Miltä tuntuu, kun haluaisi lapsen, mutta miestä ei löydy ja aika käy vähiin... loppuu?

kipaisi väestöliitolla, kun ei vaan jaksanut venata sen miehen löytymistä. Ja oli sen verran hyvä kokemus että kipaisi toistamiseenkin :-) Nyt sillä on kaksi ihanaa lapsosta!

Ja lohtumättö maistuu iltasella telkun ääressä.

Haluaisin kuitenkin joskus saada perheen, johon kuuluisi mies ja lapsia. En tiedä, voisinko kasvattaa lapsia yksin.

Ikää 38 vuotta ja miestä ei ole löytynyt. Menin nimittäin nuorempana noudattamaan sitä supertyperää neuvoa että "kyllä se oikea sieltä vastaan tulee kun ei etsi vaan elää elämäänsä". No, minähän elin, mutta miestä ei tullut vastaan ja vanhaksipiiaksi jäin.



Sitten sitä huomaa että hupsista, ikää alkaa olla pian neljäkymmentä joten nyt kyllä jos sen lapsen tahtoo (on aina ollut mun haave) niin pitäisi laittaa toimeksi. Vaan eipä niitä kunnollisia miehiä enää tahdo löytyä vapaina etsimälläkään.

Ja tämä on yksi keskeinen syy siihen, että naiset seurustelevat ja jopa tekevät lapsia yksinkertaisesti huonojen miesten kanssa. Minäkin seurustelin aikanaan huonon ihmisen kanssa, mutten onneksi tehnyt lapsia hänen kanssaan.

Jos miehen ei ole pakko olla suomalainen niin oletteko miettineet etta on kulttuureja joissa pojatkin kasvavat jo lapsesta ajatukseen etta kun tapaa naisen niin nopsasti naimisiin ja lapsia ja aviossa pysytaan. Eika tosiaan tarkoita etta olisitte tossunalla olevia kotirouvia vaan voitte olla jopa uramammoja joilla on mies kotiherrana. Etsitte vaikka miehia samalla uskonnollisella ja koulutustaustalla niin muut kulttuurierot ei ole niin suuria.

perustaa sellanen sivusto, mistä vois pomii siittäjän? Ois kuvat ja CV ....ja tietty jos on jo lapsia, ni ne kans merriitiks....

En oikeastaan ymmärrä mikä voi miehissä olla vikana, ellei moneen vuosikymmeneen mielestään tapaa ketään 'kunnollista'. Asutteko te jossain syrjäkylällä?



Jos mies on vapaa ja edes jokseenkin mukava, niin kannattaa kyllä tavata jo toisenkin kerran. Ei miehiä etsiä tarvitse, riittää kun elää silmät auki ja käy jossain joskus. Tehän pääsette kulkemaan vapaasti harrastuksissa ja tapahtumissa, kun ei ole lapsia.

Ikää 38 vuotta ja miestä ei ole löytynyt. Menin nimittäin nuorempana noudattamaan sitä supertyperää neuvoa että "kyllä se oikea sieltä vastaan tulee kun ei etsi vaan elää elämäänsä". No, minähän elin, mutta miestä ei tullut vastaan ja vanhaksipiiaksi jäin. Sitten sitä huomaa että hupsista, ikää alkaa olla pian neljäkymmentä joten nyt kyllä jos sen lapsen tahtoo (on aina ollut mun haave) niin pitäisi laittaa toimeksi. Vaan eipä niitä kunnollisia miehiä enää tahdo löytyä vapaina etsimälläkään.

Nimittäin olen jo vuosia sitten todella todella tympääntynyt siihen evankeliumiin, että kumppania ei saa etsiä. "Rakkaus tipahtaa kohdalle silloin kun sitä vähiten odottaa." Jos on itse aktiivinen, on epätoivoinen, ja se on hyi hyi. Pitää olla suunnattoman tyytyväinen sinkkuelämäänsä (vaikka haluaisi perheen!) ja tämä suunnaton tyytyväisyys sitten säteilee sinusta niin ihanasti että rakkaus löytää sinut.

