Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeää sinulle on romanttinen rakkaus?
03.10.2012 |
Arvostatko parisuhteessa enemmän kaveruutta, kunnioitusta ja luottamusta vai tarvitsetko siihen sen kipinän, romantiikan, läheisyyden, jotta se on sinusta oikea, tyydyttävä parisuhde? Ja jos sitä läheisyyttä ei olisi, kuinka paljon se asia sinua vaivaisi? Vaivaisiko niin paljon, että olisit valmis jättämään sen kaveruuden, kunnioituksen ja luottamuksen, koska kaipaisit jotain muuta, jotain enemmän? Vaikka sitä et välttämättä kuitenkaan koskaan saisi?
Kommentit (10)
enemmän arvostan yhteistä kaveruutta tai luottamusta. Rakkaus tulee ja rakkaus menee, sitoutuminen ja halu elää hyvää yhteistä elämää kantaa parisuhdetta.
Tämähän ei tarkoita, etteikö joskus voisi ihastua, koska varmasti jokainen ihastuu joskus muihinkin kuin omaan kumppaniinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romantiikkaa on kuitenkin olemassa myos muualla, olen huomannut sen ja pidan sita arvokkaana ja tarkeana. Luottamus on tarkeaa ja ystavyys on tarkeaa.
en vaan oikein tajua, että mihin ihmiset tarvitsee jotain kokoaikaista, jokapäiväistä kaveria? Lasten takiako?
Että siis itselleni olisi kyllä romantiikka suhteessa tärkeää, mutta minä taas en haluaisi muuttaa kenenkään kanssa yhteen ja haluan viettää paljon aikaa itseksenikin. Sen vuoksi en tarvitse mitään hyvää kaveria miehestä.
että kumppanin kanssa on kipinää. ei tarvi olla koko aikaa, on vaan tärkeää että se syttyisi aika ajoin uudestaan. :-)
Kun sitä ei ole, niin mikään ei tunnu oikein miltään. Voi olla vaikka luksushotellissa tai minkä vaan maallisen materian keskellä, mutta jos sydän on muualla niin onnetonta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tärkeintä että ollaan syvällisesti ystävykset, luotettavat kumppanit ja tasapuoliset työtaakan jakajat. Näistä syntyy arjessa syvä kiintymys joka voittaa romantiikan häilyvät tuntemukset mennen tullen. Seksikin meillä toimii erinomaisesti vaikka ensisijaisesti koemme olevamme toistemme parhaat ystävät.
Eräs ehdottomasti tärkeimmistä asioista mitä elämässä mielestäni on. Jätän kommentoimatta noihin muihin kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan kaveruutta ja luottamusta. En osaisi tuntea noin ihan platonisesti, mutta usein arki on sellaista, että en itsessäni löydä kipinää mitään tai ketään kohtaan.
Vaan meidän avioliittokin perustuu kaveruuteen, luottamukseen ja kunnioitukseen. Kipinää ei ollut koskaan, eikä sitä ole koskaan syttynytkään. Ongelmaksi on vaan muodostunut nyt se, että elän ikään kuin tunnetyhjiössä, jonka seurauksena huomaan olevani ihastunut toiseen mieheen.. Ihan vain, että tuntisin jotain, kai. Ehkä olen muuttunut. Niin ja seksin joku mainitsi. Sitä meillä ei ole ollut kahteen vuoteen.
Kiva lukea teidän muiden ajatuksia aiheesta. Laittakaa vaan lisää :)
ap
Aina sitä muiden mietteistä oppii tai ainakin ne laittaa miettimään sitä omaa asennettaan.
ap