Lue keskustelun säännöt.
Yksin synnyttäneitä?
25.10.2012 |
Pitääkö aina olla tukihenkilö synnytyksessä? Mitä jos mies ei pääse synnytykseen, niin kenet ottaisit mukaan?
Kommentit (18)
Pidin tärkeänä kun lähdin yöllä että esikoisella on aamulla edes toinen vanhemmista paikalla kun herää. Ei siis niin että yön aikana ihmiset vaihtuneet.
Ja en kaivannut tukihenkilöä, kätilöt olivat ihanan kannustavia. Olisin varmaan lyönyt miestäni jos olisi hikeä tullut pyyhkimään.
Sain siis keskittyä täysin siihen synnyttämiseen ja kivun hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytyksessä kenties on hyvä, jos sinulla on joku tukena. Kaikki muut sen jälkeen menevät hienosti yksin, kun tilanne on tuttu, ja tietää jo etukäteen mitä odottaa tilanteelta ja mitä lääkkeitä tilata helpotukseen.
Seuraavat kaks kun synty, mies oli kotona . Toi sitten isommat vauvaa katsomaan muutama tunti synnytyksen jälkeen.
Totesin jo ekassa synnytyksessä , etten tarvitse tukihenkilöä. Kipeänä minä keskityn täysin itseeni, en puhu enkä halua minulle puhuttavan. Mies koki isensä avuttomaksi ekassa synnytyksessä ja oli ihan helpottunut, kun ei tarvinnut enää tulla.
kakkosta lähdin ihan itekseni synnyttämään, koska meillä ei ollut hoitoapua saatavilla. En olisi miestä sinne halunnutkaan. Minusta ei ole mitään järkeä pakottaa toista sinne katsomaan sitä kärsimysnäytelmää. Tulivat sit esikoisen kanssa parin tunnin päästä. Kolmonen tuli sektiolla, eikä mies sinne edes olisi päässyt, odotteli osastolla kun vauva tuotiin hänelle leikkurista. Itse jouduin jäämään heräämöön, kun seurattiin spinaalipuudutuksen häviämistä.
Kyllä se vaan on niin yksilökeskeinen suoritus että ei siinä miehellä ole paljoakaan osaa eikä arpaa.
Kätilöt, lastenhoitajat ja lääkärit osaavat työnsä. En olisi halunnut ketään läheistä synnytyksiini mukaan, koska kivussa en jaksa seurustella kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilannetta, jossa lapsi syntyy kun äiti esim. yksin kotona eikä ehdi sairaalaan...
Ei siellä synnytyssalissa yksin tarvitse olla vaikka kumppani tai doula ei olisikaan mukana. Itse en toiseen synnytykseen edes halunnut miestä mukaan ja kätilön kanssa kaksin homma sujui oikein mainiosti. Itse asiassa se oli mukavampaa kuin esikoisen syntyessä, koska tuntui että sain rauhassa keskittyä itse puuhaan eikä tarvinnut ottaa miestä huomioon millään lailla. Mitään apua kun hänestä ei siinä tilanteessa olisi kuitenkaan ollut.
Ja saman sanon kuin joku tuossa edellä: kun koskee niin ei huvita seurustella.
Mulla esikoisen synnytys siintää edessä, miehellä ehdoton ei ettei tule.. mun mielestä olis reilua, että mies tulis mukaan, osallinen hänkin tähän on. Mut en oo varma menisinkö ittekään, pyörryin eläinlääkärissäkin jo siinä vaiheessa kun kissa nukutettiin hetkeksi. Miehellä sairaalakammo, äiti yrittää tunkea mukaan, mut en saa "sieltä mitään pihalle" jos äiti vahtaa vieressä. Ymmärrän kyllä ettei sinne kukaan halua tulla, ite menisin jos olisin mies kai sen vauvan takia jo. Mut onneks kätilöt/lääkärit on ollu niin huumorintajuisia ja kivoja, et varmaan voi olla ihan hauskakin synnytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäpaitsi en ymmärrä kuinka joku täysijärkinen mies haluaisi seksiä enää sen jälkeen kun on nähnyt synnytyksen,ja sen miten erikoinen järjestelmä naisen keho onkaan. Parempi vaan tulla vauvan kanssa kotiin ja sanoa että haikara toi.
Minä synnytin yksin enkä halunnut ketään mukaani. Tosin tiesin jo tämän raskauden alusta asti eli siihen oli pystynyt hyvin valmistautumaan.
Sosiaalinen ihminen olen muuten, mutta synnytyksen halusin hoitaa ainoastaan ammatti-ihmisten avulla.
Mutta kukin tekee kuten parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta tahdostani, koska en voi sietää ajatusta että siinä kun kipua ja tuskaa kärsin, täytyisi vielä olla siinä joku toinen ihminen (pakollisen kätilön lisäksi). Onneksi miehenikään ei halunnut synnytyksiin vaan oli hyvin helpottunut kun minä sanoin että mieluiten hoitaisin homman yksin - taisi pelätä herkkänä ihmisenä sitä miten kestää minun tuskani ja mahdollisen veren tms. näkemisen.
Eihän siinä nyt oikeasti kukaan kauheasti tukea voi, ja pahimmassa tapauksessa käy niin (minä tiedän että oman mieheni kanssa olisi käynyt) että synnyttäjä joutuu tukemaan tukihenkilöä, esim. peittelemään tuskan todellista suuruutta ettei toinen järkyty liikaa. Mutta minusta ainakin tosiaan synnytyksissä oman kehon tuntemukset ja reaktiot vie huomion niin täysin itseensä ettei siinä mitään tuki- tai muita henkilöitä huomaa eikä kaipaa.
Mulla käynyt kahdesti niin kolmesta synnytyksestä.
Ja yksinkertaisesti siksi, että mies ei vaan ole työasioiden takia päässyt paikalle. Ihanat ja tsemppaavat kätilöt ovat olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku haluaa olla yksin, yleensä ne joilla ongelmia olla alasti muiden nähden tai näyttää kipunsa toiselle ihmiselle.
Mä olen synnyttänyt 2 lasta neljästä yksin, siis ilman omaa tukihenkilöä. Ihan hyvin meni. Sovittiin miehen kanssa, että hän jää kotiin isompien sisarusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin synnytin yksin ja oli hyvä kokemus. Riippuu ihmisestä ja tietysti suhteesta. Meillä mies "hermoileva" tuollaisissa asioissa joten olin rennompi ilman häntä.
mieheni ei pääsisi/haluaisi mukaan synnytykseen koittaisin sopia doulan tuekseni. Ehkä vielä ensin kysyisin jotain ihan läheisimpiä ystäviäni, mutta toisaalta joku ulkopuolinen, ei ennestään henkilökohtainen tuttu voisi olla parempi. Doulan haluaisin tietenkin tavata parikin kertaa ennen synnytystä.
Mies oli kotona esikoisen kanssa ja osaavat kätilöt paikalla. Itseasiassa en kaivannut synnytystilanteeseen kätilön/lääkärin lisäksi muita tukihenkilöitä, mieluummin synnytin "yksin".