Tätä toitotetaan joka ainoassa pariutumista koskevassa keskustelussa aina ja iankaikkisesti. Minä en onneksi uskonut tähän. Etsin miehen, ihan itse, ja muutamien mutkien kautta löysinkin tosi hyvän. Nyt on ihana perhe ja hyvä arki.

Toivottavasti moni ei ole ottanut elämänohjeeksi tuota etsimättömyyden ilosanomaa, jonka julistajat haluavat lähinnä kiillottaa omaa kruunuaan; täytyyhän sitä olla aivan erinomainen jos on puolisonkin löytänyt ihan mitään tekemättä.

ostaa koko lehmä jos haluaa vain lasin maitoa?



Ottaa vain sopivan miehen siementäjäksi ja tekee lapsen. Sopiva isäehdokas voi löytyä myöhemminkin, moni mies tykkää yh-äideistä ja myös moni yh -isä etsii yh-äitiä. Rakkaus voi tosiaan kolahtaa sitten hetken päästä,mutta lapsentekoa ei kannata lykätä kun 40v lähestyy, munasolut vanhenee koko ajan. Oletko 38 vuotias ajatellut että munasolusi ovat myös 38 vuotta vanhoja?

"Menin nimittäin nuorempana noudattamaan sitä supertyperää neuvoa että "kyllä se oikea sieltä vastaan tulee kun ei etsi vaan elää elämäänsä"."



Tuo periaate on naisten ongelma. Jos miehetkin alkaisivat tuollaista noudattamaan, ei kukaan tapaisi ketään. Syy on tietysti se, että valtaosa naisista jättää lähestymiset miesten vastuulle.



"Ei arka mies kaunista vaimoa saa." Muistatteko?

Jos miehen ei ole pakko olla suomalainen niin oletteko miettineet etta on kulttuureja joissa pojatkin kasvavat jo lapsesta ajatukseen etta kun tapaa naisen niin nopsasti naimisiin ja lapsia ja aviossa pysytaan. Eika tosiaan tarkoita etta olisitte tossunalla olevia kotirouvia vaan voitte olla jopa uramammoja joilla on mies kotiherrana. Etsitte vaikka miehia samalla uskonnollisella ja koulutustaustalla niin muut kulttuurierot ei ole niin suuria.

Mulle ei tarvitsisi olla, mutta ei niitä ulkomaalaisia varsinkaan missään tapaa kun Suomessa asuu. Lisäksi monessa paikassa etelämpänä on tosi vähän vapaina tämän ikäluokan miehiä, koska siellä tosiaan on tapana enemmän pysyä naimisissa kun on kerran menty vaikkei se olisi niin kovin kivaakaan, eli niitä toisella kierroksella olevia ei ole niin paljon kuin Suomessa. Mutta joo, joku sanotaanko vaikka espanjalainen tai kreikkalainen olisi oikein bueno mulle!

En oikeastaan ymmärrä mikä voi miehissä olla vikana, ellei moneen vuosikymmeneen mielestään tapaa ketään 'kunnollista'. Asutteko te jossain syrjäkylällä?

Jos mies on vapaa ja edes jokseenkin mukava, niin kannattaa kyllä tavata jo toisenkin kerran. Ei miehiä etsiä tarvitse, riittää kun elää silmät auki ja käy jossain joskus. Tehän pääsette kulkemaan vapaasti harrastuksissa ja tapahtumissa, kun ei ole lapsia.

Asun Helsingissä ja olen akateemisesti koulutettu. Jonkun tutkimuksen mukaan juuri suurissa kaupungeissa asuvat korkeasti koulutetut naiset on niitä, joiden on kaikkein vaikein pariutua, toisen ihan erilaisen ryhmän eli syrjäseutujen miesten ohella.

Elämässäni olen keskittynyt uraani ja omasta elämästä nautiskeluun esim. matkustelemalla, syömällä hyvin jne. Baarit ja muut iltamenot eivät ole koskaan minua kiinnostaneet, siinä ehkä suuri syy siihen etten ole ketään tavannut. Harrastuksetkin on olleet yleensä sellaisia joissa käy lähinnä naisia. Olen aina ollut semmoinen aika itsenäinen elelijä, en ole missään kaveriporukoissa tai vastaavissa kulkenut.

