Lue keskustelun säännöt.
Älyttömät kaverisuhde-kuviot
20.09.2012 |
Luulin, että tää ilmiö on tuttu vaan jostakin ala-asteelta, mutta näköjään myös aikuisten tai lähes aikuisten keskuudessa.
Aloitin opiskelut ammattikorkeakoulussa naisvaltaisella alalla ja meidänkin ryhmässä kaikki on naisia. Suurin osa on iältään 19-20 -vuotiaita, minä 25-vuotias ja muutama vähän vanhempi.
Ekoina päivinä tuntui olevan jo kaikilla muilla käynnissä joku luottokaverin etsintä. Jo tässä vaiheessa, kun koulua on käyty alle kuukausi, kaikilla tuntuu olevan joku paras kaveri tai pikkiriikkinen porukka, jonka kanssa hengaillaan koulussa.
Sanomattakin selvää, miksipä muuten tässä ruikuttaisinkaan, on, että minä jäin tässä jaossa ulkopuolelle. Minä en vaan osaa olla niin, että olisi yksi paras kaveri, joka roikkuu perässä tai jonka perässä itse roikkuisin koko ajan. Tykkään mennä ja tulla itsenäisesti just niin kuin huvittaa ja tykkään siitä, jos kaikki on kavereita keskenään. Oon tottunut liikkumaan isommissa kaveriporukoissa. Oon kyllä ihan sosiaalinen, oon mennyt juttelemaan ja pitänyt yllä small talkia milloin kenenkin kanssa. Olen ollut ystävällinen ja yrittänyt neuvoa parhaani mukaan, jos joku on tarvinnut apua.
Nyt sitten päästäänkin varsinaiseen ongelmaan. Jotkut tuntuvat olevan niin kiinni noissa omissa kuppikunnissaan, etteivät edes halua tutustua enää kehenkään muuhun. On tullut huomattua tässä vaiheessa, että tietyille tyypeille ei kannata mennä sanomaan mitään, koska he ovat kuin eivät kuuliskaan ja vastaustakaan ei välttämättä tule.
Ruokailussakin jos meen tietyn porukan viereen istumaan, niin mua ei huomioida mitenkään. Puhuvat vaan omia asioitaan ja nousevat pois heti kun ovat syöneet ja jättävät mut yksin.
Onneksi on niitäkin, joille voi jutella ja heittää läppää, mutta siltikin tunnen itseni tungettelijaksi, kun en kuulu porukkaan. Nyt sitten pelkäänkin, että tein virheen, kun en valinnut itselleni bestistä heti alussa. Pelkään, että jään kokonaan ulkopuoliseksi ja 3,5 vuotta on tosi pitkä aika olla yksin.
Kommentit (23)
Yritä lyöttäytyä niiden vähän vanhempien seuraan, toivottavasti ne käyttäytyy vähän normaalimmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässäkin. Fiksuimmat ymmärtävät sen ja eivät jää yksin. Ei kaikkien kaveri voi olla.
Eli ruokalassa piutpaut sille omalle kuppikunnalle ja rohkeasti muitten pöytiin. Joo, helppo sanoa mutta kokeile rohkeasti! Onpa muuten harvinaisen lapsellisia ne kurssikaverit sulla!
perseessä roikkuja valitaan alkumetreillä. siinä teet sitten sen puolesta kaikki parityöt koko loppu ajan, jos sattuu olemaan joku urpo kuten mulle kävi.
oli minulla amk:ssa aikoinaan.
MInut otettiin piireihin laihduttuani 10 kiloa. Motiivini laihtua oli ihan muu, mutta näköjään lievä ylipaino oli syy syrjintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varsinainen teinimeininki. Sinä tunnut olevan jo aikuisempi, kun ei ole tarvetta etsiä bestistä turvaksi ja pärjäät itsenäisesti. Yritä pysyä tuon kuvion yläpuolella, anna ajan kulua ja seurustele niiden kanssa joiden kanssa se onnistuu. Tilanne saattaa muuttua vielä moneen kertaan. Älä varsinkaan anna heidän vaikuttaa omaan opiskeluusi - sitähän varten olet koulussa, ammattia hankkimassa.
