Lue keskustelun säännöt.
Apuja tarvitaan - kyse parisuhteen lopettamisesta.
21.09.2012 |
Ollaan tapailtu, seurusteltu ja oltu parisuhteessa kohta neljä kuukautta. Olen jatkuvasti hyvin ahdistunut ja pettynyt miehen käytökseen, lähinnä hänen hankalaan ja vaativaan sekä itsekkääseen luonteeseensa. Hän on ihan hyvä mies hyvällä koulutukselle (ei käytä alkoholi väärin, eikä käy vieraissa, ei valehtele, ei ole narsisti tms.) mutta miksi vaan tuntuu siltä että homma ei toimi. Ahdistaa ja tekisi mieli juosta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Kommentit (14)
Rakastan miestä joten ei ole ihan helppoa...pelkään että voisi mennä paljon huonomminkin jonkun toisen kanssa :(. Ehkä suhteemme vain hakee omaa uomaansa...olen aivan umpikujassa, enkä tiedä mitä ajatella...
Lisäksi minulle on pieni lapsi enkä haluaisi vaihtaa miestä muutaman kuukauden välein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kertoo jo jotain. Jos et halua lyödä heti poikki, kirjoita ajatuksiasi päiväkirjaasi. Pidä vaikka ajatuksistasi kirjaa pari viikkoa. Saat ehkä paremman kuvan siitä, mitkä tunteesi todella ovat.
luota vaistoihisi. Moni uskoo että kandee katsoa jonkun aikaa ja että itse on väärässä ja näkee asiat väärin ja että jossain vaiheessa palat loksahtavat kohdalleen ja sit onni alkaa. Ei mene niin. Nää alkuvaiheen fiilikset vaan syvenee myöhemmin ja pahenee. Mutta kiintymys kasvaa silti ihan vaan siksi että vietetään aikaa yhdessä. Sitä vaan tottuu toiseen ja tätä kutsutaan kiintymykseksi ja rakkaudeksi.
Jätä heppu nyt kun se on suht helppoa. Mitä pidemmälle juttu venyy, sen vaikeampaa se on ja sen enemmän sua ahdistaa se, että olet kiintynyt ihmiseen jonka kanssa et tule pohjimmiltaan toimeen.
Tossa sotkussa voi helposti hurahtaa esim 10 vuotta. Ja sitten kun eroatte ja lähdet etsimään uutta, olet taas sen 10 v. vanhempi.
Luota tuntemuksiisi. Muista että ihminen kiintyy tosi herkästi. SE on ihan eri asia kuin se että joihinkin ihmisiin on suurempi syy kiintyä kuin toisiin.
En halua enää naimisiin (olen ollut jo kertaalleen). Lapsiluku on täynnä. Haluan vain intohimoisen parisuhteen ja turvallisen kahden aikuisen perheen. Siihen tämä mies on sopiva siis perheeseen mutta joo, intohimo...ehkä sitä on vähän...enkä liian vähän mutta voiko sitä saada kaikkea? Taidatte olla oikeassa. Näin pelkään...
sinusta tuntuu pahalta etkä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua enää naimisiin (olen ollut jo kertaalleen). Lapsiluku on täynnä. Haluan vain intohimoisen parisuhteen ja turvallisen kahden aikuisen perheen. Siihen tämä mies on sopiva siis perheeseen mutta joo, intohimo...ehkä sitä on vähän...enkä liian vähän mutta voiko sitä saada kaikkea? Taidatte olla oikeassa. Näin pelkään...
että kaipaat turvallisuutta suhteelta, koska pelkäät, ettet koskaan saa mitään muutakaan. Älä tyydy, sinua voi harmittaa myöhemmin.
Tämä on tosi usein sanottu tällä palstalla mutta jos todella mies jäisi kuvioihin ja hän on ärsyttävä, kai lapsikin sen jossain vaiheessa huomaa, ja nimenomaan sen, että olet vain jotenkin alistunut kohtaloosi. Eli klassikko: millaisen mallin annat lapsellesi?
juokse. Miksi ihmeessä sun pitäisi sietää ahdistusta ja hankalaa miestä? Mulla on välillä samanlaisia fiiliksia oman puolison kanssa, mutta me ollaan naimisissa ja pari lasta, joten nyt on helpompi sinnitellä. Mutta hei, oikeasti, ihan onnellisiakin parisuhteita on, älä tyydy vähempään, kun lähteminen on vielä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän tarkemmin, mitä tarkoitat itsekkyydellä ja vaativuudella. Onko hän milestäsi kohtuuton? Kuinka paljon olet kuulostellut omia tuntemuksiasi, mikä tuntuu oikealta ratkaisulta?
