Lue keskustelun säännöt.
kumpi on oikein 1v 9kk kohtaan? Antaa huutaa vai antaa periksi?
21.09.2012 |
Meidän temperamenttinen lapsi on ruennut mahdottomaksi huutajaksi, ja puolison kanssa ollaan erimielisiä miten toimitaan.
Esim nyt illalla huusi siitä että isä oli kanssaan iltapalalla, ei äiti (vaikka asia moneen kertaan selitettiin) ja siitä että piti päättää nukkumaan mennessä nukahtaako omaan sänkyyn vai viereen, olisi halunnut ravata sänkyjen väliä.
¨Ja huuto ei ole mitään kevyttä kiukuttelua, vaan huutaa aivan hysteerisenä eikä rauhoitu kun jonkun vartin jälkeen kun tuntuu jo että tukehtuu. tätä siis monta kertaa päivässä, aina kun ei saa tahtoaan läpi.
Miehen mielestä pitäisi antaa helpommin periksi, ettei lapsi mene aivan hysteeriseksi (kun on vielä niin pieni). esim illalla toi lapsen lopulta minulle hysteerisenä kun ei saanut rauhoittumaan ja minä sitten kuitenkin iltapuuroseuraksi tulin. Minun mielestäni pitäisi vaan pysyä jämäkästi päätösten takan, vaikka se huutoa aina aiheuttaakin, ja yrittää rauhoitella lapsi (vaikeaa).
Mitä mieltä olette, miten pitäisi toimia?
Kommentit (5)
Sen kun teette, saatte aina olla antamassa periksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko lapsella joku muu syy huutaa kuin oma tahto?
Jos on vaikka herkkä ja jotkut asiat vaan inhottavia? Tai hyvin kiintynyt äitiinsä, eikä niin isäänsä? Kuuntelisin enepi lasta kyllä.
vaikka ei vielä itse puhuisi kovin hyvin.
Jämäkät ja turvalliset rajat ja vanhemmat jo nyt niin pääsette sitten myöhemmin vähemmällä.
Isin kanssa syödään iltapala jos äidillä on muita kotihommia ja kun mennään nukkumaan niin se on jo "extraa", että saa itse valita nukkupaikan eli sen pitää riittää.
Hysteerinen huuto ei ole vaarallista varsinkin kun turvalliset vanhemmat on vieressä.
Oletkos huomannut, että samalla kun lapsi vetää henkeä niin hän katsoo samalla kuinka huuto tehoaa vanhempiin eli monella osa huutoa on pelkkää draamaa? Tai siis näin meillä oli ;)
Opeta se mieluummin puhumaan ja neuvottelemaan. Jos asiat ei mee sen mielen mukaan. Meillä on kuopus samanikäinen ja uhmaa alkaa olla ilmassa, pitää just tuommosia huutokonsertteja. Otan syliin ja kerron että huuto ei auta, annan rauhassa rauhoittua siinä, yleeensä alan lauleskelle jotain niin rauhoittuu nopeammin.
Vaan jämäkästi päätösten takana! Ihan selvää pompotusta yrittää. Lapset ymmärtää ja tajuaa aina enemmän kuin mitä vanhemmat uskookaan :)