Olen vakavasti masentunut. Ja raskaana. Mahtaako vaikuttaa syntyvään lapseen?

Vaikutusta lapseen ei voi tietää (tai siis minä en tiedä). Itse en usko vaikutuksen olevan niin suuri, etteivätkö hyvät olosuhteet syntymän jälkeen voisi sitä paikata.

...kun vain viitsii hake.

on ammattilaisten hoidossa. Muuten hän ei edes tiedä, onko masennus vaikea vai keskivaikea.



Sitä en sitten tiedä, tietääkö oikeasti vai onko tietävinään. Jaksamista vain ap:lle, jos asiat ovat oikeasti noin.



T: yksi lievää masennusta sairastanut, joka tietää edes jotain siitä mistä puhuu

Jos saat apua, niin lääkityksen tms. tarve on varmaankin huomioitu. Älä murehdi turhaan. EI mikään yksittäinen tekijä muuta lapsen kehitymistä / määrää millainen elämä sille tulee.

...Kerro tilanteestasi neuvolassa, kyllä sieltä apua saa, tai saat lähetteen johonkin, jossa voit puhua asioistasi. Tai jos et halua omassa neuvolassasi puhua, niin oma tk, ellei sinulla ole jo jossain hoitokontaktia. Yksin EI kannata jäädä miettimään...masennus vain pahenee..

Odotan pääsyä neurologisiin kokeisiin, joissa saadaan selville onko minulla biologinen häiriö, eli esim. puutteellinen serotoniinin tuotanto. Masennus on jatkunut niin pitkään, että on mahdollista, että aivojeni kemia on muuttunut pysyvästi.

Olen ollut vakavasti masentunut mutta selvinnyt vähitellen. Nyt on

ehkä parasta, ettet vain vaadi itseltäsi liikoja. Kerro läheisillesi asioista

joita et jaksa tehdä ja pyydä apua heiltä.

Jos olet saanut psykologin apua, hyvä niin. Sovi hoitotoimenpiteistä

siellä lääkäreiden kanssa. Älä pyydä apua av:ltä. Tämä palsta vain

pahentaa masennusta.

Koeta tehdä kaikkea, mikä piristää mieltä. Liiku riittävästi ulkona ja

tapaa ystäviä.

Karsi niitä asioita pois, jotka tuottavat pahaa mieltä ja lisää mieluisia asioita. Lepää kunnolla ja ole armollinen itsellesi ja muille :)

Olen itse sairastanut vakavan masennuksen ja toipunut siitä täysin. Jutuillani lienee jotain todellisuuspohjaa.



Ensinnäkin, ap. Tunnut miettivän koko ajan sitä, kuinka masennuksesi vaikuttaa syntymättömään lapseesi. Tuossa ajatuksessa saattaa piillä masennuksesi syvin olemus: mietitkö aina, kuinka sinun olemisesi ja olosi vaikuttavat muihin ihmisiin? Uskallatko koskaan ajatella, että SINÄ itse olet tärkeä ihminen: masennuksesi kalvaa eniten juuri sinua. Itsesi takia sinun pitäisi parantua, ei siksi, että olisit parempi äiti, työntekijä, vaimo tms. Voit olla melko varma, että niin kauan kuin yrität haihduttaa masennustasi, jotta TOISILLA IHMISILLÄ olisi helpompaa/parempaa, sinä et parane. Miksi et ajattele, että olet itse ihan yhtä tärkeä ihminen kuin sisälläsi oleva vauva? Sinun pahoinvointisi on aivan yhtä kamalaa kuin se, että vauvasi voisi kenties pahoin. Teillä molemmilla on oikeus elää vapaana masennuksesta. Sinulla itselläsi ennen muuta.



