miten selviää pentukoirasta ja vuoden ikäisestä vauvasta?
14-vuotias koiramme nukkui syksyllä pois ja nyt on alkanut tuntua siltä, että jotakin puuttuu...perheessämme minä(äiti), isä, 10- ja 12-vuotiaat tytöt sekä huhtikuussa 1 vuoden täyttävä vauva. Meillä on koirista ja niiden kasvatuksesta periaatteessa hyvät tiedot ja kokemusta, ainoa asia, joka mietityttää, on nuorimmaisen ja pennun yhteiselo. Lähinnä se, miten itse jaksaa, kun koira ja lapsi pyörii yhdessä lattialla, molempien pissoja löytyy jne. Auktoriteettiongelmat kasvavan koiran ja lapsen välillä uskomme kyllä selvittävämme johdonmukaisen kasvatuksen avulla.
Kertokaa ihmiset kokemuksistanne, kun teillä on ollut koiranpentu ja " ihmispentu" ! Toisaalta nyt olisi mitä paras tilanne koiran hankintaan, koska itse olen vielä yli vuoden kotona ja sen jälkeen vielä mieskin ainakin puoli vuotta. Lisäksi vielä isommat lapset jo paljon auttavat/tekevät koiran kanssa.
Kiitos kaikille jo etukäteen!
Kommentit (2)
eli molemmat koirat otettu vauvan syntymän jälkeen. Ensimmäinen koira otettiin kun vauva oli 4 kk ja toinen kun hän oli vuoden verran.
Hyvin on mennyt, koirat ovat kääpiörotuisia ja lempeäluonteisia, Cavaljeeri ja Volpino Italiano. Taapero pitää niitä ihan perheenjäseninä eivätkä koirat ikinä tee hänelle mitään, vaikka vähän rajusti silittäisikin. Tietysti häntä pitää vahtia, lähinnä siksi ettei hän satuta koiria, toisinpäin ei ole pelkoa :)
Jo rotua valitessa mietimme että sopivat lapsiperheeseen kokonsa ja luonteensa puolesta eikä ole tarvinnut pettyä. Ja tärkein syy meillä miksi koirien kanssa menee hyvin on se, että lapsia on 4 ja kaksi vanhinta 13v ja 15 v hoitavat koirien ulkoilutuksen. En tiedä olisimmeko ottaneet koiria tässä vaiheessa jos ulkoilutus olisi jäänyt pelkästään minulle.. mutta jos saat apua ulkoilutukseen ja pidät koirista, niin en tiedä miksei menisi hyvin, onhan se hyvä, kun voi olla pentuajan kotosalla, sitä kannattaa käyttää hyväksi jos koira on haaveissa. Ihania perheenjäseniä ovat, enkä kadu niiden ottamista yhtään vaikka välillä ärsyttääkin että lattiat on aina vähän " tassunjäljissä" ulkoilutusten jälkeen tai että nuorempi ei ole vielä sisäsiisti ja saa siivoilla jätöksiä. Mutta onneksi ne on pieniä pienellä koiralla ja osuvat yhtä useammin paperille ;)
Sukulaisellani on juuri vastaava tilanne vuoden ikäinen lapsi ja koira on nyt n.5kk. Pentu on todella iso ja villi (tai ainahan pennut ovat, mutta kokonsa puolesta tuntuu erityisen vilkkaalta) Aika rankkaa tuntuu heillä olevan, vaikka asuvatkin omakotitalossa. Lapsi vaatii tuossa iässä niin paljon, samoin koira.
Teillä on kyllä hyvä tilanne sikäli, kun isommat lapset voivat jo paljon auttaa koiran hoidossa.
Itselläni on kaksi koiraa ja pieni lapsi, välillä haluaisin kovasti kolmannen koiran, mutta en taida uskaltaa ottaa..(Meillä on koirat olleet ennen ja lapsi tuli heidän jälkeen)
Kannattaa miettiä asiaa kunnolla ettei vaan sitten käy niin, että koiran kanssa tuntuukin raskaalta ja sitten se annetaan kohta pois.