenkin epäreilu sääntö, kun ei saatu edes itse annostella ruokiamme :< Ei minulle siitä traumoja tullut, mutta sen jälkeen en enää pyytänyt ruokalan tädiltä mitään tosi vähän. Sen jälkeen olen onneksi maistanut erinomaisia erilaisia soseita :)
Miksi ihmeessä laittaisin ruokaa, jota itse inhoan?
Oon joskus tosin miettinyt, että purkkihernekeitto olisi edullista ja proteiinipitoista, mutta ajatuskin yököttää niin paljon, että tähän taloon ei hernekeittoa osteta.