Toiseksi, ap. Rakastatko itseäsi, arvostatko, voitko hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet? Voisitko hyväksyä itsesi silloinkin, jos olisit aivan surkea äiti, joka pilaa lapsensa elämän? Jos voit hyväksyä itsesi huonona äitinäkin ja antaa itsellesi päivittäin anteeksi kaiken, sinä paranet. Jos rakastat itseäsi vasta sitten, kun olet ihana, rakastava äiti, sinä et tule ikinä paranemaan. Eikä sinusta edes voi tulla ihanaa, rakastavaa äitiä.



Jos psykologi keskittyy vain syntymättömään lapseesi, sinun paineesi olla " kunnollinen" vain kasvavat. Onko hoitajasi nainen vai mies? Itse paranin, kun pääsin miesterapeutin juttusille. Miehillä äitimyyttiä ei yleensä ole, naisilla se on vahva, naisammattiauttajillakin.



Terveisin, ex-masentunut

Vierailija:

Olen itse sairastanut vakavan masennuksen ja toipunut siitä täysin. Jutuillani lienee jotain todellisuuspohjaa.

Ensinnäkin, ap. Tunnut miettivän koko ajan sitä, kuinka masennuksesi vaikuttaa syntymättömään lapseesi. Tuossa ajatuksessa saattaa piillä masennuksesi syvin olemus: mietitkö aina, kuinka sinun olemisesi ja olosi vaikuttavat muihin ihmisiin? Uskallatko koskaan ajatella, että SINÄ itse olet tärkeä ihminen: masennuksesi kalvaa eniten juuri sinua. Itsesi takia sinun pitäisi parantua, ei siksi, että olisit parempi äiti, työntekijä, vaimo tms. Voit olla melko varma, että niin kauan kuin yrität haihduttaa masennustasi, jotta TOISILLA IHMISILLÄ olisi helpompaa/parempaa, sinä et parane. Miksi et ajattele, että olet itse ihan yhtä tärkeä ihminen kuin sisälläsi oleva vauva? Sinun pahoinvointisi on aivan yhtä kamalaa kuin se, että vauvasi voisi kenties pahoin. Teillä molemmilla on oikeus elää vapaana masennuksesta. Sinulla itselläsi ennen muuta.

Toiseksi, ap. Rakastatko itseäsi, arvostatko, voitko hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet? Voisitko hyväksyä itsesi silloinkin, jos olisit aivan surkea äiti, joka pilaa lapsensa elämän? Jos voit hyväksyä itsesi huonona äitinäkin ja antaa itsellesi päivittäin anteeksi kaiken, sinä paranet. Jos rakastat itseäsi vasta sitten, kun olet ihana, rakastava äiti, sinä et tule ikinä paranemaan. Eikä sinusta edes voi tulla ihanaa, rakastavaa äitiä.

Jos psykologi keskittyy vain syntymättömään lapseesi, sinun paineesi olla " kunnollinen" vain kasvavat. Onko hoitajasi nainen vai mies? Itse paranin, kun pääsin miesterapeutin juttusille. Miehillä äitimyyttiä ei yleensä ole, naisilla se on vahva, naisammattiauttajillakin.

Terveisin, ex-masentunut

Itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on avain paranemiseen.

Masentunut yrittää joskus olla kaikkea kaikille. Joskus riittää vain

se, että on mikä on. Myös negatiiviset tunteet ovat hyväksyttäviä

asioita elämässä.

Masennuksen pitkittyminen saattaa johtua juuri vääristä asenteista

omaa itseä kohtaan. Loppujen lopuksi maailma ei vaadikaan meiltä

yhtä paljon kuin me vaadimme itseltämme. Ja jos vaatiikin, niin so what?

Itselleni tärkeintä oli osata panna rajat muulle maailmalle ja samalla

myös itselle. Loppujen lopuksi ne rajat tulevat itselle, mutta niitä on

osattavat osoittaa myös muille.

Nämä ovat niitä kilttien ihmisten ongelmia. Vaikka luulemme pystyvämme

parantamaan maailman ja olemaan vahvoja ja kaikkien ihmisten

tukena, emme sitä kuitenkaan pidä tai tarvitse olla.