Lue keskustelun säännöt.
Kaksivuotias sekoaa kun ei nuku
04.10.2012 |
Vähän reilu kaksivuotias poikamme lopetti päiväunien nukkumisen kun tutista luovuttiin pari kuukautta sitten. Päiväunien puuttuminen on katastrofi. Ihan tavallisesti kuudelta illalla huutaa kurkku suorana, hieroo silmiään eikä enää hallitse itseään. Silloin ei voi kuitenkaan mennä nukkumaan koska hän herä muuten neljältä aamulla. Yöt ovat menneet rikkinäisiksi, jatkuvaa heräilyä, ja mieheni joutuu nukumaan vieresä ja pitämään kädestä kiinni läpi yön.
Sekoan, kun poika huutaa kaikesta läpi päivän ja yön. Tästä kärsii myös vauva, joka on selvästi hermostunut kotona enkä pysty antamaan hänelle edes rauhallista imetyshetkeä.
Kaikkia päiväunille nukuttamiskonsteja on kokeiltu mitä ihmismieli voi keksiä. Tuttiakin yritin ottaa takaisin käyttöön, mutta hän ei "osaa" enää käyttää sitä.
Tänään sain tarpeekseni. Annoin hänelle joka kerta piiskaa pepulle, kun hän nousi sängystä, ja nyt hän nukkuu päiväunia ensimmäistä kertaa kuukausiin.
Olen eksyksissä vanhemmuudessa.
Kommentit (6)
sen piiskauksen takia. Älä tee sitä toiste.
Koita pitää lapsi mahdollisimman pitkään sängyssä aamuisin ja nukuttaa iltaisin myöhään. Tuo päikkäreidne poisjättäminen on jokaiselle lapselle vaikeaa, mutta kun se tasaantuu, niin homma luistaa tosi hyvin.
Rauhoitu, koita olla välittämättä siitä huudosta. Aikuisetkin kiukuttelevat väsyneenä.
Koita keksiä pari erikoista päivää, jolloin lapsella olisi kivaa ja nukkumaanmeno onnistuu vasta aikaisintaan 19 paikkeilla.
Vauva ei tarvitse hiljaista imetyshetkeä, ne syövät silloin kun on nälkä, oli vieressä huutava pikkuveli tai ei. Mutta jos sä hermostut ja alat huutamaan, niin vauvakaan ei voi syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sekoaisi meidänkin 2 vuotias jos ei päikkäreitä nukkuisi ja kyllä tutista luovuttua on nukahtaminen ollut vaikeampaa mutta mä en anna periksi. (isänsä antoi periksi yksi päivä ja se ilta oli katastrofi) Ajoitat nukkumisen niin että vauva nukku vaikka ulkona ja isompi saa raivota rauhassa sisällä. Mä makaan poitsun vieressä sängyssä ja kippaan sen takas niin monta kertaa kun on tarvis jotta nukahtaa, käärin peittoon kapaloon ettei pääsisi mylläämään, silitän, hyssyttelen ja joskus joudun korottamaan ääntä ennenkuin suostuu asettumaan aloilleen, kun jää paikalleen on unessa samantien. voimia ja jaksamisia, koitat olla piiskaamatta tms. ja puret hammasta, ei tässä mene kun pari vuotta niin jaksaa ilman päikkäreitä :) näin mä ajattelen kun viikonloppuisin taistellaan nukkumaan menosta. onneks viikot joku muu saa nukuttaa tarhassa.
Ennen tätä unikatastrofia taapero oli vuoden päivät nukahtanut itse päiväunille.
Laitettuani hänet tänään takaisin sänkyyn minuutin välein kahden tunnin ajan, sain siitä tarpeeksi. Keksii joka päivä kakki maailman syyt olla menemättä nukkumaan, vaikka hän olisi selvästi väsynyt ja hieroo silmiä. Milloin haluaa syödä vaikka juuri syötiin tai käydä potalla, vaikka mitään ei tule. Huutaa, repii, paiskoo tavaroita, pomottelee. Pari kuukautta olen tehnyt tätä, yrittänyt pimeää, se pelottaa, yrittänyt valoisaa, sanoo, että häikäisee, yrittänyt olla vieressä, mutta alkaa pelleilemään, yrittänyt yksin, jolloin hän huutaa, että pidä kiinni.
