Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väsynyt ja surullinen äiti
09.02.2006 |
Millä saisin voimia tämän arjen kanssa? Tänään on ollut päivä jolloin tuntuu että olen aivan loppu. Lapsia kaksi, kolmas tulossa.
Poika riehuu aivan mahdottomasti, kiusaa veljeään ja häiriköi. Vaikka on nukkunut pitkän yöunen, syönyt hyvin, on terveenä, on ulkoiltu jne. Olen polttanut pinnani ainakin sata kertaa ja laittanut nurkkaan jäähylle ja komentanut, kiljunut pää punasena niin että on tosi huono omatunto:(
Kolmas raskaus oli suunnittelematon, ja raskaana olo väsyttää vielä entisestään. Esikoiselle osapäivähoidon hakemista tai edes jotain kerhotoimintaa olen vakavissani miettinyt. Hän ei halua hoitoon eikä kerhoon, kun asiasta on puhuttu. Olen koittanut selittää että saisi leikkiseuraa ja viihtyisi paremmin. Alkaa itkeä ja huutaa että haluaa olla äidin ja veikan kans kotona. Ikää nyt 3 vuotta.
Mihinköhän ryhtyisi ja miten jaksaisi? Masentaa ajatuskin tässä kotona viettää vielä seuraavat vuodet. 3 vuotta olen jo ollut. En ole perhekerhoihmisiä. En saa siitä sellaisia kiksejä että sen voimin jaksaisin.
t. väsynyt ja itseensä kyllästynyt kotiäiti
Kommentit (6)
täällä 1,5 vuotias isovelu ja semmonen touhuaja, että olen jo nyt keväällä harkinnut hoitoon laittamista, vaikka olenkin vauvan kanssa kotosalla. Sitä vaan aina ajattelee, että kun lapsi kasvaa niin se koko ajan helpottuu.. Täällä saa vaan semmoisen kuvan, että ei se ihan niin olekkaan. Kaikenikäisien kanssa ongelmia.
Voimia vaan 3-vuotiaidenkin kanssa - meillä sekin siis edessä vielä.
Ja jos tuntuu, että ei jaksa niin hoitoon vain,, eihän sitä lapselta kysytä. Parempi, että äiti jaksaa paremmin tai sitten ei kohta kukaan jaksa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miehen pitää ottaa osaa kotitöihin ja olla iltaisin ja viikonloppuisin paljon lasten kanssa. Minä taidan olla juuri se aurinkoinen kolmen pojan kotiäiti! :)
Mulla 4v ja 2v pojat ja kolmatta odottelen, vähän vahingossa myös... Vanhin on osapäivähoidossa ja olen päättänyt että nuorin eli kesän jälkeen keskimmäinen menee myös syksyllä osapäivähoitoon.
Kotipäivinä en jaksa minäkään, ei tämä kaikille sovi ja olen onneksi suosiolla todennut että mä olen yksi niistä jotka väsyy ja väsyessään turhautuu ja kiljuu lapsille, ei hyvä...
voimia sinnekin!
Vie poika hoitoon ja jos itkee aamuisin, niin älä siitä välitä. Se ei kestä kauan. Hoidossa varmasti kuitenkin viihtyy, vaikka lähteminen olisi hankalaa.
Ei hyvä, että muutkin väsyvät, tietenkään. Mutta jotenkin lohduttaa tietää etten ole ainoa. Olen vaan yrittänyt puhumalla valmistella esikoista tulevaan, laihoin tuloksin:(
Sosiaalisen kehityksen kannalta sille ois varmaan hyvä päästä jonnekin seuroihin. Vaikka monet täällä tuntuukin olevan sitä mieltä että omat vanhemmat ja sisarukset riittävät aika pitkälle.
Kiva kun vastailitte.
ap.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen mistä saisin voimia olla yhtä pirteä kuin tuo naapurin kolmen pikkupojan äiti. Hän jaksaa hymyillen telmiä lasten kans päivät pitkät ulkona, jaksaa jatkuvaa riehumista jne. Mulla ottaa kovemmalle. Oisko niin että kaikkia ei ole tarkoitettu kotiäideiksi?