Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että 6.luokkalainen suuttuu kavereiden nauruista?
06.10.2012 |
Meillä tilanteita että esim. tekee kirjoitusvirheen taululle tai vastaa väärin.., Kaverit naureskelee ettei koskaan saa likkakaveria, joku sanonut jotain negatiivistä esim. minusta.
Ko.tilanteissa lapsi ei osaa ("pitääkö" osata jo tuossa vaiheessa) mitenkään kuitata takaisin, vaan loukkaantuu tosi pahasti, suuttuu kovastikin, raivostuu ja opettaja saattaa joutua poistamaan luokasta.
Miten tämmöiselle lapselle voisi opettaa että joitain juttuja vaan heitetäään ja niitä pitää kestää..
Kommentit (9)
että toi on kiusaamista? se että lapsesi kokee sen noin voimakkaasti kertoo että syö sen itsetuntoa jne. olisiko noiden muiden vuoro poistua luokasta?
nim. kaikkea ei tarvitse kestää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että toi on kiusaamista? se että lapsesi kokee sen noin voimakkaasti kertoo että syö sen itsetuntoa jne. olisiko noiden muiden vuoro poistua luokasta?
nim. kaikkea ei tarvitse kestää!
Eli onko "vika" pojassasi, joka suuttuu, vai muissa lapsissa, jotka kiusaavat? Entä jos opettaja noissa tilanteissa puuttuisikin noiden muiden lasten käytökseen sen sijaan että poikasi poistetaan luokasta? Kuinka systemaattista tai satunnaista tuollainen huomauttelu ja naureskelu on?
Esim. läskiksi haukkuminen on kiusaamista kyllä.
Mutta onko tuo vielä kiusoittelua? Toisaalta, jos lapsi tosiaan kokee sen kiusaamisena niin eikö se silloin ole sitä?
Tuota on ajoittain. Tällä viikolla oli kuulemma monena päivänä, sitä ennen ei ole ollut aikoihin.
Ilmeisesti kaverit hoksanneet että kun lapsi suuttuu, niin sitä on "kiva" ärsyttää.
Lapsi tosiaan ylireagoi.
Niin, voidaanhan tietysti sanoa että kaikki, minkä joku toinen ottaa kiusaamisena, on sitä. Muttei se mene niin.
Muistan, kun olin jotakin viidesluokkalainen.
Yhtäkkiä matikan tunnilla, haukottelin ja samalla mulle tuli hikka. Se hinkuva, rääkyvän vinkuva ääni oli ihan kauhea. Kaikki katsoivat muhun, ja nauroivat.
Kun sitten mentiin luokasta ulos, olinkin saanut uuden nimen: Villisika.
Mutta en välittänyt siitä yhtään. Pojat yrittivät ärsyttää mua toistamalla sitä ääntä: Hiinkviiink.
Nauroin vaan ja sanoin että ei helvetti, te ootte ihan typeriä. Kun ne nimittelivät mua Villisiaksi, sanoin että se on muuten hyvä nimi. Olen Villis, Villis on WildChild. Mua alettiinkin sanomaan Villikseksi.
Mutta sen perusteella, että sanoin että se on WildChild.
Mun mielestä, ei saa todellakaan alistua kiusaamiseen.
Kiusaajat haluavat kiusattavakseen sellaisen joka itkee, hermostuu, suuttuu, menettää kontrollinsa.
Jos ei tee näitä, ne menettävät mielenkiintonsa.
Mutta, puolensakin täytyy osata pitää.
Maailma on aika paha paikka. Lapsillekin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin herkkä koululainen, joka ei kestäisi naureskelua. Toisille huumori vaan voi olla se päivän suola, jolla jaksaa. Myös itselleen pitäisi oppia nauramaan.
Toivottavasti aika auttaa ja kasvattaa. Paha paikka, tiedän.
Esim. läskiksi haukkuminen on kiusaamista kyllä.
Mutta onko tuo vielä kiusoittelua? Toisaalta, jos lapsi tosiaan kokee sen kiusaamisena niin eikö se silloin ole sitä?
Tuota on ajoittain. Tällä viikolla oli kuulemma monena päivänä, sitä ennen ei ole ollut aikoihin.
Ilmeisesti kaverit hoksanneet että kun lapsi suuttuu, niin sitä on "kiva" ärsyttää.
Eli ihan varmasti kasia on loukattu, ja nyt painelee villasella. Ap:n lasta on kiusattu, ja kukaan ei voi vaatia että lapsi suhtautuu siihen neutraalisti. On ihme et on opeja jotka antaaa kiusaamisen jatkua loputtomiin, nimikkeillä "nahistelu" tai "rakkaudesta se hevonenkin potkii", jälkimmäinen siinä mittakaavassa että tyttäreltäni oli naama tohjona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettajan tulisi ehdottomasti puuttua siihen, että jollekin nauretaan jos luokassa vastaa tai kirjoittaa väärin. Se on kiusaamista ja vielä pahimman laatuista, koska opettaja sallii sen. Sinuna ottaisin yhteyttä opeen, ja pyytäisin opettajaa kiinnitämmään näihin asioihin erityisesti huomiota, koska lapsi kärsii.
itsellä myös tuollainen herkkänahkainen lapsi.