Lue keskustelun säännöt.
Ikuisesti kaapissa
18.10.2012 |
Täältä ei varmaankaan löydy kohtalotovereita, joten ihan vain avautumismielessä kai tämän aloituksen teen. Olen melkein 25-vuotias nainen, josta alkaa tuntumaan siltä, että olen ikuisesti kaapissa. Jos joku ihmettelee sitä mitä teen vauvapalstalla, niin päädyin tänne, kun edellinen miesystäväni yritti ehdotella lapsen hankkimista. Tuosta erostamme on kohta vuosi aikaa ja välillä tulee yhä täällä käytyä kadehtimassa ihmisten normaalia elämää.
Olen mielestäni vähän aina tiennyt olevani lesbo. En tunne minkäänlaista vetoa tai rakkautta miehiä kohtaan. Jotain kaverimaista kiintymystä kylläkin. Ikinä en ole ollut yhdestäkään miesystävästäni mustasukkainen. Suhteiden päättymisessäkin mietin ainoastaan sitä, mitä lähipiiri siitä miettii, eivät kai he vain arvaa, etten ole hetero jne.
Arkea pystyn elämään jo melko hyvin kantamatta jatkuvaa ahdistusta tästä kulissielämästä, mutta jotkin tilanteet taas saavat ne tunteet pintaan. Tänään oli jälleen tuollainen tilanne. Siskoni kävi puhumaan siitä, miten ja mistä voisin löytää uuden miesystävän ja lisäsi siihen:"jos nyt edes haluat sellaista". Heti tuli mieleeni, että vihjaileeko hän sittenkin seksuaalisesta suuntautumisestani. En tiedä vieläkään.
Vielä ehtisin poistaa tämän turhan löpinän lähettämättä sitä. Halusin kai vain sanoa, että olen todella kateellinen teille teidän normaalista elämästänne. En pahalla tavalla. Siitä on mukava edes lukea, kun itse ei moista voi saavuttaa.
Kommentit (17)
Vuonna 2012 ei ketään pitäis kiinnostaa toisen seksuaalinen suuntautuminen. Mä olen nyt elämäni ensimmäisessä naissuhteessa näin vähän alle kolmekymppisenä, ja voin kertoa, että kyllä kannatti lähteä tähän. Ei mua kiinnosta, mitä muut ajattelee, ja olen myös huomannut, että muita kuin kumppaniani ei kiinnosta mun seksielämäni.
Ole oma itsesi, muuten ehkä pilaat elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulepas nyt: älä ole kateellinen sellaisesta mitä et halua! Jonain päivänä voit löytää ihanan naisen ja elää hänen kanssaan tätä lapsiperheen perussettiä.
Olen reilu parikymppinen nainen ja haaveilen enemmän naisista kuin miehistä. Mutta kaapista en aijo tulla.
HETEROUSKIN? Ei ehkä ole kieliopillisesti oikein, mutta kuitenkin. Tiedät kuitenkin mitä tarkoitan.
Sun täytyy itse vaan hyväksyä itsesi lesbona, mikä on ihan normaalia,
sitten muutkin hyväksyvät.
Tunnen useita lesbopariskuntia. Osa on rekisteröinyt suhteensa. Yksi pariskunta on hankkinut keinohedelmöityksellä pari lasta. Eräs pariskunta on hankkinut lapsen tutun homomiehen spermalla. Itse olen bi-seksuaali ja olen yhdessä miehen kanssa. Rakastan kaikkia ystäviä seksuaalisesta suuntautumisesta, hiustenväristä tai karkkimausta huolimatta! Ei kenenkään nykypäivänä tarvitsisi olla kaapissa. Kyllä "normaalin" elämän voi saavuttaa, tarkoitti se sinulle sitten mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et tule koskaan olemaan oikeasti onnellinen ja tyytyväinen elämääsi! Maailmassa on oikeasti tosi paljon pahempiakin asioita kuin jonkun homous. Ainakaan kukaan tervejärkisellä ajatuksenjuoksulla varustettu ihminen ei sinua tuomitsisi.
Tule ulos. Ei sun ole pakko edes määritellä itseäsi vielä mitenkään jos et ole varma. Lähde liikkeelle silmät ja aistit auki. Tutustu itseesi. Ja jos todella huomaat olevasi lesbo, niin miksi ihmeessä peittelisit sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa, miksi häpeän homoseksuaalisuuttani niin hirveästi. Ketään sellaisia ihmisiäkään ei lähipiirissäni ole, joiden henkilökohtaisesti pelkäisin tuomitsevan. Ns. yleinenkin mielipide nykyään homoseksuaaleja kohtaan taitaa olla aika hyvä. Minä vain häpeän asiaa aivan hirveästi. Tänään viimeksi ennätin itseni ajatuksesta, että kuolisin melkeinpä mielummin kuin olisin julkisesti lesbo. Kamalaa ajatella näin.
