Voi v... näitä iltoja isiviikonlpun jälkeen!!
Kyseessä hiukan alle 3-vuotias lapsi ja aina isivkl:n jälkeen kauhea itku ja parku isän perään. Ei malta nukkua kun hokee itkuisena "haluan iskän luokse, en halua olla täällä, missä minä olen" jne.
Melkein tekis mieli peruuttaa viikonloput siksi aikaa että lapsi on vähän kasvanut. :(
Kommentit (14)
Oletko kateellinen että lapsi viihtyy niin hyvin isänsä luona? Itkeekö isän luona sinun luoksesi? Olisit iloinen, että on isä joka välittää ja jonka luona viihtyy!
Joku tuolla ehdotti pidennettyä iskäviikonloppua, se kuulostaa minustakin hyvältä. Toivottavasti ette tappele lapsen tapaamisoikeuksista. Kaikesta päätellen lapsella on hyvä olla isänsä kanssa.
Meilläkin olivat isänsä luona nyt. Kerran sano että haluaa takaisin kun piti kieltää jostain asiasta.
Mitäs jos menisit lapsen viereen ja kertoisit miten sulla oli ikävä ja miten paljon rakastat?varmasti niin sanotkin mutta korostaisit sitä enemnän. Ehkäpä lapsikin haluaisi enemmän läheisyyttä ja tukea sen kodin vaihtumisen välillä. Kuitenkin kummassakin kodissa on omat juttunsa ja se vaihtaminen toiseen vaatii taas pari päivää totuttelua.
olla sunkin kanssa. Isä tietty leikkii ja pelleilee mutta entä sinä?
Joo-o, olen minäkin pienenä itkenyt, kun isän luolta on pitänyt lähteä. Oli kyllä lapselle todella tuskainen kokemus.
Oman kokemukseni perusteella neuvoisin äitiä lohduttamaan lasta parhaansa mukaan ja ymmärtämään ikävöivää lasta (vaikka oma kokemus miehestä olis mikä). Ja jos lapsi haluaa olla enemmän isänsä luona, niin sen kyllä hänelle soisin. Lapsi tarvitsee myös isää. Isäviikonloppujen kieltäminen kuulostaa todella julmalta ja itsekkäältä idealta!
puhutaan paljon iskästä, katotaan kuvia jne.
Lapsi saisi olla isän luona paljon enemmän, mutta lapsen isä ei halua. Ei edes soittele lapselle viikolla. Karua, tiedän. Ja kyllä lapsi itkee kuulemma munkin perään.
Tuntuu tosi pahalta kun noin pienellä lapsella pitää olla ikävä joka suuntaan :´(
ap
Ja jos lapsi haluaa olla enemmän isänsä luona, niin sen kyllä hänelle soisin. Lapsi tarvitsee myös isää. Isäviikonloppujen kieltäminen kuulostaa todella julmalta ja itsekkäältä idealta!
Meilläkin itkettiin iskän perään iskävkonloppujen jälkeen mutta isä ei silti halua enempää lastaan tavata. Hän käy töissä ja on niin rankkaa istua kotona kaikki illat koneella tai telkun ääressä ettei jaksa lastaan tavata kuin joka toinen vkonloppu.
AP: ei auta kun jaksaa ja ymmärtää lasta. Meilläs e meni ohi n. vuodessa tuo vaihe. Kärsivällisesti vaan puhua että nyt on kotona ja sitten taas seuraavan kerran voi mennä iskälle sillon kun on sovittu.
Meillä oli erona että ensin oli äitivaihe, iskällä ollessaan itki aina äitin perään ja isältä meni hermot.
Nyt reilu 4-vuotiaana osaa olla kummankin luona. Varmasti ikävöi toista mutta osaa antaa aikaa sille läsnäolevalle aikuiselle.
Tätä tää on kun sitä persettä jakaa jokaiselle vastaantulijalle.
Ohis.
Tätä tää on kun sitä persettä jakaa jokaiselle vastaantulijalle.
Ohis.
Tää on oksettava palsta. Lapsi varmasti ikävöi sinuakin ap kun ei ole kanssasi. Niin ja joskus elämä yllättää. Nuo "sen siitä saa..." -tyypit eivät ole koskaan kokeneet mitään odottamatonta.
Tätä tää on kun sitä persettä jakaa jokaiselle vastaantulijalle.
Ohis.
mutta kuvittelin saivartelijan takertuvan siihen että onko isi niitä miehiä kun persettä jakoi?
ohis edelleen.
oletko mun yläkerran naapuri jolla lapsi joka toinen viikonloppu iskällä ja hirveet bileet sillon ja häätö uhkaa ihan just kun kukaan ei enää jaksa kuunnella sitä karjumista ja karaokea,, ja sitten kun lapsi tulee kotiin niin jeesus sitä huutoa ja itkua,, huuda kurkku suorana vielä kolmannen kerran itkevälle lapselle joka herää yöllä tai ei ala helposti nukkumaan, niin se on välitön lastensuojelu ilmoitus, odotan sitä kärsivällisesti niin tiedän että se on sulla tapana,,, niin sittenpä joku ammattitaitoinen sossutäti tulee opettamaan sulle miten lapsia nukutetaan ja miten annetaan lapselle turvaa...
viikolla joku ilta iskän, niin ei ikävä ehdi niin kovaksi? Pidän aika kovana sitä, että lapsi näkee vain joka toinen viikonloppu. Se ikävä voi olla todella musertava jopa isommalla lapsellakin.
Ystävälläni oli niin, että isäviikonloppu oli pitkä (to-su) ja tämän jälkeen heti torstaina sai viettää isäillan. Nykyään kun lapset ovat isompia, niin viettävät tuon to-pe-yönkin halutessaan isän luona.