Lue keskustelun säännöt.
Miksi raskaana olevalle tuputetaan omia synnytyskertomuksia, vinkkejä ja ties mitä?
24.09.2012 |
Miksi raskaan oleville esikoista odottaville (erityisesti heille)koetaan tarpeelliseksi tuputtaa kysymättäkin kaiken maailman vinkkejä ja omia kokemuksia, kiinnosti ne henkilöä tai ei? Siis tyyliin jokainen nainen iästä viis herkistyy muistelemaan ja jakamaan omia synnytystarinoitaan, raskausajan vaivat puidaan jne. ja päivitellään, miten pian saatte sitten valvoa, heh heh ja sitä ollaan sitten niiiiiin vitsikkäänä. Ihan ok kuulla ne joiltakin kavereilta tai äidiltä, mutta alkaa tympiä kun joka paikassa (töissä, kahvipöydässä, kadulla, illabvietoissa) jokainen aloittaa sen saman litanian ja muistelun kaikkitietävällä äänensävyllä. Ihan kun toisen raskaus olisi joku merkki,että ahaa, nyt pääsen taas terapioimaan ja vatvomaan näitä asioita, ihanaa! Tulee niin korvista ulos. Ei voisi vähempää kiinnostaa toisten raskaudet ja synnytykset, kysyisin kyllä jos kiinnostaisi. Muutenkin ovat mielestäni isolta osin yksityisasioita ja ottaa päähän kun kysellään ihan muitta mutkitta vaivat ja vuodot, supistelut ja painon nousut, ihan kuin terveysasiani kuuluisivat nyt koko kansalle. Eikö naiset pääse yli raskauksistaan, synnytyksistään tai äitiydestä ylipäätään kun täytyy vuodesta toiseen jakaa niitä kokemuksia jokaiselle, joka ei ehdi riittävän nopeasti juosta pakoon ison mahansa kanssa?
Kommentit (12)
Kulttuuristen kokemusten jakamista ja mukaan ottamista :-D
Miehillä on inttijuttunsa ja naisilla nää synnytysjutut. Juu, on sukupuolittunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman lapsen saaminen on niin maailmaa mullistava tapahtuma, että sen haluaa jakaa kaikkien kanssa. Siinä sitä sitten uskotellan itselleen, että ainakin jokainen, joka lasta odottaa on kiinnostunut siitä kuulemaan, jos ei ihan jokainen bussipysäkillä seisoja.
Onhan se mullistavaa, mutta ei mulle ole tullut mieleenkään kertoa mitään raskausvaivoista tai synnytyksestä ilman että joku on niistä kysynyt. En minä kerro minun polvileikkauksestakaan ilman että kysytään..
Olen ollut näissä sekä pälättävänä että vastaanottavana osapuolena. Tosin usein, jos seurueessa on useampia äitejä, nämä jo synnyttäneet rupeavat puhumaan kokemuksistaan enemmän keskenään ja tuleva äiti pääsee helposti halutessaan väistymääm takavasemmalle.
Tuota "sotatarinoiden" vaihtoakaan en ole oikein ymmärtänyt. Jotkut kun tuntuvat olevan oikein ylpeitä kaikenmaailman eppareista ja tikkien määristä.
Ehkä sinäkin ymmärrät sitten, kun itse olet meidän tilanteessamme. Pahaa emme tarkoita, vaikkei se omien kokemusten tuputtaminen joka paikassa fiksua olekaan.
Luultavasti ap ymmärtää jotain; sen että noista jutuista on sopivaa kertoa VAIN jos kysytään.
Itse en esikoista odottaessa halunnut kuulla kenenkään synnytyksistä ja torppasin ehkä tylystikin ne jotka niistä alkoivat puhumaan. Sanoin että jos haluan tietää, kysyn.