Älä nyt tuollaisia puhu! Elämässä on muutakin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Setalla varmasti löytyy keskustelupalstoja, tukiryhmiä yms.. Et ole ainoa ihminen, joka tuota käy/ on käynyt läpi.
Tunnen lesboja, jotka elävät parisuhteessa tai sinkkuna. Onnellisena ja tavallisten arkihuolien kanssa. Hyväksyttyinä perhepiirissä, kaveripiirissä ja töissä.
Miksi lesbous tuntuu kamalalta?
Jaksuja sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ehdotti käymistä Setan foorumeilla. No kävin äsken ja se vierailu oli aika lyhytaikainen. Hetken keskusteluja selailun jälkeen alkoi kurkkua kuristaa. Minä en tahdo olla tuollainen! Jokin julkinen häpeä tässä on takana. Jos voisin olla varma, että suhde naiseen pysyisi salassa muilta, en epäilisi hetkeäkään.
Lisäksi olen jo vähän liian vanha mihinkään identiteettikriisiin. Eiköhän suurin osa näistä samaa läpikäyvistä homoseksuaaleista ole minua paljon nuorempia.
Aina ei asiat mene niin kuin "nykyään kuuluu", eli vaikka maailma on helpompi kuin 70-luvulla, niin ei se kaapista tulo silti aina helppoa ole. En voi silti muuta kuin suositella sitä!
Oman identiteettikriisini kävin raastavana läpi 33-vuotiaana, 3 vuotta sitten 2 lapsen äitinä. Ja voi että kun elämä nyt maistuu kun ei tarvi salata. Hienosti kaikki on mennyt. Ja mene takaisin sinne setan foorumeille. tukiryhmät on tosi iso helpotus joskus, ainakin minulle. Ja tiedäthän, ne on luottamuksellisia kaikin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ehdotti käymistä Setan foorumeilla. No kävin äsken ja se vierailu oli aika lyhytaikainen. Hetken keskusteluja selailun jälkeen alkoi kurkkua kuristaa. Minä en tahdo olla tuollainen! Jokin julkinen häpeä tässä on takana. Jos voisin olla varma, että suhde naiseen pysyisi salassa muilta, en epäilisi hetkeäkään.
Lisäksi olen jo vähän liian vanha mihinkään identiteettikriisiin. Eiköhän suurin osa näistä samaa läpikäyvistä homoseksuaaleista ole minua paljon nuorempia.
Ota aikaa niin paljon kuin tarvitset ja harjoittele pikkuhiljaa hyväksymään itsesi.
Eikä kukaan sinua sieltä kaapista pois pakota, sieltä vain saattaa happi loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
homous ja lesbous ovat väärin. Jotain mennyt vikaan jossakin vaiheessa. Väärinymmäryksiä, traumoja tms. Tiedostettuja tai tiedostamattomia.
"Heterous" on se terve seksuaalinen suuntaus.
Silti, jos joku tunteekin itsensä homoksi tai lesboksi, tahdon kuitenkin sanoa että ihmisenä olet hyvä ja yhtä arvokas kuin heterotkin! Seksuaalinen suuntautuminen on vain yksi osa ihmisessä, nykyään hirvittävän paljon ylikorostunut asia, johon kiinnitetään aivan liikaakin huomiota. Kaikki uhrataan seksin takia, nykyään jopa siis perheet ja lapsetkin.
Elämässä on paljon muutakin, kuin puoliso, tai seksuaalinen suuntautuminen. Jos odotat, että "oikean puolison löytämällä" tulet onnelliseksi, tai tämä toinen ihminen tekee sinut onnelliseksi, olet väärillä vesillä. Onnellisuus tulee muista asioista, kukaan toinen ei voi tehdä sinua (pysyvästi) onnelliseksi. Onnellisuuteen ei tarvita välttämättä parisuhdetta.
Vai onko sellaisiakaan..
On kyllä, useampiakin. Mutta ainoastaan kerran olen seurustellut naisen kanssa juurikin tämän häpeän vuoksi. Se oli 15-vuotiaana, jolloin suhteesta tiesi muutama kaverini. Kukaan ei paheksunut ja olin siinä suhteessa onnellisempi kuin missään miessuhteessa koskaan. Itseasiassa senkin suhteen päätin minä uskotellen olevani oikeasti hetero vaikka itse tiesinkin totuuden. Häpeä vain oli liian suurta jo silloin, enkä sen jälkeen ole harkinnutkaan suhdetta naisen kanssa.
Sitten on toki lisänä näitä epätoivoisia ihastuksia, joita en ole tuonut mitenkään ilmi. Suurimman osan ajasta pyrin olemaan ajattelematta koko asiaa.
joten tule pliis ulos sieltä ilahduttamaan meitä!
Pelkäätkö reaktioita? Miksi? Asutko pienellä paikkakunnalla?