Lue keskustelun säännöt.
Mistä syystä sinulla on hammaslääkärikammo?
07.10.2012 |
Ja kuinka paha kammo se on?
Itselleni tuli kammo lapsena, kun oikomishoitajani oli hiljainen uriseva mies, joka oli kovakourainen, eikä puhunut koskaan mitään. AInut mitä taisi sanoa oli: suu auki.
Toinen kammotukseni tuli siitä, kun teininä menin paikkauttamaan ensimmäistä reikääni ja lääkäri alkoi vaan suoriltaan poraamaan. Reikä oli iso ja syvä ja päässä vaan räjähteli ja silmissä pimeni välillä. Kun operaatio oli suoritettu sanoin, että mihinkäs se puudutus jäi jonka pyysin merkkaamaan sinne jo edelliskerralla niin vastaukseksi tuli, että aijjaa, me luultiin ettei tää oo sun eka reikä, ja että oot tottunu tälläseen.
Sitten en käynytkään vuosiin ja lopulta oli pakko mennä, kun leukaa särki niin että elämästä ei tullut mitään. Menin yksityiselle, joka sanoi, että nyt poistetaan kyllä kaikki viisarit suusta. Tämän teki sitten sairaalassa lääkäri ja minä sain rauhoittavia. Ensimmäisellä kerralla rauhoittavat eivät vaikuttaneet. Sydän hakkasi kahtasataa, kädet ja jalat tärisi, itkin ja tuntui, etten pysty hengittämään. Lääkäri poltti vielä suupieleni jollain. Toisella kerralla onneksi rauhoittava vaikutti ja olin ihan tokkurassa ja naureskelin vain lopuksi.
Ainut hyvä kokemukseni on hammaslääkärissä ollut tuo yksityisellä käynti jolloin lääkäri paikkasi ilman puudutetta yhden hampaani. Oli hellävarainen. Osasi keskeyttää poraamisen aina, kun suurin kipu oli iskemässä. Selosti jatkuvasti mitä tekee ja miten paljon voi sattua.
Nyt on edessä taas isot operaatiot, koska olen laiminlyönyt hammaslääkärissä käyntiä kolmisen vuotta ja hammaskivet ovat päässeet aiheuttamaan kovan tulehduksen ikeneen.
Jännittää pirusti, mutta nyt päätin, että aloitan säännöllisen hammaslääkärissä käynnin, vaikka saisin tuhat paniikkikohtausta penkillä istuessani. Haluan pitää omat hampaani suussa vielä pitkään.
Kommentit (15)
- Se haju siellä aulassa on jo niin vastenmielinen.
- Lapsena kävin iäkkäällä hammaslääkärillä, joka oli aika kovakourainen ja sen lisäksi haukkui ihan koko ajan, kun olit suu täynnä laitteita. Positiivista tuossa hammaslääkärissä on se, että hänen laittamansa paikat on kestäneet yli 20 vuotta ja uudemmat on uusittu jo monesti. Oli siis ammattitaitoinen teknisellä tasolla.
- Se syyllisyys siitä, ettei osaa hoitaa hampaitaan hyvin ja niitä joudutaan aina paikkaamaan. Se on häpeää.
Häpeä on ymmärtääkseni yksi suurimpia syitä ihmisten hammaslääkäripelkoon. Se kumpuaa osaksi sieltä lapsuudesta, kun lapsia torutaan aina hammasasioista ja osittain siitä, että onhan se oma vika enemmän tai vähemmän, kun hampaissa on ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloin pestä hampaitani säännöllisesti vasta yläasteiässä ja siitäkin eteenpäin yleensä vain kerran vuorokaudessa. Minulla ei ole ollut koskaan reikää hampaassa vaikka syön myös tolkuttomasti makeita ja juon sokerisia juomia. Sitten on ihmisiä, jotka pesevät tunnollisesti hampaat aamuin illoin ja välttelevät makeita ruokia ja juomia ja silti suu on täynnä reikiä aina hammalääkäreille mentäessä. Se riippuu ihan geeneistä ja lapsena saadusta bakteerikannasta. Tämä tulisi lääkäreiden muistaa ja lopettaa se syyllistäminen.
-Tuo kerran ylempänä vastannut
Koko ajan sai ravata hammaslääkärillä. Milloin kiskottiin hampaita irti (ja niitä irrotettiin ainakin kahdeksan...), milloin tehtiin jotakin rautoihin liittyvää.