Sain tietooni kaiken tarvittavan omin avuin, asiallisten nettisivujen ja muiden juttujen kautta. Esim. Bebesinfon kautta luin että selällään tai puoli-istuvassa asennossa ei kannata synnyttää ja sain tietooni kivunlievityksestä. Mutta jotkut jästipäät eivät suostuneet ymmärtämään että en halua kuulla kenenkään tarinoita repeämisistä ja pidätysvaikeuksista etukäteen. Synnyttäminen jännittää muutenkin, joten tarina siitä miten jonkun alapäätä paikataan useilla tikeilla jne. ei oikein innosta.
poikkipöydällä oli oikein hyvä synnyttää. Kyllä huomaa, ettet ole juttuja kuunnellut. =)
Itse en esikoista odottaessa halunnut kuulla kenenkään synnytyksistä ja torppasin ehkä tylystikin ne jotka niistä alkoivat puhumaan.
on minusta ihan paikallaan. Minä ymmärrän sekä niitä, jotka mielellään puhuvat, että niitä, jotka juttuja eivät halua kuunneella. Minunkin on vähän vaikeata on kyllä ymmärtää yksityiskohtaisia juttuja repeämistä, tikeistä tai pidätsyvaikeuksista, sellaisia juttuja en koskaan itse tyrkyttäisi. Omat jutut kulkevat enemmänkin raskauksiin ja synnytyksiin liittyvien koomisten sattumusten ympärillä. Neuvojakaan en tyrkytä neuvoja, en edes vauvojen hoidosta, koska ensimmäisen lapseni jälkeen ajattelin, että toinen menee rutiinilla, mutta käytännöt eivät toimineetkaan toisen kohdalla samalla tavalla. Itsekin hankin etukäteen paljon tietoa aiheesta, ja erilaisia vaihtoehtoja on niin paljon, että edes kuvittelisi kertovani toiselle, miten hänen pitäisi toimia.
Ääh, mietin samaa. Nyt rv 39 ja todella missään ei saa olla rauhassa kun jokainen ottaa kantaa ja haluaa kajauttaa oman näkemyksensä asioista ilmoille. Nyt siihen päälle vielä pitää kestää sitä "Joko? Joko? No? Eikö vieläkään? Onko jo merkkejä? Mitä, ei vieläkään?". Harkitsen jo puhelimen sulkemista. facessa en enää ole aikoihin vastannut mitään uteluihin. Tekisi mieli erakoitua kun puheenaiheet on niin yksipuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme lasta, ja jos olisin esikoista odottaessa tiennyt kaiken, mitä tiedän nyt, olisin päässyt NIIN paljon helpommalla!
Mun työkaveri on raskaana ja mun tekisi mieli kovasti kertoa omista synnytyksistä ja antaa vinkkejä. Ihan vaan siks, että synnytyksen ei tarvitse olla mikään teurastus, vaan siihen voi itsekin vaikuttaa. En vaan tiedä miten ottaisin asian puheeksi.
Mä ihmettelin myös sitä, miksi jotkut herkistyvät niin kovasti raskaudesta, mutta syy selvisi mulle sitten, kun olin jo vauvan saanut. Mua tosin ei mitenkään kiusannut ihmisten kokemukset ja neuvot, sain ihan hyviäkin neuvoja kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap enkä tuo toinenkaan mutta ite oon toista kertaa raskaana ja mua kyllä ahdistaa ihan just noi samat jutut kun ap:tä....Ja se vielä lisäksi että tuntemattomat ihmiset tulevat lääppiin mun mahaa kaupassa...
Miksi raskaan oleville esikoista odottaville (erityisesti heille)koetaan tarpeelliseksi tuputtaa kysymättäkin kaiken maailman vinkkejä ja omia kokemuksia, kiinnosti ne henkilöä tai ei?
oman lapsen saaminen on niin maailmaa mullistava tapahtuma, että sen haluaa jakaa kaikkien kanssa. Siinä sitä sitten uskotellan itselleen, että ainakin jokainen, joka lasta odottaa on kiinnostunut siitä kuulemaan, jos ei ihan jokainen bussipysäkillä seisoja. Olen ollut näissä sekä pälättävänä että vastaanottavana osapuolena. Tosin usein, jos seurueessa on useampia äitejä, nämä jo synnyttäneet rupeavat puhumaan kokemuksistaan enemmän keskenään ja tuleva äiti pääsee helposti halutessaan väistymääm takavasemmalle.
