Mä ihan oikeasti vihaan mun miestä

Kyse ei ole mistään mun henkkoht kriisistä vaan oon tiennyt tän jo vuosia. Se on muuttunut luonteeltaan sellaiseksi etten vaan yksinkertaisesti halua olla sen seurassa.

Tää on mennyt jo siihen pisteeseen etten pysty edes katsomaan sitä ja kuvittelen ettei koko miestä olis olemassakaan.

Sana "moukka" kuvaa sitä täydellisesti. Esimerkki: vietin koko eilisen illan etsien hyvää hyvyyttäni sen toppatakkia ja mies syyttää mua sen piilottamisesta(?). Huutaa lasten kuullen miten idiootti oon kun mulla on niin kova tarve siivota kaikkea että mitään ei löydy mistään. No, takki löytyi sitten paikasta jonne mies oli sen laittanut mutta mitään anteeksipyyntöä ei kuulunut siitä kun oli haukkunut äidin idiootiksi lasten kuullen.

Ja tänä aamuna tuli mulle ilmoittamaan että viikonloppuna on edessä kaikkien hänen työ- ja koulutodistuksiensa etsiminen koska hän hakee poliisikouluun. Sanoin että ne saa sit etsiä yksin koska näin jutun läpi ja tiesin että se tarkoittaa sitä että MINÄ etsin hänelle ne paperit. Mies hermostuu ja huutaa niin että talo raikaa (ja lapset yrittää vielä nukkua) miten en IKINÄ auta häntä. En sanonut yhtään mitään koska oon tehnyt sen päätöksen etten aio enää alkaa sanaharkkaan. Totuus on se etten näe enää mitään syytä riidellä, setviä, selvitellä ja puida asioita.

Voin yrittää miellyttää miestä jossain jutussa muttei sillä ole mitään merkitystä jos en pyri hänen miellyttämiseensä KOKO AJAN. Ymmärtääkö joku mitä tarkoitan? Eli sillä ei ole mitään merkitystä jos autoin jutuissa EILEN jos en palvele TÄNÄÄNKIN niin en kuulemma tee mitään "ikinä".

Koko miehestä on tullut mulle vain joku joka osallistuu talon maksamiseen. Muuten saisi painua vittuun koko ukko.

Oikeasti en pysty nimeämään yhtään hyvää asiaa mitä se tuo mun elämään. Lapset olen saanut häneltä mutta sen jälkeen en ole saanut enää mitään hyvää. Jos mulla on ongelmia niin kertomalla hänelle, tuplaan mun ongelmat koska saan lisäksi päälle syytösryöpytyksen siitä kuinka kaikki ongelmat johtuu musta. Mies rakastaa väittelyä (johon sisältyy huutamista) mikä tarkoittaa sitä että joka ikinen keskustelunavaus johtaa väittelyyn. Ja tämä on johtanut siihen etten halua puhua mistään miehen kanssa.

Siitä miten paljon sen kosketus kuvottaa mua, en jaksa edes aloittaa.

On aivan sairasta että olen niin raukkamainen etten vain jätä sitä.