Aina oli suu (hampaat) kipeät, huuli hinkautunut rikki jne.
Kammohan tuosta jäi =/
puudutus ei auttanut ja huusin suoraa huutoa, se oli niin kamalaa. Lääkäri sinänsä oli kiva mutta kammohan siitä jäi.
Koko ajan sai ravata hammaslääkärillä. Milloin kiskottiin hampaita irti (ja niitä irrotettiin ainakin kahdeksan...), milloin tehtiin jotakin rautoihin liittyvää.
Aina oli suu (hampaat) kipeät, huuli hinkautunut rikki jne.
Kammohan tuosta jäi =/
ja muovituet, mutta en käyttänyt niitä sitten tarpeeksi, kun vanhempani eivät oikeen olleet kiinnostuneita kunnolla hampaideni hoidosta.
Minulle ehdotettiin sitten siinä esiteini-iässä 4:n hampaan poistoa ja kiskoja ym. kuminauhahärpäkkeitä ja kieltäydyin suorilta käsin. Se kuulostikin kerrottuna ja kuvista näytettynä niin hirveältä ja tuloksetkaan eivät olleet sataprosenttiset, joten omistan vieläkin etupurennan ja vinot hampaat.
Kaksi paikattua reikää vain, mutta nyt on tullut ongelma tuosta hammaskivestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri tuon hampaiden mahtumisen takia piti ottaa hampaita pois. Toki ikää tullut ja hommat hoituu:)
Se nyt silloin vaan sattu ja ne äänet.Hammas piti porata vielä kahtia, että irti sai ja ilmeisesti puudutteet ei ihan toimineet. No onneksi tekniikka ja tietämys on noista ajoista roimasti kehittynyt.
Koko ajan sai ravata hammaslääkärillä. Milloin kiskottiin hampaita irti (ja niitä irrotettiin ainakin kahdeksan...), milloin tehtiin jotakin rautoihin liittyvää.
Aina oli suu (hampaat) kipeät, huuli hinkautunut rikki jne.
Kammohan tuosta jäi =/
ja muovituet, mutta en käyttänyt niitä sitten tarpeeksi, kun vanhempani eivät oikeen olleet kiinnostuneita kunnolla hampaideni hoidosta.Minulle ehdotettiin sitten siinä esiteini-iässä 4:n hampaan poistoa ja kiskoja ym. kuminauhahärpäkkeitä ja kieltäydyin suorilta käsin. Se kuulostikin kerrottuna ja kuvista näytettynä niin hirveältä ja tuloksetkaan eivät olleet sataprosenttiset, joten omistan vieläkin etupurennan ja vinot hampaat.
Kaksi paikattua reikää vain, mutta nyt on tullut ongelma tuosta hammaskivestä.
Ap
Myöhemmin laitettiin ne raudat (en tiedä, onko niillä jokin oma nimensä). Niiden takia hampaat olivat useasti kipeät eikä syömisestä tullut mitään (jos vaihdettiin esim. ne "rautalangat" niihin, kiristettiin jne.).
Purenta saatiin suunnilleen kohdilleen mutta ihan vinossa nuo hampaat edelleen ovat =/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elettiin siis 70-80 luvun vaihdetta.
Hammaslääkäri toimi silloin aivan kauhee tapaus.
Suuta hoidettiin, vaikka sattui kuinka.
Ei kuunnellut lainkaan. Saattoi porata huti ikeneen esim.
Jälkeen ajateltuna niin hänen hoitonsa tuntui perustuvan siihen, että sen parempi mitä enemmän saadaan kipua aikaiseksi.
Meni vuosia ennen kuin uskalsin hammaslääkäriin seuraavan kerran.
Kunnallisessa tämä siis. Yhden hampaan sai korjattua ja se jäi siihen.
Jonkun verran oli siis tarkastuksessa ilmennyt reikiä, mutta vähemmän mitä olin odottanut.
Korjaaminen jäi siis tuohon yhteen.
Odotin taas muutaman vuoden ja sitten menin uudestaan.
Tällä kertaa yksituiselle. Ja tuolla kerroin kaiken kokemukseni ja pelkoni.
Siitä alkoi eka hammasurakointi nukutuksesssa.