Varmaan jatkossa tulee ryhmätöitä, käytännön harjoittelua tms ? jolloin porukat hajoavat ainakin hetkeksi. Pidä yllä ystävyyssuhteita muualta.
Tuntuu et tämä on nykykasvatuksen: minäkeskeisyyden ja pyrkyrimäisyyden, opportunismin seurausta. Kakarat suhtautuu toisiinsa noin itsekeskeisesti ja joku jätetään ulos. Mutta äidithän aina opettaa nykyisin ettei ole pakko leikkiä jonkun kanssa jos EI HALUUU!
Työelämässäkin. Fiksuimmat ymmärtävät sen ja eivät jää yksin. Ei kaikkien kaveri voi olla.
Kaikki eivät toki haluakaan seurustella opiskelu- tai työkaverien kanssa, mutta pidän kyllä älyttömän teininä ajatusta, että olisi erityisen FIKSUA toimia kuten ap kuvailee opiskelukavereidensa toimivan.
Ei hemmetti, mitä FIKSUA on siinä, että ei vastaa opiskelukaverin small talkiin tai jättää lounasporukasta jonkun yksin pöytään? Juu, toki saa kiirehtiä luennolle, mutta tuollaisessa tilanteessa käytöstapoihin kuuluu edes pahoitella, että ei voi jäädä seuraksi.
Ei, ei tarvitse heittäytyä kaikkien kanssa sydänystäväksi tai hengailla viikonloppuja ja iltoja kaikkien kanssa. Mutta nyt oli kaiketi kyse tavallisesta opiskelutoveruudesta ja käytöstavoista.
Joten jos ap ei ole kopea tai vastenmielinen tms., tuollainen lapsellinen "mä oon ton kaa, en sun kaa" -käytös on käsittämätöntä.
Työelämässä en ole koskaan onneksi törmännyt noin moukkamaiseen käytökseen. Tosin olenkin akateemisella alalla ja työskennellyt työpaikoissa, jossa on molempia sukupuolia suht saman verran.
-45-vuotias ja pöyristynyt ap:n kohtelusta-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli minulla amk:ssa aikoinaan.
MInut otettiin piireihin laihduttuani 10 kiloa. Motiivini laihtua oli ihan muu, mutta näköjään lievä ylipaino oli syy syrjintään.
Lisään vielä, että ei ne tiiviit paita-peput ole missään tekemisissä enää valmistumisen jälkeen, kun toisista ei ole heille mitään HYÖTYÄ.
Minulle tuli ajan kanssa sydänystävä, emme koulussa olleet yhdessä kuin ihan loppukuukausina ja nyt kaveruutemme on kestävyt vuosia koulun jälkeen. Eli jotain aitoa on olemassa, ole tarkkana.
iälläkin on jollain tasolla merkitystä. Tuo sama ilmiö oli jo aikoinaan omana amk aikanani. Mullakin oli aluksi yksi kaveri ja sitten lopussa se vaihtui toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöt kulkevat pareittain ja ilmeisesti sitten sillä toisen
iälläkin on jollain tasolla merkitystä. Tuo sama ilmiö oli jo aikoinaan omana amk aikanani. Mullakin oli aluksi yksi kaveri ja sitten lopussa se vaihtui toiseksi.
Niinhän se taitaa olla. Oon varmaan siinä mielessä jotenkin epä-tyttö, kun oon jo peruskoulusta asti inhonnut tuota parittain kulkemista. Mua ahistais, jos aina pitäis olla jonkun kintereillä ja vessassakaan ei sais käydä yksin (tai vähintään pitäis aina huikata, että oota, mä käyn vessassa). Silti olis kiva jos niitä kavereita löytyis. Mulle vaan sopis paremmin joku isompi porukka, jonka ei kuitenkaan aina tarvitsisi niin tiiviisti liikkua keskenään.
