Lue keskustelun säännöt.
Elämä on ihanaa, olen niin onnellinen, toivottavasti onni säilyköön...
21.09.2012 |
Minulla on ihana ja komea mies (24-vuotias) itse olen
25-vuotias.
Vanhempamme osti meille ison kolmio rivitalon pääkaupunkiseudulta.
Olemme kumpikin varakkaasta ja rakastavasta perheestä ja meillä on useampi sisar.
Minulla on ihanat sisaren lapsukaiset elämässä.
Meillä on kaksi ihanaa koiraa ja kissa.
Kummallakin vakituinen työpaikka :)
Tällähetkellä keskitymme toisin, ystäviin ja matkusteluun. Käymme usein shoppailemassa kaikkee kivaa kotiin ja itsellemme. Olemme ihan hyvätuloisia nuoreksi iäksi katsottuna.
Ja arvatkaa mitä, nuori mieheni eilen alkoi ehdottelemaan nimiehdotuksia joskus tulevalle vauvallemme. Se ei oo halunnu tähän mennessä edes miettiä lapsen tekoa vaan ajatellut sen olevan pitkän matkan päässä. Itsellä kyllä haluttais mutta kunnioitan toisen mielipidettä ja onhan tässä aikaa. Meidän suvun naiset on onneksi raskautunut helposti yli kolmikymppisenäkin, että luotan geeneihin ;) ja adoptio on yhteinen vaihtohto, jos lapsia ei jostain syystä tulisi.
Me halutaan antaa kansainväliset nimet, me hellittäis meidän lapsia ja meille lapsemme ja koko perhe olisi tärkeintä tai on nytkin, mutta luulen, että parin vuoden päästä voitas laittaa alulle.
Jotenkin elämä on niin ihanaa, kun on kaikki kohdillaan.
Omille lapsille haluamme merkkivaatteita ja lellimme niitä, heille opetetaan hyvät käytöstavat ja kunnioittamaan muita.
Olemme oikeasti kaunis/komea nuori pari. Moni katsoo meitä vähän sillee et noin on rikkaan perheen kakaroita :D siis näytetään paljon nuoremmilta, olen kaunis ja pieni ja hoikka tyttö. Meillä on hieno auto (vanhemmat ostanu)
Musta ei tuu koskaan kotiäitiä, vaan käyn salilla, kauneushoitoloissa, käyn illanvietoissa ystävien kanssa. Elän normaalia elämää, haluan näyttää hyvältä äidiltä/vaimolta. Haluan olla kaunis ja seksikäs mamma :)
Minulla on elämässä sitten muutaikin kuin vauva, mutta vauva ja mies on silti tärkeimmät asiat ja vauva-aikana toki elämä pyörii sen vauvan ja perheen ympärillä.
Nyt tilaamaan talveksi matkaa :) ja illalla mieheni perheen luokse syömään...
Onko ketään muita samantyyppisiä pareja, joilla saman tyyppinen ajattelutapa ja elämäntyyli? :)
Mukavaa viikonloppua kaikille :)
Kommentit (9)
Hirveen vaivan on kyllä jaksanut provoilija nähdä kerätäkseen kaikki klisheet samaan viestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on asiat hyvin, pitäkää niistä ja toisistanne hyvää huolta, ja muistakaa myös etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita. Olkaa ymmärtäväisiä ja suvaitsevaisia myös toisenlaisia ihmisiä kohtaan.
Kaikkea hyvää teille!
Ja minä kehitysvammaisten kanssa :)
Ei muuten ole provo. Alan ehkä bloggaamaan sit ku eka lapsi laitetaan parin vuoden sisällä alulle ;) ainaki mua kiinnostaa sellanen :)
Ap
minusta tämä suvun rikkauksilla elely on nykyään kovin tavallista! Ainakin minä tunnen useamman juuri kuvailemasi pariskunnan! Hyvä että olet onnellinen se ei onneksi kenenkään toisen onnea vie pois!
Mutta varo että et liikaa ihmisen arvostusta perusta rahaan!