Sen jälkeen olen käynyt hoidattamassa hampaani nukutushoidossa.
Edelleen on kyllä se kouluaikanen pelko muistissa. Nykyään, vaikka menen tarkastukseen ja arviointiin ennen nukutushoitoa niin ne äänet ja hajut on sellaisia, että nostaa vanhat tunteet ja ajatukset pintaan ja tekisi mieli kääntyä pois jo heti ovelta.
Sama fiilis tulee, kun menen itse toimenpiteeseen, joka tapahtuu siis nukutuksessa.
Vaikka tiedän miten se homam toimii ja ei satu yms.
Pelko ja vanhat muistot istuu niin tiukasti.
2-3 vuoden välein käyn nukutushoidossa.
Hammaslääkärinäni oli kiukkuinen ja kovakourainen nainen, joka kai vihasi työtään. Aina sätti ja tiuski, että avaa suusi isommaksi, isommaksi! Minkäs tein, kun oli pieni suu. Istuin epätoivoisena suu niin ammollaan kuin sen ikinä sain, isommaksi ei mennyt.
Hullu lääkäri repi huulipieliäni ja leukaani. Ja sätti koko operaation ajan. Ja varmasti teki kaikkensa, jotta käynti sattui.
Koskaan en myöskään osannut pestä hampaita tarpeeksi hyvin. Vaikka olisin pessyt kuinka ja miten, ikinä ei kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuinka kallista se on?
Itse en senkään takia ole mennyt hammaslääkäriin, koska se on niin kallista ja olen ollut opiskelijana ja nyt pienen lapsen yksinhuoltajana. Rahat tiukassa ja kunnallinen hoito on se viimeinen mihin itseni laitan, vaikka saisin sen varmaan yhteiskunnan maksamana tällä hetkellä.
Ap
Ja kuinka kallista se on?
Itse en senkään takia ole mennyt hammaslääkäriin, koska se on niin kallista ja olen ollut opiskelijana ja nyt pienen lapsen yksinhuoltajana. Rahat tiukassa ja kunnallinen hoito on se viimeinen mihin itseni laitan, vaikka saisin sen varmaan yhteiskunnan maksamana tällä hetkellä.
Ap
Katso alueeltasi mitkä paikat tekee hoitoja nukutuksessa.
Soita ja kysele. Varaa aika tarkastukseen. Tarkastuksen yhteydessä ovat tehneet minulle kustannusarvion.
Siinä on aika tarkkaan eritelty mitä mikin maksaa. Ja ilmoitettu myös anestesialääkärin osuus.
Itselläni hoidot ovat maksaneet noin 2000-2500e per kerta.
Kaikki riippuu aina mitä kaikkea ja kuinka paljon pitää tehdä.
Ja Kela on korvannut osan.
t. Nukutushoidoissa käyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuinka kallista se on?
Itse en senkään takia ole mennyt hammaslääkäriin, koska se on niin kallista ja olen ollut opiskelijana ja nyt pienen lapsen yksinhuoltajana. Rahat tiukassa ja kunnallinen hoito on se viimeinen mihin itseni laitan, vaikka saisin sen varmaan yhteiskunnan maksamana tällä hetkellä.
Ap
Katso alueeltasi mitkä paikat tekee hoitoja nukutuksessa.
Soita ja kysele. Varaa aika tarkastukseen. Tarkastuksen yhteydessä ovat tehneet minulle kustannusarvion.
Siinä on aika tarkkaan eritelty mitä mikin maksaa. Ja ilmoitettu myös anestesialääkärin osuus.
Itselläni hoidot ovat maksaneet noin 2000-2500e per kerta.
Kaikki riippuu aina mitä kaikkea ja kuinka paljon pitää tehdä.
Ja Kela on korvannut osan.t. Nukutushoidoissa käyvä.
minulla ei ole kyllä mitään mahdollisuuttaa maksaa tuollaisia summia :/
Onneksi yksityiselle jolle olen menossa sopii osamaksutkin. Koko lapsuuden perheeni käy hänellä ja monet sukulaiseni ja olen kuullut vain kehuja.