Ehkä sinäkin ymmärrät sitten, kun itse olet meidän tilanteessamme. Pahaa emme tarkoita, vaikkei se omien kokemusten tuputtaminen joka paikassa fiksua olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoista odotan juu. Siis rasittaa lähinnä se, että ne neuvot tuputetaan joka päivä jonkun toimesta ja tulee jo olo, että levy on jäänyt päälle. Ja eiköhän ne synnytyksetkin ole hyvin yksilöllisiä, joten en jaksaisi millään kärsivällisesti kuunnella yksityiskohtaista selvitystä naapurin irman, työpaikan Riitan, Sarin,Pirjon, Merjan, Lissun ja Kikan, joogaryhmän Sannin, mummin ystävän Helvin, kymmenen opiskelukaverin ja satunnaisten tuttujen synnytyksistä ja vauva-ajasta. Ei vaan kiinnosta.
Tiedostan kyllä kaikki neuvot ja huomautukset ehdottoman hyväntahtoisiksi, mutta kun ne tulee niin korvista jo ulos. Ja en ole kovasti pohdittuanikaan ymmärtänyt, että miksi oletetaan, että jokainen haluaa kuulla toisten repeämistä, ponnistusvaiheen kestosta jne...? Siis tulee vain tunne, että äidit odottavat koko ajan valppaana tilaisuutta päästä jakamaan synnytyskokemuksiaan kaikille mahdollisille kuuntelijoille ja heti kun joku on raskaana, alkaa se oman raskauden läpijauhaminen, mässäily, huokailu, muistelu, ihastelu ja kokemusten vertailu.
Ja sitten oletetaan, että esikoisen odottaja ei voi tajuta mistään mitään ja mitään mieltä ei voi olla mistään ennen kuin on ÄITI. Ihme salakerho :D
Ja sitten oletetaan, että esikoisen odottaja ei voi tajuta mistään mitään ja mitään mieltä ei voi olla mistään ennen kuin on ÄITI. Ihme salakerho :D
ei ole kysymys, ei ainakaan minun kohdallani. Siis siitä, että olettaisin, ettei esikoisen odottaja tajuaisi mistään mitään.
Tuo salakerho on kyllä aika osuva nimitys! Tervetuloa vain kerhoon, kun olet omasi synnyttänyt :D!
t.6
P.S. Muiden puolesta en tietenkään voi sanoa mitään, mutta minä en ainakaan loukkaannu, jos odottava äiti sanoo minulle (mielellään kuitenkin ystävällisesti,) ettei häntä kiinnosta toisten synnytysjutut. Tiedostan, että on mahdollista, että puhun omistani mieluummin, kuin se tuleva äiti ehkä haluaa kuunnella.
Hieman aiheen vierestä, mutta kerron silti...
Naisilla on kyllä tuollainen tapa palata synnytyksiin yhä uudelleen ja uudelleen. Olen harmikseni joutunut bomgaamaan vielä iljettävämmän tavan sympatiseeraamiselle:
Syöpään sairastuttuani olen aikas monelta naikkoselta kuullut; Juu sekin sairastui syöpään, eikä kuule elänyt kauan. Ja se ja se kuoli myös.
Voi vitsin pimpulat, että toisinaan otti kaaliin nuo: kaikkihan siihen kuolee kommentit.
Jos siihen äiti kerhoon päädyt myöhemmin muita neuvomaan, niin jätä syöpään kuoleen kommentit antamatta. Jookos?