Mutta taitaa tuollaiset hädin tuskin teini-iästä päässeet tyttöset olla vielä aika epävarmoja itsestään ja tarvitsevat jotain pitelemään kädestä. Älä välitä ap, koeta olla vain oma, joviaali itsesi ja etsiä seuraa koulun ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kulkenut ihan samaa polkua kuin oma ryhmäni kulki ja myöskään elämäntilanteestani johtuen en päässyt alkuajan bileisiin, joten tipahdin porukasta täysin. Minullakaan ei ole useinkaan ketään kaveria tai kahvitteluseuraa koulussa, mutta toisaalta olen ottanut tavakseni porista ystävällisesti ja avoimesti kaikkien puolituttujenkin kanssa, pyytää ystävällisesti saanko tulla pöytään istumaan, lisäksi pyrin olemaan kohtelias ja hymyilemään paljon.
Nyt viiden vuoden epäsäännöllisen säännöllisten opintojen jälkeen koululta löytyy tuttuja jokaiselta vuosikurssilta, eri koulutusohjelmista ja eri ikäisiä. Pari parempaa tuttavuuttakin on päässyt syntymään, mutta jos olisin jäänyt yksinäisyyttäni murehtimaan, niin varmaan olisi ollut surkea kouluaika.
En kyllä edelleenkään tunne kuuluvani mihinkään, mutta minulla on paljon tuttuja koululla kenen seuraan voin lyöttäytyä :)
Tökeröt tyypit voi aina ohittaa olemalla ystävällisen etäinen.
Valitettavasti ei voi kyllä puhua mistään "teinimieningistä", tää on ihan kaikkien, varsinkin naisporukoiden ongelma. Aina löytyy joukosta niitä, joiden pitää päästä joka paikkaan viereikkäin istumaan, ja kaikkiin asioihin suhtaudutaan "yhteisillä säännöillä". Ei voi tulla firman joulujuhlaan jos toinenkaan ei tule, ja varmasti sitten mennään samalla kyydillä jne...
Itse olen nyt 45v ja samanikäisiä "bestispareja" siis edelleen tulee vastaan tois usein.
Olen ajatellut itse niin, että en alennu samalle tasolle, toimin omien, minusta fiksujen käytöstapojen mukaan, ja annan muiden sitten toimia omiensa mukaan, ehkä joskus oppivat esimerkistä, luultavasti eivät...
Ovat oikeastaan siis tosi lapsellisia ja epävarmoja itsestään, heiltä jää aika paljon kokematta ja näkemättä elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kuvauksesi täysin! Meidän ryhmässämmekin on suurin osa näitä parikymppisiä, joilla on juuri tuo bestisparikuvio.
Itse olen jokusen vuoden vanhempi ja ikäisiäni on muutama muukin. Me kuljemmekin sitten pääasiassa keskenämme. Tosin sillä erotuksella, että emme ole riippuvaisia toisistamme. Osaamme mennä vessaan ilman kaveria, tulla kouluun vaikka kaveri on sairastunut, puhua muidenkin kanssa, mennä syömään tarvittaessa yksin eikä jokaisesta liikkeestä ja teosta ole velvollisuutta rapotoida kaverille.
Hirveän ahdistavaa tuollainen bestiskuvio. Itse en ole ikinä sellaiseen sopeutunut, mieluummin viihdyn pienessä porukassa. Lisähuomiona: oletteko huomanneet miten mustasukkaisia nämä bestikset ovat toisistaan, jos joutuvat erilleen esim. ryhmätyön merkeissä? Välillä en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
niin siellä on vielä tulossa uusjako kaverisuhteissa. ;) Silloin voit huokaista helpotuksesta, kun ei tarvitse sitten siitä stressata, että ketkä ei enää hengaile keskenään.