Onnellinen hyvin koulutettu, kaunis ja älykäs voi olla myös ilman että on sitä sukurahaa...! Tämä tuntuu välillä unohtuvan näillä sukurahoilla elävillä ihmisillä! Tavallaan ajatellaan että ei ole yhtä hyvä kun ei ole sitä suku rahaa! Omasta mielestäni tämä "rahoilla" ylpeily on typerää koska itse nämä lapset eivät ole tehneet tikkua ristiin näiden rahojen saavututtamiseen vaan koko ajan pappa betalar ja sitten valitettavasti usein kuvitellaan olevan juuri älykkäämpiä, kauniimpia jne kuin ne jotka ovat "köyhemmistä" oloista lähtöisin!
joten suosittelisin opettelemaan vanhempien ansioiden lisäksi myös itse itsellesi hieman nöyryyttä!
täytyy myöntää että joskus olen hieman kateellinen ystävieni rahoista (kyllähän sitä rikkaana monessa asiassa pääsee helpommalla)! Mutta olen silti onnellinen korkeasti koulutettu kohtalaisesti tienaava joka on itse miehensä kanssa hankkinut 2 vanhaa autoa ja vanhan omakotitalon sekä useita ihania lapsia!
Me olemme siis jo 30+ pariskunta (joka kyllä aloitti lasten teon teidän ikäisenä)! Ystävämme ovat juuri sellaisia jotka ovat matkustelleet omistavat miljoona asuntoja helsingin keskustasta jne valitettavasti nyt kun ollaan (ja näitä siis useampi pariskunta) nähty mailmaa ja oltaisiin valmiita vanhemmuuteen niin niitä lapsia ei ole valitettavasti kuulunut vaikka rahaakin on jo käytetty! Tämä on minustakin surullista koska kuitenkin ovat minulle hyviä ystäviä, jotka välillä vain sortuvat omaan "rikkauteensa"
Kirjoitukseni pointti siis että opettele myös hieman nöyryyttä ja arvosta myös muita ihmisiä kohtaan varallisuudesta huolimatta! Kel onni on se onnen kätkeköön....
minusta tämä suvun rikkauksilla elely on nykyään kovin tavallista! Ainakin minä tunnen useamman juuri kuvailemasi pariskunnan! Hyvä että olet onnellinen se ei onneksi kenenkään toisen onnea vie pois! Mutta varo että et liikaa ihmisen arvostusta perusta rahaan! Onnellinen hyvin koulutettu, kaunis ja älykäs voi olla myös ilman että on sitä sukurahaa...! Tämä tuntuu välillä unohtuvan näillä sukurahoilla elävillä ihmisillä! Tavallaan ajatellaan että ei ole yhtä hyvä kun ei ole sitä suku rahaa! Omasta mielestäni tämä "rahoilla" ylpeily on typerää koska itse nämä lapset eivät ole tehneet tikkua ristiin näiden rahojen saavututtamiseen vaan koko ajan pappa betalar ja sitten valitettavasti usein kuvitellaan olevan juuri älykkäämpiä, kauniimpia jne kuin ne jotka ovat "köyhemmistä" oloista lähtöisin! joten suosittelisin opettelemaan vanhempien ansioiden lisäksi myös itse itsellesi hieman nöyryyttä! täytyy myöntää että joskus olen hieman kateellinen ystävieni rahoista (kyllähän sitä rikkaana monessa asiassa pääsee helpommalla)! Mutta olen silti onnellinen korkeasti koulutettu kohtalaisesti tienaava joka on itse miehensä kanssa hankkinut 2 vanhaa autoa ja vanhan omakotitalon sekä useita ihania lapsia! Me olemme siis jo 30+ pariskunta (joka kyllä aloitti lasten teon teidän ikäisenä)! Ystävämme ovat juuri sellaisia jotka ovat matkustelleet omistavat miljoona asuntoja helsingin keskustasta jne valitettavasti nyt kun ollaan (ja näitä siis useampi pariskunta) nähty mailmaa ja oltaisiin valmiita vanhemmuuteen niin niitä lapsia ei ole valitettavasti kuulunut vaikka rahaakin on jo käytetty! Tämä on minustakin surullista koska kuitenkin ovat minulle hyviä ystäviä, jotka välillä vain sortuvat omaan "rikkauteensa" Kirjoitukseni pointti siis että opettele myös hieman nöyryyttä ja arvosta myös muita ihmisiä kohtaan varallisuudesta huolimatta! Kel onni on se onnen kätkeköön....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihana ja komea mies (24-vuotias) itse olen
25-vuotias.