Hän on toki kunnollinen ja periaatteellinen mutta voi että niin hankala. Jokaisesta asiasta saa vääntää ja tulee riitaa kun suutun. Hän ajattelee kaikki asiat itsensä kautta. Mitä hän haluaa tehdä ja on aina tavannut tehdä esim. lomillaan. Itse ainakin mietin että mitä olisi kiva tehdä yhdessä perheenä enkä vain ilmoita että minulla on ollut tapana käydä joka vuosi siellä ja siellä lomalla sekä tehdä sitä ja sitä sillä oletukselle että nytkin tehdään niin eli hänen päänsä mukaan.
Tänä aamuna hän alkoi tivaamaan että miksi lapseni pukee normaalia aikaisimmin vaatteita päälleensä että ettekö te yleensä pue vasta tuntia myöhemmin (mikä ei pidä paikkaansa). Sitten hän alkoi arvostelemaan että eikö lapsen tule kuuma jos näin aikaisin jo pukee jos emme vielä lähde. Sanoin että lapsi tykkää itse pukea ja halusi alkaa pukemaan (mies tietäisi jos aamuisin osallistuisi asiaan mutta nukkuu itse mahdollisimman pitkään) ja että siinä kestää kuitenkin ainakin puolisen tuntia ennenkuin vaatteet ovat edes osittain päällä. Mies tokaisi siihen että annatko hänen pukea päällensä vaikka keskellä yötä jos lapsi näin haluaa? Siinä minulla paloi pinna. Sanoin että tulepa itse hoitamaan tämä aamupukeminen kun kerran voit arvostella ja varsin hyvin tietää että en antaisi yöllä alkaa pukemaan. Tietää että pidän tiukkaa kuria. Kunhan jostain syystä halusi olla hankala, tosi ikävää :(.
Sama juttu kun olimme järjestämässä juhlia ja hän oli luvannut auttaa ja kun pyysin häntä kanssani kauppaan hakemaan tarjoiluja klo 12. Hän vain vastasi että ei ollut ajatellut tulla luokseni niin aikaisin ja kysyi vain että miksi tarjoilut pitää hakea niin aikaisin. Se ei todella ole aikaisin ja miksi pitää kyseenalaistaa joka hemmetin asia jota olen hoitamassa. Sanoin että unohda koko juttu.
Nämä voivat tuntua pieniltä asioilta mutta kun elämä on tämmöistä vääntöä täynnä niin alkaa mennä hermo :(.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään todellakin että en löydä ketään sopivaa. Monille olen aika iso pala ja se nykyisessä miehessäni on hyvä että hän ei ole säikähtänyt minua.
Ei siis voi olla kummoisia perhetaitojakaan vielä - eikä niitä välttämättä edes kehity. Sinun suuttumisesi ei auta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella hyvin huomioinut pienen lapseni, melkein paremmin kuin minut. On kiinnostunut lapsen kasvattamisesta, pitää kuria jne. Opettelee olemista lapsen kanssa mielellään. Siinä asiassa hän on ihanteellinen.
että teille tulee riitaa usein asioista?
Minusta tuo ei välttämättä tarkoita vielä, ettei asiat ole puhuttavissa. MUTTA: tulee toisaalta mieleen, kunnioittaako hän todella sinua, jos jaksaa aina vänkätä asioista? Eikö rakastamansa ihmisen kanssa halua lopulta sopua ja sitä, että asiat toimivat?
Nuo esimerkit siis mielestäni kertovat muuta, kuin sitä, että jaksaa rakastaa ja kunnioittaa.
Mutta puhuisin ainakin itse siitä, mitä mieltä mies on riitelystä, mistä se johtuu, mitä sille voi tehdä.
Jos jo 4 kk jälkeen/aikana tuntuu, ettei tämä ole se juttu, niin sitten se ei ole sitä.