Jos ollaan jo heti tiivis pari, ennen kuin on tunnettukaan, niin se ystävystyys alkaa jossain vaiheessa joko ahdistamaan tai ärsyttämään jompaa kumpaa tai kumpaakin. Aletaan ajatella, ettei itse saa siitä kaverisuhteesta sitä hyötyä mitä ajatteli saavansa, ja harmitellaan että tässä sitä nyt roikutaan tän kanssa vaikka toinen rasittava ja tyhmänsorttinen.
Nyrkkisääntö on, että mitä yhtenäisempi jonkun kaveripiiri tai ystävyyssuhde on ulospäin, sitä enemmän siinä on sisäisiä ristiriitoja, joita ei osata käsitellä tai joita ei ole luvallista käsitellä. Jotkut roikkuu niissä sinnillä, mukavuudenhalusta tai yksinäisyyden pelosta siitä huolimatta, mutta monet haluaa jossain vaiheessa muutakin seuraa.
nyt hieman harhautuu alkuperäisestä asiasta, mutta liittyy näihin pareihin/kuppikuntiin ja mielenkiinnolla kysyn, kun täällä tuntuu olevan paikalla ihmisiä, jotka ilmiön tuntevat.
Eli onko teidän ryhmissänne tämän kaltainen tapaus: yksi todella voimakastahtoinen ja kovaääninen ihminen jolla 1-2 lakeijaa, jotka ovat tämän yhden pompoteltavina? Tämä yksi päättää milloin mennään syömään, mistä aiheesta tehdään ryhmätyö ja miten ja nämä kaksi aina hiljaisena suostuvat kaikkeen? Ja tämä yksi kovaääninen on ryhmässä yleisesti hieman inhottu henkilö, kun on sellainen päällepäsmäri.
Itse olen todistanut tuotakin ilmiötä jo useammassa paikkaa.
nyt hieman harhautuu alkuperäisestä asiasta, mutta liittyy näihin pareihin/kuppikuntiin ja mielenkiinnolla kysyn, kun täällä tuntuu olevan paikalla ihmisiä, jotka ilmiön tuntevat.
Eli onko teidän ryhmissänne tämän kaltainen tapaus: yksi todella voimakastahtoinen ja kovaääninen ihminen jolla 1-2 lakeijaa, jotka ovat tämän yhden pompoteltavina? Tämä yksi päättää milloin mennään syömään, mistä aiheesta tehdään ryhmätyö ja miten ja nämä kaksi aina hiljaisena suostuvat kaikkeen? Ja tämä yksi kovaääninen on ryhmässä yleisesti hieman inhottu henkilö, kun on sellainen päällepäsmäri.
Itse olen todistanut tuotakin ilmiötä jo useammassa paikkaa.
Onhan noitakin tullut nähtyä.
Mut miksi ne lakeijat sitten hännystelevät sitä yhtä, jos inhoavat häntä? Mikseivät he lyöttäydy keskenään yhteen ja jätä sitä yhtä oman onnensa nojaan?
Lisähuomiona: oletteko huomanneet miten mustasukkaisia nämä bestikset ovat toisistaan, jos joutuvat erilleen esim. ryhmätyön merkeissä? Välillä en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Ihan vasta oli tilanne, jossa yhden kolmen hengen porukan piti erota toisistaan ryhmätyötä varten. Tuntui olevan ylivoimaisen vaikeaa heille. Ja kyse kuitenkin vain yhdestä ryhmätyöstä...
-ap
yksi kuningatar ja 2 lakeijaa on tuttu. Kun toinen lakeijoista lähti, sen paikalle otettiin uusi tulija. Kuningatar kun tarvitsi kaksi lakeijaa. En tiedä, miksi nämä lakeijat eivät jätä kuningatarta ja lyöttäydy yhteen. Eivät ehkä uskalla, kun voisi käydä niin, että voimakastahtoinen kuningatar hylkäisi siinä rytäkässä jomman kumman ja kostaisi (vaikutusvaltainen päällepäsmäri kun on). Kuningatar alkaisi olla vain toisen kanssa kunnes löytäisi uuden kakkoslakeijan.
-.-