Ottaa vain sopivan miehen siementäjäksi ja tekee lapsen. Sopiva isäehdokas voi löytyä myöhemminkin, moni mies tykkää yh-äideistä ja myös moni yh -isä etsii yh-äitiä. Rakkaus voi tosiaan kolahtaa sitten hetken päästä,mutta lapsentekoa ei kannata lykätä kun 40v lähestyy, munasolut vanhenee koko ajan. Oletko 38 vuotias ajatellut että munasolusi ovat myös 38 vuotta vanhoja?

Joo, kyllä tuon kipeästi tiedän että vanha sitä alkaa olla lapsia tekemään ja riskit on jo melko korkeat ja nousevat nopeasti.

Mutta minä olen sen verran vanhanaikainen etten ala tarkoituksella yksinäistä lasta tekemään, vaan sitten vaan jää lapsi hankkimatta, jos ei löydy sellaista miestä jonka kanssa lapselle voisi tarjota hyvän kodin jossa on molemmat vanhemmat. Aika raskasta ja hankalaakin se yksinhuoltajuus olisi kun minulla on vaativa työ jossa pitää esim. matkustella, ja lisäksi ei olisi mitään tukiverkkoja (vanhemmat eivät asu Suomessa). Kyllähän sitä tässä jo surutyötä siitä teen että lapset jäi saamatta, vaikka toisaalta aina välillä tulee mieleen että onhan se mahdollista niin kauan kun vaihdevuodet ei vielä ole tulleet...

Olen aina ollut semmoinen aika itsenäinen elelijä, en ole missään kaveriporukoissa tai vastaavissa kulkenut.

En mäkään ole muistaakseni koskaan miestä varsinaisesti etsinyt ja neljästä pitkästä parisuhteestani kolme (ml. nykyinen aviomies ja tulevan lapseni isä) olen löytänyt yhteisten kavereiden kautta. Jos ei tapaa yleensäkään juuri ihmisiä, miten se mieskään voisi löytyä? Tämä siis ilman mitään vittuilua, kunhan pohdin.

Niin ja oman mieheni löysin vasta kolmenkympin kynnyksellä.

Olen aina ollut semmoinen aika itsenäinen elelijä, en ole missään kaveriporukoissa tai vastaavissa kulkenut.

En mäkään ole muistaakseni koskaan miestä varsinaisesti etsinyt ja neljästä pitkästä parisuhteestani kolme (ml. nykyinen aviomies ja tulevan lapseni isä) olen löytänyt yhteisten kavereiden kautta. Jos ei tapaa yleensäkään juuri ihmisiä, miten se mieskään voisi löytyä? Tämä siis ilman mitään vittuilua, kunhan pohdin.

Niin ja oman mieheni löysin vasta kolmenkympin kynnyksellä.

esim. nettideittien kautta. Mutta kun sitä jotenkin uskoi että kyllä se vaikka töistä tai ruokakaupan kassajonosta tai jollain työ- tai lomamatkalla löytyy ihan tosta vaan, kun semmoisia tarinoitakin välillä kuulee. Tosiasiassa ne tapaukset lienevät kuitenkin aika harvinaisia, ja ainakin niiden jotka elävät aika itsenäisesti olisi parempi jo riittävän nuorena alkaa aktiivisesti etsiä kumppania.

t. 5 / 13

esim. nettideittien kautta. Mutta kun sitä jotenkin uskoi että kyllä se vaikka töistä tai ruokakaupan kassajonosta tai jollain työ- tai lomamatkalla löytyy ihan tosta vaan, kun semmoisia tarinoitakin välillä kuulee. Tosiasiassa ne tapaukset lienevät kuitenkin aika harvinaisia, ja ainakin niiden jotka elävät aika itsenäisesti olisi parempi jo riittävän nuorena alkaa aktiivisesti etsiä kumppania. t. 5 / 13

Kyllähän netissä tavanneet parit ovat hirmu yleisiä nykyään, ja siellä pyörii monenlaisia ihmisiä (tai pyöri ainakin silloin kun itsellä oli tilanne päällä). Tervettä kriittisyyttä vain reilusti mukaan.