Oltiin juuri kaupassa ja...
Esikoinen siinä leipäosaston kohdalla hihkaisi " äiti ostatko meille joskus leipääkin?" ja siinä samassa oikein tyylikäs vanha rouva hyökkäsi kimppuni syyttelemään, etten anna lapselle leipää ja ettenkö tiedä miten tärkeää on leipä kasvavalle lapselle... Kun täti siinä aikansa vouhkasi ja sain suun vuoron niin ilmoitin, että anteeksi vaan, että minä leivon leivät itse ja siksi poika pyytää välillä kaupan leipää...
Mutta eipä sanonut täti enää meille yhtään mitään...=)
Kommentit (4)
Mua on taas vuosien varrella tytötelty tosi paljon, muutama itseäni reilusti vanhempi äiti on mennyt hieman hämilleen, kun on tajunnut, että olenkin jo neljän äiti;)
Hehheh, saipas pitkän nenän mokoma kyylääjä :-)
Tulee tuosta mieleen ystäväni 3-vuotias poika neuvolakäynnillä. Neuvolan täti oli kysynyt mikä on pojan lempiruokaa. Poika oli luetellut listaa ja lopuksi sanonut, että " kyllähän minä perunaakin söisin jos sitä joku minulle vaan keittäisi!" . :)) Oikeasti, heillä kyllä syödään perunaa useastikin...
Tämä oli vain esimerkki siitä, miten pienet lapset puhuvat välillä ihan puuta heinää, eikä heidän juttujaan kannata aina edes ottaa niin vakavasti. Ap:n tapauksessa ei tästä ollut kyse, mutta OLISI voinut olla ja se pitäisi kaikenmaailman tätien ja mummojen muistaa. Lapset on lapsia :)
Vieläkin naurattaa tädin tyrmistynyt ilme, kun olikin totaalisesti väärässä