Lue keskustelun säännöt.
Apua kaivataan (synnytysasiaa)
23.09.2012 |
Olen nyt viikolla 41+0 raskaana. Lääkärit ovat povanneet lapsen syntyväksi jo viikolla 36 ja näin olleen sitä on synnytystä on odotettu jo kauan. Silloin en pelännyt yhtään, pidin synnyttämisestä. Nyt kuitenkin kun aikaa on kulunut niin pelko on hiipinyt mieleeni. Pelkään sitä kipua ja etten pärjääkään. Etten hallitse tilannetta. Olen synnyttänyt kaksi lasta ja olen selvinnyt niistäkin. Miksi en sitten tästä selviäisi?
Toinen ahdinko on se, että kun synnytys ei tunnu käynnistyvän itsestään. Ja nyt on alettu puhumaan käynnistyksestä ja se on viimeinen asia jota toivoisin. Haluaisin, että synnytys käynnistyisi, mutta pelkään samalla ihan älyttömästi sitä synnytystä. En halua luonnotonta käynnistystä. Lääkäri sanoi, että yli 42 viikon ei päästetä päivääkään. Miksi? Siis jos vauva voi hyvin ja istukka pelittää ja virtaukset hyvät.
Miksi vauva ei synny itsestään? Onko siinä jotain vikaa? :( Onko minun kroppa niin jumissa, ettei anna synnytyksen käynnistyä? Miten rentoutua?
En ole yrittänyt mitään ässiä tms käynnistymisen toivossa. Olen yrittänyt ottaa rennosti. Se kuitenkaan ei oikein tunnu onnistuvan. Itku on herkässä ja rintaa oikein puristaa ahdinko. Olen kuin puun ja kuoren välissä. Kukaan ei ymmärrä pelkojani synnytyksen ja käynnistämisen osalta. Mietin jo, että ainut keino päästä pois tästä ahdingosta on kuolema. Sitä nyt kuitenkaan en toteuta :)
Mistä apua? Neuvolassa vaan hymeksii ja lässyttää semmoinen nuori terkkari. Oma kätilöni on ollut lomilla ja tovin. Nyt kätilöni kyllä tulee töihin huomenna ja aika hänelle onkin jo alkuviikosta.
Pää leviää :'( Mitä pidempään joudun odottamaan sitä enemmän pelkään. Vauva on mitattu yli neli kiloiseksi, mutta se ei minua stressaa. Edellinen oli syntyessään 4 kiloa ja ei ollut mitään ongelmia. Miksi toiset ovat syntyneet 38 viikolla ja tämä vaan majailee mahassa tyytyväisenä? Onko vika minussa vai vauvassa vai molemmissa vai MISSÄ???
Kiitos kun sain purkautua!
Kommentit (11)
Olen nyt miettinyt, että voinkohan minä itse omalla ahdistuksellani estää synnytystä käynnistymästä!?! Se ajatus tosin tuo lisää paineita :(
Tsemppiä sinullekin nro 7!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tarkalleenottaen sinua pelottaa käybbistämisessä? Pelottaako se että supistukset voivat olla silloin kovempia?
Olen nyt miettinyt, että voinkohan minä itse omalla ahdistuksellani estää synnytystä käynnistymästä!?! Se ajatus tosin tuo lisää paineita :(
Tsemppiä sinullekin nro 7!
On kyllä varmasti luonnollista, että olet ahdistunut. Ainakin omien kavereiden joukossa aika harva pystyy ihan rentona odottelemaan sen tosi koitoksen alkua. :)
Voithan vaikka koittaa noita perinteisiä "ässiä" ja jumppapalloa ja vaikka vadelmanlehtiteen hörppimistä. On ainakin tekemistä, eikä kerkeä olemaan ihan niin ahdistunut koko ajan. Noin minä toimin loppuajasta. Ja sellainen saattaa toimia, että sopii kauheasti jotain tekemistä ja tapaamisia kavereiden kanssa, niin sitten alkaa synnytys, kun se ei "saisi" alkaa.
T: se joka aiemmin suositteli jumppapalloa ja risti-istuntaa
Ja haluan mahdollisimman luomuna kaiken. Joten käynnistys ei todellakaan kuulu top 10 listalle!
Sepä se kun ei kykene tekemään juuri mitään. Kävely on hyvin vaikeaa joten sekin jo rajoittaa paljon. Kavereita en jaksa nähdä enää muuta kuin yhtä. Tässä oli jo aika kun ei saisi syntyä viikkoon, koska ei ollut lapsille hoitajaa. Nyt sekin aika on jo mennyt ja hoitaja taas tavoitettavissa. No kyllä se joskus syntyy, tavalla tai toisella.
