Vilkkaat, "haastavat" lapset koulussa

noita kirjaindiagnoosi lapsia löytyy varmaan myös rinnakkaisluokilta. Eiköhän jollain ole avustajakin. Laittakaan kaikki nuo lapset sen avustajan kanssa vaikkapa käytävälle tai pienelle kävelylle ainakin lukuaineiden ajaksi niin, että muut saavat opiskella rauhassa. Ei niistä mitään kuitenkaan tule aivan sama paljonko aikaa niihin uhrataan.

Nyt kun "oikeita" häiriköitä, diagnosoituja jne aletaan integroida tavisluokkiin, kaipaatte kohta näitä aikoja!

kaikki minun esikoiseni luokalle.



Poikia on enemmistö ja valtaosa heistä tuota haastava örveltäjä -osastoa.

Ei häirikköjä saa sanoa häiriköiksi. Heillä on joku kirjaindiagnoosi ja sen varjolla pitää sallia kaikki. Muut ovat vaan suvaitsemattomia tavislapsia, joilla ei ole mitään oikeutta opetukseen. Opettaja on töissä vain ja ainoastaa tuon kirjainlapsen terapauttina toimiakseen. Katsos kun kaikilla (lue: siis vain tuolla häiriköllä) on oikeus opiskeluun lähikoulussa.

Mutta sitten taas kun minun kuopukseni on ujo, hiljainen ja hyvinkäyttäytyvä, häntä ei ymmärretty lainkaan.



Leimattiin tyhmäksi ja epäkoulukypsäksi ja omituiseksi ja opettajan johdolla kiusaaminen oli jokapäiväistä.



2

Erityisesti heikot, mutta kiltit ja tunnolliset oppilaat jäävät koulussa ilman lain heille suomaa oikeuttaa saada apua ja tukea koulunkäyntiin.



Lahjakkaat pärjää kyllä, vaikka heillekin soisin enemmän aikaani.



Työpäivästäni suurin osa menee kahden ADHDn (poika ja tyttö) ja parin muuten vaan levottoman pojan kurissa pitämiseen. Ellen anna heille huomiota, meno yltyy ihan mahdottomaksi. Käytävään joudun välillä jonkun laittamaan rauhoittumaan, mutta ei sinnekään ilman valvontaa voi pitkäksi aikaa jättää (tekisi välillä kyllä mieli...)



On tehty oppimissuunnitelmaa, palaveerattu huoltajien kanssa, tehty ls-ilmoitus kahdesta jne. Olen rakentanut tunnit mahdollisimman selkeiksi, olen pyytänyt avustajaa (ei ole rahaa), olen kutsunut huoltajan seuraamaan opetusta (eivät tulleet), olen puhutellut, istuttanut jälki-istunnossa, huutanut, keskustellut rauhallisesti, kannustanut, palkinnut ja rankaissut.



Ei mitään vaikutusta, kun kodit ei tee mitään omalta osaltaan.



Erityislasten vanhemmat vaan vaatii lapsen erilaisuuden hyväksymistä ja minulta lisää tukea lapselle. Mutta miten erilaisuutta voi kukaan hyväksyä, jos lapsi aiheuttaa ympärilleen koko ajan kaikkea negatiivista??? Miksi, oi miksi, näitä tavallisia koululaisia ei arvosteta yhtään?



Minä en näe omien häirikköjeni osalta muuta järkevää ratkaisua kuin siirtää heidät erityisluokalle. En osaa sanoa, mitä heille siellä voidaan, mutta saisivatpahan edes nämä 19 muuta oppia ja saada ansaitsemaansa huomiota opettajalta.

koska opettaja aina sanoo että pärjää koulussa hyvin, vaikka on ADHD diagnoosi (siis ihan virallisesti, ei mitään keksittyä). Ensimmäisenä kouluvuotena oli luokassa kaksi opettajaa ja avustaja (ja vieläpä koulutuksen omaava). Ei ole myöskään muut vanhemmat ikinä minun lapsesta valittanut. Hän käy normaalia koulua ja normaalia luokkaa, kuten keskusteltiin hänen opettajansa kanssa, jos hän menisi eritysluokalle hän ei oppisi että mitä on normaalia käyttäytymistä. Olen ehkä eniten sitä mieltä että kaikkia diagnoosia omaavilla ei voi sysätä saman "häirikkö" merkinnän alle. Itse olin kiltti, rauhallinen mutta tosi ujo. Ja olen toki vieläkin.