Miten lopetan nalkuttamisen ja tiuskimisen?
Mulla on hirveä tapa purkaa omaa kiukkua ja väsymystä tiuskahtelemalla ja nalkuttamalla. Tiedän, että se on ääliömäistä ja täysin tarpeetonta pahan mielen levittämistä. Tapa on tullut lapsuudenperheestä ja olen yrittänyt kiinnittää siihen huomiota, mutta tiuskaus ehtii tulla, ennen kuin ehdin sitä pysäyttää. Sitten kootut anteeksipyynnöt. Ärsyttää!!
Kommentit (2)
rupeat harjoittelemaan suoran tunneilmaisun keinoja. nalkutuksen ja tiuskahtelun taustallahan on tunteita, jotka saavat vaan ikävän tavan tulla ulos.
siis sen sijaan että nalkutat, vaikkapa että on se nyt kumma kun aina te jätätte nuo sukat tuohon lattialle jne. pysäytätkin itsesi kertomaan niistä tunteista mitä asia sinussa herättää. eli voi että minua vihastuttaa kun sukat on tuossa lattialla, kun siitä tulee minulle tunne että te ette arvosta minua. jne
omia tunteitaan ei tarvitse anteeksipyydellä, epäasiallista nalkutusta ja tiuskahtelua tietysti täytyykin..
jos nalkutus ja tiuskahtelu muodostuu tavaksi niin toki toiset reagoivat siihen sulkemalla sen sisältämän viestin pois ..eivätkä silloin sinun todelliset tunteesi tule kuulluksi.
muista myös että sinä olet vastuussa omien rajojesi laittamisesta. siis sinun on ilmaistava myös toisille se väsymyksesi ja pidettävä itse huoli siitä, että saat riittävästi lepoa.
sä olet jo hyvällä tiellä, että olet tiedostanut nämä asiat.
Sitten kun fiilis on kiukkuinen, niin hammasta purren puhelet ruusuilla. :) TAI jos olet jo tiuskahtanut välitön anteeksipyyntö.
Mä olen ollut samanlainen kuin sä.... toisinaan olen vieläkin pms:n aikaan ja se muuttuminen onkin syvemmällä.
Mutta perusarjessa olen päässyt pikaistuksissaan sanotuista eroon vaan hetken miettimällä, että millä tuulella olen ja mitenpä vastaan.
Joskus auttaa kunnon lenkki. tai mieleises urheilu/harrastus, johon saa todella paneutua ja muut ajatukset pois.