Onko kenelläkään kokemusta munuaiskivistä?

Hirveän kovat kivut alkoivat yllättäen ja siitä sitten mentiin ensiapuun,jossa hän pääsi heti tutkimuksiin. Kuvattiin ja sai vahvaa kipulääkettä, joka auttoikin. Pääsi kotiin ja myöhemmin sisätautien plk tutkimuksiin ja kotiohjeena juoda paljon nestettä ja tarkkailla virtsaa. Kiviä tulikin sitten virtsan mukana ja ne vietiin taas sairaalaan. Eipä sitten muuta kuin ohjeet vältellä esim runsasta maitotuotteiden käyttöä. Anteeksi en kyllä muista kovin tarkaan, kun tästä on jo runsaasti aikaa. Vaiva ei ole uusinut. Sairauslomaa ei tullut, koska lomittajaa ei olisi saanut kumminkaan. Toivottavasti oli yhtään apua:)Mutta ne kivut olivat kyllä hänellä kovat.

lääkäri kyllä kysyi pari viikkoa sitten onko koskaan ollut.



Minulla kun on todettu kalkin imeeytymishäiriö ja kalkkia erittyy virtsaan. Näillä ihmisillä lääkärin mukaan on suuri riski saada munuaiskiviä kertyneestä kalkista.



Jotta ap muuten saisit selkoa mitä kerron, niin nilkkani sisäpuiolella alkoi olla turvotusta muutama vuosi sitten. Lääkäri sanoi että varmaan on kyse ns. ionisoitu kalkki, ja otetaan parathormonikoe (lisäkilpirauhane)



No parathormoni olikin koholla ja lääkäria alkoi seurata kaksi vuotta, sanoi että kalkin imeytyminen ja parathormoni on tekemisissä jotenkin keskenään.



On kuulema hyvänlaatuinen kasvain lisäkilpirauhasessa ja kun kokeissa arvo menee 150 niin leikataan, mulla 144 viimeksi.



Joten ap, pyydä parathormonikokeeseen. Lääkäri ei ollut koskaan tähän laittanut ennen kuin näytin nilkat. Kerättiin vuorokausivirtsa jossa näkyy että syömäni kalkki menee hutiin osaksi, koska virtsassa on sitä.



(D-vitamiinilla on tärkeä osuus kalkin imeytymisessä, mutta vaikka minulla on taso normaali, jostain syystä se ei imeydy, huoli.)



Ja siinä yhteydessä lääkäri kysyi onko munuaiskiviä ollut, koska tuo kalkin imeytymishäiriö saa sen aikaiseksi..ainakin joillekin. Ja parathormoni säätelee sitä kalkkia...



Googlaa parathormoni jos kiinnostaa, aattelin vain ettei jatkossa kiviä tulisi jos apua löytyisi siitä että jotain häippää kuten minulla.



Muutkin, jos nilkoissa turvotusta niin kokeisiin. Tosin eräs lääkäri sanoi minulle että se on läskiä. Näköjään oli väärässä. Pitäkäää puolenne jos on aihetta averikokeisiin ja siitä eteen päin.



Maanantaina menen yksityiselle endokrinologille terveyskeskuspapereiden kanssa, joissa näkyy labratulokset, ei tarvii yksityisellä ottaa.



Tavallinen sisätautilääkäri ei ehkä ihan paras minulle, olen huolissani näistä ja siksi menen.



Hyvää jatkoa, toivottavasti saat apua ja ettei tulisi enää. Kiviähän voi tulla kai muuallekin kuin munuaisiin...

vaatii tietenkin. Viikon sain saikkua, mutta kolmessa päivässä olin jo ok.

Ekan kohtauksen sain, kun odotin lasta ihan viimeisilläni. Kipu alkoi ihan yllättäen kyljessä ja se oli yhtä tuskaa. Pissa oli pelkkää verta. Synnytys jouduttiin käynnistämään kipujen takia ja kivi varmaan syntyi lapsen mukana, kun ssynnytyksen jälkeen ei kipuja enää ollut. Toisen kerran virtsatiekivikohtaus tuli, kun lapsi oli puolivuotias. Jouduin ambulanssilla sairalaan. En pystynyt makaamaan paikallani ja luulin kuolevani kipuihin. Kovempaa kipua en voi kuvitella ja kipushokki oli hyvin lähellä. Kivi oli juuttunut virtsatiehen, jolloin munuaisallas laajeni. Silloinkin pissa oli ihan pelkkää verta. Kivi hilautui vähitellen virtsarakkoon ja plupsahti ulos pissatessa noin viikon päästä. Hoitona oli kipulääkettä piikkinä. Mitkään litalginit ei auttaneet pahimpaan tuskaan vaan ihan sain morfiinityyppisiä piikkejä sairaalassa ja kotona Voltaren-piikkejä.