AP
Terapeutti painelee tiettyjä heijastepisteitä jalkapohjista, jotka edistävät synnytyksen käynnistymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas olisi kyllä käynnistetty seuraavana päivänä. En tiedä miksi ne viihtyy niin hyvin mun mahassa :D Neljäs syntyisi varmaan rv 50, jos ei käynnistettäisi :D
Mulla oli ihan samoja ajatuksia kolmosen kanssa. Ärsyttää, kun muilla lapset syntyy viimeistään laskettuna päivänä, mutta mä olen tällainenn norsu, joka ei saa lapsia ulos millään... Mulla on lekurit sanoneeet, että mulla varmaan menisi monikkoraskaudetkin täysiaikaisiksi, koska nytkään ei ole paikat pehmenneet ja auenneet yhtään ennen synnytystä. Mulla on jotenkin supertiukka alapää.
mussa on ollut se vika, että 4 raskaudesta vain yks synnytys on ollut spontaani ja kaikki on menneet aina yli, paitsi leikkaus (kaksoset perätilassa molemmat. yks käynnistettiin 8 pvää yli la:n, toinen 11 pvää yli. mulle on joskus joku lääkäri sanonut, että toiset "kantaa" 38, toiset 42 vkoa, eli se maaginen 40 v on keskiarvo. on aika typerää lääkäreiltä herättää odottajan toiveita ja sanoa, että synnytys voi alkaa koska tahansa. joillain se vaan ei ala.
koita nyt jaksaa, sehän vaan kertoo siitä että beibillä on kaikki hyvin. kyllä se sieltä tulee, kun on valmis. ehkä vaatii käynnistyksen, mutta ei siinäkään ole mitään pelättävää. ei mulla ainakaan eronnut spontaanista alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuodelevossa rv 33, kun vauva meinasi putkahtaa jo silloin maailmaan. Pääsin kuitenkin kotiin rv:lla 35, ja kovasti käskettiin ottaa rauhallisesti ym ettei vauva vain synny. No, nyt viikkoja kohta täynnä 39 eikä vauvaa kuulu... Jotenkin tosi raastavaa jo nyt, kun on monta viikkoa jotenkin odotellut, että kohta se kuitenkin tulee - ja sitten ei tulekaan.
kun minullekin on sanonuttu, että minun kantoaikani ei ole 40 viikkoa vaan sen 38 jolloin nuo aijemmat ovat syntyneet. Nyt sitten TADAA tämä kolmas ei osaa tietä ulos :(
Olen ollut tässä(kin) raskaudessa sairauslomalla jostain viikolta 20 ennenaikaisten supistusten takia. Nytkin supistelee joka päivä paljon. Mitään ne ei kuitenkaan aikaan ole saaneet. Kohdunsuu on auki kahdelle sormelle ja kanavaa jäljellä 2cm. Kohdunsuu on kuulema tosi pehmyt, mutta niinpä se on ollut jo monta viikkoa. Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn läpi samoja ajatuksia kuin sinäkin. Mulla viikkoja 41+3 eikä merkkiäkään synnytyksestä, vaikka supistusten takia olen mäkin joutunut lepäilemään raskauden puolivälistä asti. Mitään ei silti nyt tapahdu ja alan olla jo epätoivoinen. Käynnistystä en haluaisi. Esikoinen syntyi ajallaan mutta nyt tämä vauva ei näytä haluavan ulos ollenkaan :( Synnytys on alkanut pelottaa ja ahdistaa todella paljon ja mietin sitä jatkuvasti. En saa edes nukuttua öisin, koska olen niin ahdistunut tulevasta synnytyksestä.
Toivotan sulle kovasti tsemppiä ja voimia näihin stressaaviin viimeisiin hetkiin! Mitään muuta en osaa sulla sanoa, koska itse olen aivan yhtä ahdistunut.
En tiedä voisiko tämä auttaa sinulla, mutta itse koin synnytyksen käynnistymistä edesauttaneen sen, että olin paljon risti-istunnassa lattialla/sohvalla ja istuin myös ahkerasti jumppapallon päällä. Tuntui, että siinä asennossa vauva päääsee paremmin alaspäin ja jotenkin ärsyttämään lantionpohjaa.
Minullakin meni raskaus selvästi yli lasketun ajan (41+2 syntyi), ja oli myös nelikiloinen vauva. Muistan kyllä miten ahdistavaa tuo loppuaika oli. Toivottavasti pian lähtisi synnytys käynnistymään! Tsemppiä!