Ap
mutta minulla oli yläasteikäisenä oikomishoitoprosessi meneillään. Ennenkuin minulle "pystyttiin" laittamaan kiinteät raudat suuhun, tuli minun käyttää pitkän aikaa vuoron perään vaikka minkälaisia härpäkkeitä öisin. No minähän en koskaan niitä paria yötä kauempaa hammaslääkärikäynnin jälkeen muistanut(/viitsinyt) käyttää ja joka kerta sain kauheat valitukset tältä samaiselta inhottavalta hammaslääkäriltä. Joka kerta, kun menin hammaslääkäriin, ajattelin, että nyt vihdoin saan sen kiinteät raudat suuhuni, että saan ne sitten joskus poiskin. Joka kerta lähdin sieltä kuitenkin pettyen, lääkärin vihaiset sanat mielessä pyörien. En ollut ainut, joka ei tuosta lääkäristä kaupungissamme pitänyt (kunnallinen hammaslääkäri). Viimeisen kerran lähdin tuon lääkärin luota vedet silmissä, enkä tiedä kyllästyikö hän minuun vai huomasiko vastaanottovirkailija pahan mieleni uutta aikaa häneltä hakiessani, mutta tuon kerran jälkeen en onneksi enää tuolle lääkärille joutunut.
No oma vikahihan asia tietysti tavallaan oli, mutta ei se valitus kivalta tuntunut, suu oli kuitenkin omani ja itse päätän, mitä härpäkkeitä (jotka muuten ovat hemmetin inhottavan tuntuisia ja kivuliaita) sinne työnnän. Ja jotenkin kummasti ne kiinteät raudat sinne monen vuoden päästä kuitenkin saatiin vaikken niitä välihärpäkkeitä koskaan juuri käyttänytkään, jännä.
Tuo aika siis aiheutti minulle pienenmoista inhoa hammaslääkärissä käyntiä kohtaan, mutta ei vakavaa. Viimekertainen hammaslääkärikäyntini oli niin ihana, kun en saanut mistään asiasta mitään valituksia, ei edes reiän alkuja löytynyt vaikka edellisestä hammaslääkärikäynnistä oli useampi vuosi aikaa, että seuraava hammaslääkärikäynti ei jännitä. Hammaslääkärit saisivat kyllä muutenkin miettiä, miten puhuvat lapsille ja nuorille ja ylipäätänsä asiakkailleen, syyllistäminen ei tunnu kivalta eikä auta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....ja se alaspäin kallistettu asento, on todella avuton olo, kun ei voi liikkua ja hammaslääkäri pälättää hoitajalle sitä "ykköstä nelospinnalla" -litaniaa.
Ja se ääni, mikä lähtee porasta. Mä en voi sietää sitä, se on jotakin aivan hirveää.
Olen käynyt paikkauttamassa reiän esilääkityksessä, mutta ei se hirveesti auttanut. Kun on saanut päähänsä, että poraaminen sattuu, niin sittenhän se sattuu, vaikka olis kolme puudutuspiikkiä ikenissä.
Mutta siltikin. Käyn kerran vuodessa tarkistuksessa ja kerran, pari vuodessa poistattamassa hammaskivet. On pakko, jos antaisin mennä kaksikaan vuotta ilman käyntiä, en menisi enää ollenkaan.
Opiskeluaikana jätin menemättä hammaslääkäriin ja tätä kautta kesti 10 vuotta. Onneksi on vahva hammasluu eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut, mutta opin tästä sen, että ei todellakaan kannata laiminlyödä tarkistuksia.
Nyt mulla on kaunis valkoinen hammasrivi, ei koskaan ole tarvinnut oikomisia tai juurihoitoja, lähinnä hammaskiven rapsutteluja.
Tutulta kuulostaa monenkin tarina. Lapsena hampaitani oiottiin vuosikausia, joten hampasiin koski koko ajan. Muistan myös miten parinakin yönä heräsin siihen, että niskavedon takahampaan "lenkki" lähti irti kesken unien. Se oli todella epämiellyttävä tunne vaikkei varsinaisesti koskenutkaan. Monet muutkin hammasraudat tuli pidettyä. Hampaat sojottavat edelleenkin päin persettä, joten aika turhalta nuo lapsena kärsityt kivut tuntuvat.
Varsinainen hammaslääkärikammo on tullut, kun hampaita on porailtu ilman puudutuksia. Ensimmäisiä kertoja porattaessa en edes tiennyt, että olisi voinut pyytää puudutuksen. Nykyään mennessäni hammaslääkäriin pyydän jo ovelta puudutusta.