te, joilla jo isompien lasten kertomia kokemuksia erosta

tosi kypsyneitä isäänsä - tämä ei koskaan hakenut heitä luokseen (bussilla 2 vaihtoa n 1h matkaa pk seudulla). Lapset toki saivat tulla hänen luokseen joka toinen viikonloppu jos tulivat itse bussilla tai minä pystyin kuljettamaan.



Lomia ei isä koskaan hoitanut enimmäisen vuoden jälkeen, silloin piti viikon pari. Sen jälkeen yhtenä vuonna viikon.



Isä ei myöskään kertonut keskimmäiselle lapselle avioitumisesta vaan esikoiselle (ainoa poika). Tästä silloin 10v veti herneen nenään ja sitä kesti yli 10 vuotta.... Nuorimmaista ei edes kiinnostanut mitä isä teki ja kenen kanssa. Siitä kommentoivat kun isä oli usein kännissä kun he olivat hänen luonaan.. tästä olin todella vihainen sillä avioliiton aikana ei käyttänyt oikeastaan ollenkaan alkoholia.



Esikoinen varmaan kaipasi isäänsä - olihan hän ainoana poikana ollut isän silmäterä eroon saakka. Koskaan eivät valittaneet, meillä oli oikeasti hauskaa nelistään. K



eskimmäisen ihana kommentti n vuosi eron jälkeen: Äiti sä naurat!!?? Sitä hän ei ollut nähnyt avioliiton aikana juuri ollenkaan.



Tuon jälkeen on kyllä naurettu onnesta ja iloisena tuhansia kertoja: meillä on ollut hyvä uusi elämä ja lapsilla ihana isäpuoli jo 16 vuotta:)

asui vuoden verran vuoroviikoin, tykkäsi siitä, mutta koki sen myös todella raskaana. Tytöt ovat koko ajan tavanneet isäänsä vain jokatoinen viikonloppu sekä ke-iltaisin. Pojalle ero on ollut raskain, hän potee syyllisyyttä nykyään, kun ei enää ole isän kanssa niin paljoa kuin ennen... Ja kun on isällään, suree siellä sitten mua, kun joudun olemaan yksin. Huoh. Eikä ole auttanut, kun olen sanonut, että kun olen yksin, en sure, vaan olen ihan tyytyväinen siihen.

Asumme lähekkäin, mikä on lapsille tärkeää ja meille vanhemmillekin kätevää. Lapset asuvat kanssani, mutta ovat isällään joka toinen viikonloppu 3 yötä ja joka toinen viikko yhden yön - menevät isälleen joka viikko samana päivänä, mikä luo rytmiä viikkoon.



Työmatkojen ja muiden suhteen olemme joustavia ja lomat sovimme yhdessä. Nyrkkisääntönä on se, ettei lapsille tule tunnetta vaivana olemisesta; jos esim siäviikonloppuna isä on reissussa, lapset jäävät äidilleen eivätkä mene muualle hoitoon.



Isä hoitaa suurimman osan harrastuskuljetuksista ja hakee lapsia myös iltapäivisin. Periaatteessa sovituista yöpymisistä pidetään kiinni (emme halua säätämistä emmekä sitä, että lapset alkavat käyttää valtaa tai pakenevat jomman kumman kanssa mahdollisesti tulevia konflikteja), mutta joskus yritetään järjestää myös esimerkiksi kahden jomman kumman vanhemman kanssa olemista, jolloin lapset ovat eri kodeissa. Loma-aikaan saatetaan myös yöpymisistä neuvotella vapaammin.



Aika hyvin toimii vanhemmille, vaikka isä haluaisikin enemmän aikaa lasten kanssa ja äidin arki taas on rankkaa. Lapsille tuntuu toimivan hyvin, koska eivät näytä haluavan muutosta systeemiin. Heille on tärkeää myös kokea välillä olevansa tilanteen herroja jasaavansa päättää, kumman luona ovat.