Teoriassa hän voisi nukahtaa, jos olisin vieressä, koska iltaisinkin se onnistuu niin, mutta se ei ole mahdollista, kun vauva pitäisi ottaa mukaan, ja useimmiten vauva sitten alkaa pyöriskellä ja äännellä ja lopulta haluaa istumaan ja leikkimään. Ei lapsi osaa nukahtaa jos toinen lapsi leikkii vieressä. Olen toki yrittänyt nukuttaa kun vauva menee nukkumaan, mutta eiköhän vauva säpsähdä johonkin ääneen jolloin pitää mennä hyssyttelemään minuutiksi, ja siitäkös vasta taapro lähtee kiipeilemään seinille eikä varamasti enää rauhoitu.
Eilen meni aivan överiksi taaperolla. Hän oli kuuden aikaan niin sekaisin, että otin hänet väkisin syliin, siinä hän ensin karui, sitten rupesi nyyhkyttämään ja sitten huomasin että se vaihtui kuorsaukseksi. Kaksivuotias kyllä tarvitsee vielä päiväunia, ainakin meidän poika.
Tiedän, että tein tänään väärin, enkä halua tehdä sitä uudestaan. Mutta on tämä kahden kuukauden pelleilykin väärin. Taaperon käyttäytyminen pilaa kolmen muun ihmisen elämän, parisuhdekin alkaa jo kärsiä saati sitten vauvaparan elämä. Taaperon pitää vain tajuta, että sängystä ei nousta ja sillä selvä, tänään vasta meni ensimmäistä kertaa perille asia. Silti minulla on vastenmielinen olo ja itkeskelen täällä itsekseni, vaikka minulla on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilanne, kun molemmat lapset nukkuvat päiväunia. Iltaisin olen niin poikki, että menen nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan, joten minulla ei ole hetkeäkään enää omaa aikaa. Ei minusta kai olekaan äidiksi kun voin tällaista tehdä lapselleni. :( Toisaalta en enää tunne edes itseäni kaiken tämän unenpuutteen ja ärstyneisyyden takia.
Itse kävelee päin seiniä ja yrittää olla mahdollisimman hyvä äiti. Itselläni oli kolme pientä lasta, joten kaikki tottuivat nukkumaan ääniin ja esikoisen aikana pidin radiota päällä ettei totu hiljaisuuteen.
2 vuotias on vielä tosi pieni. Ei tuo ymmärrä miksi pitää nukkua ja pikkusisko saa olla äidin kanssa. Meillä toimi kaiksita parhaiten se, että olin vauvan kanssa nukuttamassa pienempiä. Hyvin sujui imetys, sadun lukeminen kunhan oli samassa sängyssä sen karkailevan lapsen kanssa.
no yleensä pahinta onkin se, että kokeilee kaikkea mahdollista. Ennemmin yksi tapa ja sitä jämäkästi käyttää.
Lapsi on oppinut vearmastikin nukahtamaan tutin avulla ja nyt pitäisi löytää joku uusi tapa.
Mä tekisin niin, että joka aamupäivä ulkoilua/uintia. Sitten lounas ja päiväunille pimeään huoneeseen. Puhut etukäteen jo monta päivää miten opettelette nukkumaan päiväunia. Istut vieressä tuolilla, niin saat vauvaa käsiteltyä tarvittaessa. jo ennen nukkumaan menoa puhut, että jos nousee sängyssä, niin äiti ei puhu mitään, vaan laittaa takaisin nukkumaan.
Joskus voi olla parempi nukkua vanhempien sängyssä.
Ymmärrät tietekin itsekin, että piiskaaminen ei voi jatkua. Nyt teet vain niin, ettälaitat lapset takaisin sänkyyn, ilman piiskaamista.
Jos lapsi nukkuu paremmin rattaissa/autossa, niin otat sen tavaksi. Tärkeintä se, että teillä on vain yksi tapa käytössä ja se sun pitää opettaa nyt nukahtamistavaksi.