Sinä, joka jäit siihen turvalliseen ja tuttuun suhteeseen, kadutko ikinä?
Turvallinen ja tuttu suhde, jossa kumminkin tuntuu että se ottaa enemmän kuin antaa. Vaikka olisi tunne/tieto siitä että jotain parempaakin olisi odottanut.
Kadutko?
Kommentit (9)
Mutta useammin olen kiitollinen ja onnellinen elämästäni.
Ei mitaan takeita.
ja sen takia jätin lähtemättä.
Kadun kyllä, tuntuu että elämästäni on kulunut vuosia hukkaan.. Enkä saa niitä vuosia takaisin.
Katuisin loppuelämäni että elämämäni on ollut yhtä alavireistä tyytymistä.
Mitään takeita ei ole mistään, mutta mistä pitäisi olla? Ongelmat ovat usei itsessä; ja elämä paranee kun ne selvittää. Siihen perustuu myös eron jälkeinen oikeasti hyvä elämä, että jaksaa nähdä vaivaa oman hyvinvointinsa eteen ja ottaa vastuuta, sen sijaan että lähtemisen pelosta, turvan vuoksi, tyytyy, masentuu, katkeroituu, lamaantuu.Jos luulette et eron jälkeen tarjottimella tuodaan uusi, hieno, helppo elämä ja kaikki realiteetit katoaa exän myötä, tulette pettymään pahasti. Elämä kuluukin hukkaan jos ei pysty itse ja liitossa tuntemaan tunteitaan, ilmaisemaan tarpeitaan, rakastamaan, tulla rakastetuksi. Ja se on tosi huono vaihteoehto sen rinnalla et tarjolla on elämä. Se sun oma. Toisaalta, jos ei ole halua ottaa vastuuta ja uskaltaa, voi olla ihan ok roikkua riippuvuussuhteessa, sen sijaan et menee ihan hukkaan ja ripustautuu seuraavaan typerään suhteeseen. Ja lapset kärsii.
kun tietää, että se uusi suhde olisi todennäköisesti palanut loppuun parissa kuukaudessa ja sitten olisin ollut äärettömän yksin.
kun tietää, että se uusi suhde olisi todennäköisesti palanut loppuun parissa kuukaudessa ja sitten olisin ollut äärettömän yksin.
Katuisin loppuelämäni että elämämäni on ollut yhtä alavireistä tyytymistä. Mitään takeita ei ole mistään, mutta mistä pitäisi olla? Ongelmat ovat usei itsessä; ja elämä paranee kun ne selvittää. Siihen perustuu myös eron jälkeinen oikeasti hyvä elämä, että jaksaa nähdä vaivaa oman hyvinvointinsa eteen ja ottaa vastuuta, sen sijaan että lähtemisen pelosta, turvan vuoksi, tyytyy, masentuu, katkeroituu, lamaantuu.Jos luulette et eron jälkeen tarjottimella tuodaan uusi, hieno, helppo elämä ja kaikki realiteetit katoaa exän myötä, tulette pettymään pahasti. Elämä kuluukin hukkaan jos ei pysty itse ja liitossa tuntemaan tunteitaan, ilmaisemaan tarpeitaan, rakastamaan, tulla rakastetuksi. Ja se on tosi huono vaihteoehto sen rinnalla et tarjolla on elämä. Se sun oma. Toisaalta, jos ei ole halua ottaa vastuuta ja uskaltaa, voi olla ihan ok roikkua riippuvuussuhteessa, sen sijaan et menee ihan hukkaan ja ripustautuu seuraavaan typerään suhteeseen. Ja lapset kärsii.
Miksi niitä ongelmia (jotka on itsessä) ei voi selvittää suhte enaikana? Miks ipitää erota ja alkaa sevittämään sen jälkeen itsessä olevia ongelmia? Jos ne ongelmat selvittäisi ilman eroa, voisi se turvallinen, hiukan tylsä suhdekin parantua.
Olen siis itse jäänyt suhteeseen. En ole eronnut, koska se ero ei parantaisi mitään. Ja koska se sama mies olisi edelleen lasteni isä, hän ei katoaisi elämästäni mihinkään. On helpompi hoitaa lasten elämää kun asuu samassa osoitteessa, lisäksi as- pokamme tarvitsee vakaan ympäristön. Olkoon että minä näivetyn, enkä saa tältä suhteelstä sinänsä mitään. Mutta enpä todellakaan löytäisi mistään parempaakaan, joten tyydyn yhteisasumiseen ilman mitään suurempaa tunteiden leiskumista. Lapset eivät kärsi, koska riitoja tms ei ole ;)
Huono itsetunto sulla
Vierailija - 28.10.12 11:30 (ID 15807522)
kun tietää, että se uusi suhde olisi todennäköisesti palanut loppuun parissa kuukaudessa ja sitten olisin ollut äärettömän yksin.
miten "elämäni mies" puoli vuotta myöhemmin löysi uuden ja miten se suhde kesti 3 kk, sen jälkeen tuli taas uusi ja uusi ja uusi.
En todellakaan usko, että minä olisin pelimiehen saanut kesytettyä. Jälkeenpäin tajusin, että mies oli minusta kiinnostunut niin pitkään vain siksi, että sanoin hänelle ei ja valitsin perheen.
Olin mammari, en uskaltanut. Joo, tuttua ja turvallista on nyt, mutta eipä tässä rakkaudesta voi puhua. Ollaan kämppiksiä lapsen takia. Mulla oli mahdollisuus maailman ihanimpaan mieheen, mutta nyt saan sitten viettää loppuelämäni ihan mukavan miehen kanssa. Tyhmä olen.
Ei mitaan takeita.