Lue keskustelun säännöt.
Tuska, tarvitsen lepoa ja toisaalta koen kauheaa syyllisyyttä löhöämisestä..
23.09.2012 |
Töissä on ollut rankkaa -työpäivät venyneet jo pitkään 10-12h/pv- ja tänään sadepäivän syyllä ajattelin vain levätä. Mutta kun ei jotenkaan pysty; koko ajan aivoissa tulee äidin/mummon/palstan tehotykkien äänellä "pitäisi jumpta/mennä salille/siivota/tehdä rästihommia/laittaa ruokaa/leipoa. Laiskottelu on sairasta ja löysät ihmiset kuvottavia. "
Miksi ei osaa vaan olla ja levätä? Vai onko se oikeasti niin että vain heikot&laiskat lepää?
Kommentit (9)
Ei tulisi mieleenikään levätä, en osaa olla ikinä paikallani. Ja siksi saan aikaan paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen... Olen ennestään kahden alle kouluikäisen äiti, nyt viimeisilläni raskaana, ensi viikolla LA ja vaivaa on jo jos jonkinmoista, mutta en edelleenkään vaan PYSTY lepäämään hyvällä omallatunnolla :( Kaikki tekemättömät työt painostavat koko ajan henkisesti... on tämäkin vaiva!
Hyvä, että leputtatte kuitenkin hetken aivojanne edes, tällä aivovapaalla:)
on SAIRASTA!
Kuvitteleeko joku idiootti ihan oikeasti vielä nykypäivänä olevansa jotenkin parempi ihminen, kun koko ajan tohottaa jotain paskantärkeää?
Aikuinen ihminen ei ole riippuvainen muiden näkemyksistä oman elämänsä päätösten suhteen. Jos on väsynyt, pitää levätä tai joskus elämässä edes tehdä jotain, mistä nauttii.
Unohda ahdasmieliset paskanjauhajat päässäsi, makaa ihan piruuttaiskin tai tee jotain muuta mukavaa. Ei maailma pelastu kun sähköjänikset suorittaa, ja tärkeilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsuuden ympäristöstä. Meidän ikäpolvi on kasvatettu ahkeraksi ja työteliääksi, lepääminen on laiskuutta.
Hyvä kun tunnistat kenen ääni siellä päässä kaikuu :)) Tee kauppoja itsesi kanssa; minä imuroin tänään, mutta se tarkoittaa luvan kanssa kahden tunin verran lukemista/ nukkumista jne.
Ei tulisi mieleenikään levätä, en osaa olla ikinä paikallani. Ja siksi saan aikaan paljon