Vanhempamme osti meille ison kolmio rivitalon pääkaupunkiseudulta.
Olemme kumpikin varakkaasta ja rakastavasta perheestä ja meillä on useampi sisar.*************
Meidän suvun naiset on onneksi raskautunut helposti yli kolmikymppisenäkin, että luotan geeneihin ;) ja adoptio on yhteinen vaihtohto, jos lapsia ei jostain syystä tulisi.
Me halutaan antaa kansainväliset nimet, me hellittäis meidän lapsia ja meille lapsemme ja koko perhe olisi tärkeintä tai on nytkin, mutta luulen, että parin vuoden päästä voitas laittaa alulle.
Jotenkin elämä on niin ihanaa, kun on kaikki kohdillaan.
Omille lapsille haluamme merkkivaatteita ja lellimme niitä, heille opetetaan hyvät käytöstavat ja kunnioittamaan muita.
Olemme oikeasti kaunis/komea nuori pari. Moni katsoo meitä vähän sillee et noin on rikkaan perheen kakaroita :D siis näytetään paljon nuoremmilta, olen kaunis ja pieni ja hoikka tyttö. Meillä on hieno auto (vanhemmat ostanu)
Musta ei tuu koskaan kotiäitiä, vaan käyn salilla, kauneushoitoloissa, käyn illanvietoissa ystävien kanssa. Elän normaalia elämää, haluan näyttää hyvältä äidiltä/vaimolta. Haluan olla kaunis ja seksikäs mamma :)
*********************
Nyt tilaamaan talveksi matkaa :) ja illalla mieheni perheen luokse syömään...
Onko ketään muita samantyyppisiä pareja, joilla saman tyyppinen ajattelutapa ja elämäntyyli? :)
Mukavaa viikonloppua kaikille :)
Eikö rivitalokolmio ole aika pieni? Itse ostettiin 6h+khh+k+s (on tosin tämäkin vaan rivari) ennen kuin lopetettiin ehkäisy. On siinä tietty fiilis kun sen on omalla työllä tienannut (kahden DI:n palkoilla ja hyvin hintaa nostaneella ensiasunnolla pääsee aika pitkälle). Oltiin tosin jo 34-vuotiaita. Vanhemmat tukivat huonekaluostoksia muutamalla tonnilla.
Esikoisen synnytin heti 35 täytettyäni. Raskaus alkoi tosi nopeasti, itse olin sitä mieltä että hedelmättömyyshoitoihin ei todellakaan mennä jos ei muuten ota lapsi tullakseen. Adoptiota en todellakaan olisi edes harkinnut. Oman biologisen lapset kakat jotenkin vielä jaksaa siivota. Tämä siis näkemykseni omalta kohdaltani.
Miksi 25-vuotiaasta on hienoa näyttää ikäistään nuoremmalta? Ethän sinä pääse edes ravintolaan sisään.
Ensi talven 2 viikon Egyptin-matka on jo varattu, kun saatiin ekaluokkalaisen koulusta lupa.
Eivätkö nimenomaan kotiäidit käy salilla, kauneushoitoloissa, illanvietoissa ystävien kanssa...?
En tunne alaa, mutta eikö kehitysvammahoito ole matalapalkka-ala? Oletko hallinnossa / isomman yksikön / yksikkökokonaisuuden johdossa?
Lellitty lapsi ei välttämättä opi hyvä käytöstapoja jos hän ei koskaan opi pois siitä, että on maailman napa. Tästä on paljon esimerkkejä nähtävillä.
Hyvä syksynjatkoa vaan sinnekin ja toivottavasti saatte isomman, muuhun elämäntapaanne paremmin sopivan asunnon pian. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai joku näinkin voi ajatella. Toisaalta näille suvun rahoilla eläville voi tulla ansakin siitä, että pappa betalar kaiken. Silloin he saattavat tuntea oikeudekseen ohjailla ja määräillä parin elämää monessa asiassa.
Hyvä, että teillä on elämä, johon olette tyytyväisiä. Henkilökohtaisesti valitsisin monessa kohdassa toisin, mutta teidänhän se elämä on!