Lue keskustelun säännöt.
Päihtiksen kuulumisia
06.10.2012 |
Hello vanhoille ja uusille tuttavuuksille! Tulin kertomaan kuulumisiani, sillä muutamat tuntuivat olevan kovin huolissaan minusta ja perheestäni.
Voin ylpeänä todeta että olen lopettanut kokonaan suonensisäisen käytön 01.10.2012 enkä ole itseasiassa lähes kahteen viikkoon ostanut huumausaineita - olen siis ollut täysin omien lääkkeideni varassa. Olen myös hieman onnistunut vähentämään omien lääkkeideni kulutusta.
Hauskaa viikonloppua palstalaisille! Voitte laittaa kysymyksiä jos siltä tuntuu. :-)
Kommentit (5)
kertoisitko vähän lisää itsestäsi ja taustoistasi?
En ole itse ajatellut todellakaan ryhtyä iv-käyttäjäksi, mutta voisitko kuvailla ensimmäistä kertaa kun iskit hanskaan? Mikä oli tilanne, oliko kynnys korkea, miltä tuntui sen jälkeen (kun olit selvinnyt), tuliko heti fyysisiä riippuvuusoireita ja olitko harkinnut iv:tä pitkään?
Olen muutamaan otteeseen tehnyt AVlle ketjuja tilanteestani, osa on poistettu ja osa ei.
Olen siis kaksosten äiti, olen käyttänyt huumeita koko aikuisikäni teinistä asti ja nyt tarkoituksena olisi raitistua edes sen verran etten ajattelisi itseäni enää narkkarina vaikka sitä oikeastaan olenkin.
Ensimmäinen rännityskerta oli ikimuistoinen, olin silloin 15v ja sain käsiini amfetamiinia. Sen aikainen ystäväni sanoi että hukkaan menee jos nenään vedät, annahan se käsi tänne. Hiukset nousivat pystyyn ja aine pärähti heti tajuntaan. Rakastuin heti suonensisäiseen käyttöön, mutta en todellakaan osannut tai uskaltanut rännätä itse. Varsinainen IV-käyttö alkoi 17-vuotiaana, kun olin onnistunut rikkomaan molemien sierainteni limakalvot ja ne vuosivat jatkuvasti verta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen toi joka sulta kyseli.
Huumeet on tuttuja, mutta jotenkin iv on liian pelottavaa, ei kiehdo ja en tunne oikeastaan kuin pari tyyppiä, jotka iskevät ränniin.
Mutta hyvä päätös sulta ja toivottavasti pysyt päätöksessäsi :)
Mullakin on muuten kaksoset.
olen toi joka sulta kyseli.
Huumeet on tuttuja, mutta jotenkin iv on liian pelottavaa, ei kiehdo ja en tunne oikeastaan kuin pari tyyppiä, jotka iskevät ränniin.
Mutta hyvä päätös sulta ja toivottavasti pysyt päätöksessäsi :)
Mullakin on muuten kaksoset.
Aika sattumaa toi kaksosjuttu!
kertoisitko vähän lisää itsestäsi ja taustoistasi?
En ole itse ajatellut todellakaan ryhtyä iv-käyttäjäksi, mutta voisitko kuvailla ensimmäistä kertaa kun iskit hanskaan? Mikä oli tilanne, oliko kynnys korkea, miltä tuntui sen jälkeen (kun olit selvinnyt), tuliko heti fyysisiä riippuvuusoireita ja olitko harkinnut iv:tä pitkään?