Maalla toimii vielä naapuriapu

" Maalla" (maaseuduksihan toki käsitetään kaikki kehäkolmosen ulkopuolella asuvat?) asuessani kävin siivoamassa 2-3 krt/kk naapurin 90v. mummon kotia. Loimme myös aina hänen lumensa ja toimme postin kotiin, ihan vain naapuriapuna, ystävällisyydestä.



Mummu ei naapuriapua hyväksynyt, vaan yritti tunkea rahaa joka hemskutin kerta. Tuli paha mieli aina, kun ei ilmaiseksi saa auttaa.



Ja sama juttu muidenkin naapureiden kanssa. Usein tein lapsen kanssa muidenkin (työssäkäyvien) lumityöt ja haravoinnit, kun kerta olin kotona ja ulkoilimme muutenkin(rivarissa asuimme. Mukavaa ajanvietettä meille, mutta ongelmia siitä vaan tuli. Kuvittelivat olevansa kiitollisuuden velassa.



Ei toimi naapuriapu maallakaan enää.

Tulin miehen perässä maalle, siis MAALLE. Olen tyrmistynyt, miten ilkeitä juttuja täällä kuulee. En halua pitää naapureihini yhteyttä, sillä he ovat vuorotellen ja oletettavasti toisistaan teitämättä käyneet spontaanisti (ihan jees) kylässä valottamassa kylän kuulumisia. Viisi- kuusikymppiset ihmiset ovat täällä todella hävyttömän pahantahtoisia toisaan kohtaan. Silti popula kokoontuu usein yhteen kyläkokouksiin tms. tasisin väliajoin.



Törkeimmän kuulin omasta äidistäni, joka asuu kolmensadan kilometrin päässä tältä paikkakunnalta. Juorun kertoi minulle vahingossa ihminen, joka ei ole koskaan edes tavannut äitiäni.



Seuraavan kerran aion tokaista että juoru on verrattavissa herjaukseen...

äijä hoilasi jossain kauempana ja ulisi kuin susi. Kyllä pelotti laittaa nukkumaan. :(

Samoja kokemuksia. Paikka, jossa asuimme oli alle 10 000 ihmisen kaupunki, mutta silti juoruamista ja paheksuntaa. Joka hlvetin asiasta pitää koko kylän saada tietää ja vetävät sitten omat johtopäätöksensä tuntematta taustoja ollenkaan. Joka kerta, kun pistät nensäsi kotiovesta ulos, askeliasi tarkkaillaan ja jopa suoraan udellaan " jaa että mihinkä menossa ja mitä sinne tekemään" ?



Onneksi asutaan jo muualla.



t.3

Siellä vain kaikki eivät tiedä asioista kaikkea, mutta yhtä suuri ihmisjoukko tietää kuitenkin. Ihminen kun ei muutu juoruiluluonteeltaan miksikään, asui hän missä hyvänsä.



Kokemusta on molemmista.

On juoruilua joka paikassa, sen seuraukset vaan ovat paljon tuhoisammat maalla.



Minullakin kokemusta eri kokoisista paikoista.



t.3

Sitä paitsi en ole kuin kerran elämässäni törmännyt juoruiluun, jolla ei ole mitään totuuspohjaa. Se kerta oli nykyisessä asuinpaikassani, joka on ison kunnan syrjäinen kerrostaloalue. Kukin voi päättää itse, kumpana tätä pitää, maaseutuna vai kaupunkina.



Yleensä juorut ovat siis olleet totta, ja silloin niitten kertomisesta ei ole ollut mitään haittaa. Sitä paitsi, jos ei toisten asioista puhuta, ei kukaan osaa mennä auttamaan sellaista, joka apua tarvitsee.



7