Saatteko isovanhemmilta merkittävää apua? (ei lastenhoito tai raha)
Olen ihan kateellinen kaverille, jonka vanhemmat milloin soittavat, että sopiiko jos tulevar haravoimaan tai poimimaan marjat tai että tarviiko puskia leikata. Tekevät siis käytännössä kaikki heidän pihatyöt paitsi nurmikonleikkuun.
Lisäksi marjastavat ja sienestävät ja tuovat niitä tuliaisina, samoin villasukkia saavat ja lähes joka sunnuntai käyvät isovanhemmilla syömässä.
Olis pitänyt edes mies valkata paremmin vanhempiensa mukaan, mutt hölmö kun en tajunnut =)
Kommentit (13)
en edes keksinyt, mitä se muu apu voisi olla. Rahaa ja lastenhoitoapua saadaan kyllä, talon, pihan ja elintarvikkeet saamme hoitaa itse. Käymme kyllä mummolassa syömässä joskus.
poimimassa mummolassa. Polttopuita saadaan, kun itse tehdään taimikonhoitoa mummolan metsässä.
Ollaan +45v. enkä oikein innostu ajatuksesta että anoppi työntyisi tänne pesemään ikkunoita tai siirtelemään kukkapenkkejä mieleisiinsä paikkoihin. Anopillani on nimittäin "tyylinä" ihmetellä asioitamme. Esim. jospa siirtäisitte tuon tuonne ja miksi tuollainen on pitänyt hankkia? Eikö olisi fiksua tehdä sitä tai tätä?
Minun anoppini on niitä jotka leikkasivat lastemme hiukset, kun hänestä ajankohta ja malli tuntui parhaalta. Joillekin ehkä tämä sopii, mutta minulle ei.
Ystävättäreni keroti kuinka hänen appivanhemmat olivat avanneet ja MAKSANEET perheen laskutkin loma aikana, kun piti vain postit hakea ja kukat kastella...
Ei tosin tarvitakaan. Mutta silloin kun lapsi oli pieni niin silloin olis joskus pieni hengähdystauko ollut paikallaan.
Mun äiti asuu kauempana niin nähdään harvoin eikä apua siksi ole voinutkaan olla tarjolla. Anoppi sen sijaan asuu lähellä mutta sillä on "kiire" ja kaikki niin vaikeaa, että se käy meillä kuin kerran vuodessa.
Kyllä mäkin oon välillä kateellinen tutuille, joilla on osallistuvat isovanhemmat.
Ja ei olla siis ikinä saatu mitään apua vanhemmiltamme koskaan, emme edes ennen lastemme syntymää saati sen jälken. Kun muutin lukion jälkeen opiskelemaan, vanhempani lopettivat kaiken yhteydenpidon, eli lopettivat suhteemme koska kokivat kasvatusvastuunsa päättyneen. Eivät ole edes nähneet lapsiamme ikinä.
Minun isoveljeni tekee meille noin, mutta vastaavasti hän saa lomailla (luksus)mökillämme ilmaiseksi.
marjoihin sieniin säilykkeisiin tulee niin saadaan. näemme molemmat miehenikanssa vanhempiamme n. 2-3krt vuodessa ja silloin mukaamme tarttuu kaikenmoisia herkkuja varastoon.
välimatkat mummoloihin pitkiä :/ joten meillä eivät käy auttelemassa, lapsia tulevat tapaamaan kohtuullisesti 1-3 krt per vuosi :)
poikkeusvuosia on jolloin saatamme nähdä enemmän mummoja ja vaareja.
Anoppi on tosin ihana, pari kertaa vuodessa lapset ovat luonaan yön, tuo n. kerran kuussa poiketessaan villasukkia tai elintarvikkeita tai mitä tahansa mikä asia on mielestään "meidännäköinen".
Pari kertaa vuodessa käydään luonaan syömässä, useammin kahvilla ja samoin hän meillä, tasan menevät vierailut.
että av:lle olisi sattunut kaikki sellaiset, joilla ei ole oikeastaan juurikaan suhdetta omiin eikä puolisonsa vanhempiin. Voihan se olla näinkin, mutta ainakaan meidän ympärillä ei ole tällaisia ihmisiä.
Vai ollaankohan me liian maalta..?
hän siis käy neljästi vuodessa, kahdesti lasten synttäreillä ja jouluna.. yksi on muuten vaan piipahdus keväällä.
On tunnin kerrallaan.. jouluna ei tule edes sisälle, kun jättää lahjat.
Ei käydä mummolassa ollenkaan, kun hänelle ei koskaan sovi.
Meillä on äitini kanssa välit todella viileät ja anoppi on kuollut.
Ja kyllä, meillä on kahdet piittaamattomat isovanhemmat. Omat vanhempani tiesin jo etukäteen paskoiksi isovanhemmiksi (olivat jo lapsena itsekkäitä ja laiminlyöviä) mutta miehen puolen piittaamattomuus oli ylläri.
Tai no, sanotaan näin etten tajunnut ottaa huomioon puolison valinnassa hänen sukuaan. Koska tiesin että omat vanhempani ei auta vaikka kuolemaa tekisin, niin olisi pitänyt varmistaa että edes puolison vanhemmat olisivat välittäät, osallistuvat ja empaattiset. No eivätpä olleet: (
Tai no, sanotaan näin etten tajunnut ottaa huomioon puolison valinnassa hänen sukuaan. Koska tiesin että omat vanhempani ei auta vaikka kuolemaa tekisin, niin olisi pitänyt varmistaa että edes puolison vanhemmat olisivat välittäät, osallistuvat ja empaattiset. No eivätpä olleet: (
Et kai sä olis miestäsi hylännyt sen vanhempien takia?!?!?!?
villasukkia ei tarvitse vielä itse opetella tekemään, marjoja on saatu myös paljon.