Lue keskustelun säännöt.
kirkko petti minut
18.10.2012 |
Oon käyny ykkösluokalta lähtien aina kirkon toiminnassa, leireillä yms. joten olettaisin et ohjaajat muistais mun nimen, mut sit on tälläne yks ohjaaja joka ei muista mun nimee. Oon ollu tuhannesti sen leireillä ja se ei muista vielkää mun nimeä. Huomautin hänelle asiasta, kun hän kertoi koulutuksessa, kuinka tärkeää on opetella kerholaisten ja leiriläisten nimet eikä lapsia saa osoitella. Itse hän tekee tätä meille mm. aina ( osoittelee ja huutelee hei sinä siellä). Jotain hän yritti siinä sitten selitää, mutta puhui itsensä pussiin.
Ohjaajamme olivat alusta asti painottaneet, kuinka ketään ei saa nolata eikä haukkua ryhmän edessä. Melkein ekalla isoskoulutusleirillä meidän piti tehdä iltaohjelmaa ryhmissä. Ryhmiä oli joku neljä, joten jokainen ryhmä sai tehdä kaksi asiaa.
No, isoskoulutuksessa puolet olivat ujoja, jotka eivät uskaltaneet juontaa eivätkä puhua koko ryhmän edessä ja rohkea kaverini joutui sellaisten ryhmään. Hän juonsi molemmat jutut ja oli puherooleissa molemmissa ja palautteen kohdalla ohjaajat haukkuivat ja nolasivat kaverini täysin sanomalla ilkeitä asioita ja tosi ilkeesti, kuinka hän teki yksin kaiken työn yms. Kaverini pidätti itkuaan ja huoneeseen päästyämme hän alkoi itkemään, kun oikeesti ne haukku sitä niin paljon. Menin sitten sanomaan ohjaajille tästä, että mielestäni ei ollut reiluu kun ne sanoivat palautteet niin ilkeästi ( koska he oikeasti sanoivat kaikille muillekkin ) ja että eräs henkilö itkee tuolla nyt. Ymmärrän, et kritiikkii pitää antaa, mut ei tarttee olla noin ilkeä.
Yksi ohjaajista tuli huoneeseen ja kertoi, kuinka on pahoillaan ja sanoi et ymmärtää et ujojen kaa voi olla vähän vaikee työskennellä. Hän sanoi, et niille tää on kuitenkin tosi tärkeää ja he saavat itsevarmuutta kun he pääsevät leireille isosiksi, vaikka olisivatkin ujoja. Kaikki eivät pääse leireille isosiksi ja he ottavat siis mielummin ujoja jotka eivät uskalla puhua mielummin kun rohkeita, okei. Se on ehkä hyväksi ujompien itsetunnolle yms. mutta entä rohkeiden itsetunto, un on yrittänyt kaikkensa eikä silti pääse vaan ohi pääsee nössykkä joka ei ole sanonut sanaakaan?
Aikaa meni, en hakenut leireille ja nyt olen tässä. Menin kerhonohjaajapalaveriin, jossa jaettiin kerhot, ihan kaikille muille paitsi mulle, koska ohjaajat olivat tehneet jonkinmoisen virheen. En oikeesti enää jaksa tätä kirkon nuoriso-ohjaajien toimintaa. Radikaali otsikko että avaisitte
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan se yksi nuoriso-ohjaaja, joka näkee satoja lapsia ja nuoria vuosittain muutaman kerran vuodessa. Moni näistä lapsista ja nuorista käy jokaisella leirillä, mutta ei vieraiden ihmisten nimi jää päähän. Edes kaikki opettajat eivät muista oppilaiden nimeä, vaikka opettavat heitä kolme vuotta. Jos oppilaita on 500, ei niiden kaikkien nimiä kerta kaikkiaan voi muistaa.
Katsotko olevasti niin ihmeellinen ja ylitse muiden, että sinut olisi erityisesti pitänyt muistaa? Ehkä olet niin ylemmyydentuntoinen hölöttäjä, että eivät siksi ottaneet sinua kerho-ohjaajaksi. Eivät vain hennoneet sanoa suoraan, että he eivät katso sinua hyväksi ja vastuulliseksi vetäjäksi.
Mitä tulee ystävääsi, oliko hänen pakko tehdä koko homma yksin? Ehkä siinä tehtävässä juuri katsottiin sitä, miten osaa jakaa vastuuta muille ja keskustella muiden kanssa. Ystäväsi ei osannut kannustaa muita tekemään osaansa vaan kahmi hommat itselleen. Riparille haetaan usein rauhallisia isosia juuri sen takia, että siellä käsiteltävät asiat ovat henkilökohtaisia, intiimejä ja arkojakin uskonasioita. Joku räpätäti pilaa tunnelman. Ei siellä ole tarkoitus riehua vaan pohtia uskoa ja sen merkitystä elämässä.