Hyvä kirjoitus Suomen nykytilasta
Chillaava kansakunta
Kunnallisvaalien alla on taas listattu suomalaisten ongelmat.
Itsestään selvänä pidetään sitä, että yhteiskunnan on kaikki nämä ongelmat
yksin ratkaistava. Taakka tuntuu kovin raskaalta. Pitäisikö meidän kansalaisten
auttaa yhteiskuntaa?
Kansalaisuus tuntuu kuitenkin olevan katoamassa. Hyvinvointivaltiota
on usein verrattu kansankotiin. Tuossa kodissa tuntuu nykyään elävän suuri
joukko välinpitämättömiä lapsia, jotka odottavat äidin keräävän likaiset sukat
lattialta.
Otetaan pari esimerkkiä.
Kunnalliselle hammaslääkärille on toivotonta saada aikaa.
Palvelujen kysyntä ylittää tarjonnan. Joka aamu kohtaan koulun käytävillä suuren joukon teinejä, joilla on puolen kilon karkkisäkki sylissään ja kädessä energiajuomatölkki. Ensimmäinen ajatukseni ei ole, että tarvitaan lisää hammaslääkäreitä.
Opetushallituksen tutkimuksessa suomalaiset koululaiset
kertoivat viihtyvänsä koulussa huonosti. Tutkimusta kommentoinut
kasvatustieteen professori totesi, että koulutus katsotaan Suomessa velvollisuudeksi
eikä oikeudeksi. Tämä ajattelu ei koske pelkästään oppivelvollisia. 16%
ammattikoululaisista keskeyttää opintonsa Helsingissä. Yliopistolla vaativaa
gradun ohjaajaa kartetaan ja edes huippuluennoitsijaa ei aina vaivauduta
kuuntelemaan, jos se edellyttäisi aikaista herätystä.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että työllisyysaste pitää
saada nousuun. Kukaan ei vain halua itse tehdä asialle mitään. Opiskelijat
närkästyvät, jos heitä kehotetaan hoitamaan opintonsa nopeasti. Kotiäidit ja koti-isät närkästyvät, jos heitä patistetaan palaamaan töihin lapsen saannin jälkeen. Niin työntekijät kuin pomotkin haluavat nuorina ja hyväkuntoisina eläkkeelle kalastelemaan ja
kiertämään maailmaa.
Hyvinvointivaltion yksi tehtävä on tuottaa kansalaisille palveluja
kustannustehokkaasti. Siihen ei kuulu voimavarojen haaskaus. Suomella ei ole
öljyä, meillä on vain koulutus, johon ei tällä hetkellä suhtauduta tarpeeksi
kunnianhimoisesti millään asteella.
Vaihtotase on miinuksella ja Suomen idea hukassa. Ei tarvita
uutta Nokiaa vaan 50 Roviota, toistelevat viisaat televisiossa illasta
toiseen. Tarvitaan yrittäjyyttä, jatketaan.
Itse olen huolissani siitä, onko Suomella edes edellytyksiä
menestyä. Ehkä Suomesta on tullut yhteiskunta, jossa liian harvat tekevät sitä,
mitä meiltä voidaan kohtuudella odottaa. Vielä harvemmat tähtäävät alansa
huipulle. Me chillaamme liikaa. Jos tarvitaan koulusaattajia, jotta oppilaat
jaksavat mennä kouluun, koulutusta ja osaamista arvostavat kansakunnat ajavat
meistä heittämällä ohi.
http://jaakkomeretniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122540-chillaava-kansa…