Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää anoppilassa vierailu?
17.10.2012 |
Huomenna pitäisi mennä anoppilassa käymään. Käly on siellä kylässä lapsineen, ja olen varma että ilta menee siinä kun meille kehutaan kälyn perheen asioita.
Pitääkö vaan istua hiljaa ja purra huulta, ettei möläyttäisi mitään väärää?
Kommentit (8)
Ilmeisesti teillä on vielä kamalampaa. Oudolla tavalla lohudttaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tekosyy miksi et päässytkään, mies saa mennä itsekseen tai lasten kanssa...
Mä en ole käynyt anoppilassa 11 vuoteen, mutta meillä on kyllä kyse ihan silkasta vihasta ja lapsellisesta pilkkaamisesta minua kohtaan. En viitsi mennä kuuntelemaan olevani huora, leipäsusi, mieheni elämän pilaaja, lastenkin elämän pilaaja, kaikinpuolin kelvoton ämmä jota hänen poikansa pelkkää hyvää hyvyyttään on kaikki nämä vuodet sietänyt kun on liiankin kiltti ihminen eikä saa potkaistua tällaista ihmishirviötä ulos kodistaan.
Ihmetellen luen noita kommentteja. Meillä on kaksi poikaa, molemmilla perheet. Toinen pojista asuu samassa kaupungissa, toinen poika perheinneen parin sadan km:n päässä. Molemmat perheet, kaikki mukaanlukien pidetään yhtä hyvänä.Miniät ovat tosi ihania ihmisiä, tulevat myöskin keskenään toimeen, kun kauempana asuvat ovat käymässä usein käyvät yhdessä jossain riennoissa, me mummin kanssa ollaan lasten kanssa.En ole koskaan kuullut miniöiden sanovan meistä mitään kielteistä. Panee noitten kommenttien takia kysymään, että olisiko jollain peiliin katsomisen paikka !
Ihmetellen luen noita kommentteja. Meillä on kaksi poikaa, molemmilla perheet. Toinen pojista asuu samassa kaupungissa, toinen poika perheinneen parin sadan km:n päässä. Molemmat perheet, kaikki mukaanlukien pidetään yhtä hyvänä.Miniät ovat tosi ihania ihmisiä, tulevat myöskin keskenään toimeen, kun kauempana asuvat ovat käymässä usein käyvät yhdessä jossain riennoissa, me mummin kanssa ollaan lasten kanssa.En ole koskaan kuullut miniöiden sanovan meistä mitään kielteistä. Panee noitten kommenttien takia kysymään, että olisiko jollain peiliin katsomisen paikka !
on niin moneen junaan, sen olen täällä huomannut. Minäkään en ollut anopilleni mikään lempi-miniä aluksi, mutta ajan myötä kaikki muuttui, ikinä en käyttäytynyt samalla tavalla häntä kohtaan. Mutta silloin päätin etten kohtele omia miniöitä noin. Minulla on 2 ihanaa miniää ja hyvät välit heihin. Kohokohta on kun koko poppoo on meillä juhlapäivinä ruokapöydän ympärillä.
Ainakin omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että ihan turhaan lähden väittelemään vanhan ihmisen kanssa tai puolustautumaan. Hän on päättänyt miten asiat ovat ja mikä on mustaa ja mikä valkoista, eikä ole järkevää tai luultavasti mahdollistakaan yrittää muuttaa hänen mieltään.
Minä kestän ne vierailut (ja ne ovat vielä aina yliyön, sen verran kauempana anoppi asuu) ajattelemalla kahta asiaa: 1) ei tämä ole niin kamalaa kuin tämän odottaminen oli, ei esim. fyysisesti satu, ja 2) tämä aika kuluu lopulta oikeasti nopeasti, huomenna tähän aikaan olen jo paluumatkalla.
Ei se oikeasti ole niin pahaa kuin miltä etukäteen tulee. Ei haukku haavaa tee, silloin kun ei oikeasti välitä haukkujan mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä appivanhemmat ainoita isovanhempia ja he ovat pyhittäneet elämänsä jokaisen valveillaolohetken tyttörensä lapsille. Meillä käyvät ehkä kerran vuodessa pikaisesti ja kaikki muut päivät tyttären lasten luona.
Ei tulisi mieleenkään mennä anoppilaan silloin kuin tyttären lapset on siellä tai he tyttären lasten luone (eli käytännössä aina). Omille lapsille tulee paha mieli kun vaan toisia lapsia sylitellään, huomioidaan, ihaillaan ja kannustetaan. Heitä tuskin noteerataan.
Suositukseni on että jätä väliin suosiolla.
Ja ennenkuin av-haukkujat ehtivät; syy ei ole minussa eikä minun tarvitse katsoa peiliin, syy on ollut jo mieheni lapsuudessa jossa anoppi oli tosi epäreilu äiti lapsilleen ja palvoi tytärtään kaikessa. Kiltti ja hiljainen poika tyytyi pöydältä tippuviin murusiin ja sai tulla toimeen itsekseen kaikessa. Sama kuvio jatkuu aikuisiälläkin, pojalle soiteaan kerran vuodessa ehkä puhelu ja tyttären kanssa ollaan sitten joka päivä.