Vielä viikko alkuraskauden ultraan (rv.7) ja ihan...
järjetön pelko + huoli siitä, onko tuolla alhaalla yhtikäs mitään vai joudunko kaavintaan? Tuota toimenpidettä kyllä pelkään hirveästi. En halua joutua sonkittavaksi.
Syy on siinä, että toisaalta eipä tässä kaiken kaikkiaan ole ollut pahemmin oireita, rintojen kovempi kipuilu ja aristus loppui kuin seinään - nyt maanantaina, olen hikoillut ihan järjettömästi töissä viikonlopusta alkaen - ihan kuin silloin kun kuukautiset alkavat. Alamahakipujakaan ei ole pahemmin ollut. Lähinnä on ollut väsymystä.
Olotila on myös niin tavallinen kuin olla ja voi, ihan kuin koko raskautta ei olisikaan. Koko ajan myös juoksen vessassa tarkistamassa nytkö se vuoto kuitenkin alkoi, kun on koko ajan sellainen tunne päällä.
Nyt rv.on 5+6
Jotenkin kun ekaa odotin, niin olin paljon rennompi, kuin nyt. Nyt olen lähinnä hermostunut, huolissani ja peloissani. Alkaa pinnakin tässä hiljalleen kiristymään. Tulee lapsellekin sanottua ihan turhasta.
Kuulostaa ihan tutulta nuo kuvailemasi jutut,ja normaalisti on raskaus edennyt.
Viimeksikin neuvolassa olin ihan varma että sikiö on kuollut kun ei ole MITÄÄN oireita,siellä se sydän kuitenkin jyskytti :)