Muuttaisitko miehen perässä kylään, jossa 2810 työtöntä & avointa 100 työpaikkaa?

Tulisin hulluksi ja pelkäisin työttömyyttä ihan liikaa.

Muutin miehen perässä tälläiselle pikku paikkakunnalle. Vannon sen, että kun täältä pääsen pois, niin en muuta enää ikinä kaupungista pois. Jos tänne loppuelämäksi pitäisi jäädä niin kai sitä sekoaisi.

muuttaneena sanon että Älä lähde! Sinun toiveesi asumisesta ja työpaikasta ihan yhtä tärkeitä kuin miehen. Jos sulla hyvä työ nyt, ei kannata lähteä. t. 5 vuotta kärsinyt, itsetuntonsa menettänyt

Asuin ylioppilaaksi kirjoittamiseen asti pienessä länsisuomalaisessa kunnassa, jonka jälkeen lähdin opiskelemaan Suomen mittakaavassa suureen kaupunkiin. En koskaan, ikimaailmassa, menisi takaisin.



Valitettavasti en pysty tuntemaan mitään nostalgiaa vanhaa kotipaikkakuntaani kohtaan. Siellä oli henkinen ilmapiiri aivan musertavan ahdistava: työttömyyttä, rasismia, väkivaltaa, ahdistuneita mielenterveysongelmaisia ihmisiä ja nuorison vapaa-ajanvietto pelkkiä päihteitä. En pitkään aikaan saanut kesätöitä, koska vanhempani eivät tunteneet oikeita henkilöitä, olivat asuneet vasta 20 vuotta kunnassa joten syvät sukuyhteydet puuttuivat (ihan oikeasti meininki oli tämä!).



Eli valitettavasti olen sitä mieltä, että kaikella pikkukaupunkien romantisoinnilla ja nostalgisoinnilla saa kauniisti sanottuna heittää vesilintua. Minä olen kaupunkieläjä ja todella mielelläni olenkin.



M27

Varsinkin printtimedian ahdinko kaventaa koko ajan friikkujen leipää. Kovasti saa tehdä työtä ja jos ei ole esim. erikoistunut kotia, perhettä ja maaseutua käsitteleviin juttuihin niin peräkylille muuttaessa voi mennä asiakaskunta uusiksi. Ei se ihan automaattisesti onnistu tai mikään varma valinta ole.

ei hyvää päivää, jos ajattelutapa on tuollainen, roikutaan menneessä ja kuolevassa mediassa kiinni viimeiseen asti, faktahan on se että vakituista väkeä pannaan pellolle ja sisältö ostetaan jatkossa vapailta markkinoilta

ne freet (asuinpaikasta riippumatta) jotka nyt pystyvät kehittämään markkinoille uudenlaisia tuotoksia uusiin kanaviin, ovat etulyöntiasemassa ja saavat tukevan jalansijan markkinoilla

t. eräs, joka ostaa sisältöä useampaan kanavaan

Kiitos rakentavasta vastauksesta :) Tiedän freelancereiden tilanteen vallan hyvin ja tiedän senkin, että hyvälle kirjoittajalle avautuu tänä päivänä täysin uusia mahdollisuuksia. Elän itse erittäin hyvin viestintäalan yksinyrittäjänä, tosin kirjoittaminen on vain osa työtäni.

Huolimatta siitä, että uusia ja erilaisia mahdollisuuksia luovalle ja myyntitaitoiselle kirjoittajalle riittää, hyvin monelle friikulle näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Aikaisemmassa vastauksessa en siis tarkoittanut itseäni, sillä työtilanteeni ja -määräni on erinomainen. Mutta hyvin monella friikulla tilanne on toinen.

eläminen on halvempaa? Sähkö ja ruoka maksaa yhtä lailla, ja jos ja kun on pidettävä kahta autoa, niin asumisen täytyy olla tosi halpaa että eläminen olisi kokonaisuudessaan halvempaa kuin kaupungissa.

Minä työskentelen eri paikkakunnalla, missä asun. Ja toimittajana minulla on se etu, että työtä voi tehdä pitkälti etänä.

asuminen pikku paikoissa on tosiaan niin halpaa että siellä ei tule mitään paniikkia jos jää työttömäksi.

Ja jos niitä "oikeita" töitä ei sit ala löytyä niin pääsee sieltä sit myös pois!



Kannattaa sitä nyt kokeilla :)

Oletko koskaan kuullut, että töitä voi tehdä myös kotipaikkakunnan ulkopuolella?!

Mutta kun olen minä niin lähtisin. Ravintola-alalta majoitusalan,kokin, kylmäkön ja leipurin kokemuksella saisin töitä varmasti mistä vaan. Jos en omasta pikkukyästä, niin ehkä lähimmästä kaupungista.

Asuminen on niin edullista että olisi varaa pitää kaksi hyvää autoa ja ajaa työmatkat.

Asumme x kunnassa, mutta käymme töissä x kaupungissa. Tällä järjestelyllä säästämme satasia asumiskustannuksissa.

Minä tein noin, enkä ole tykännyt.



On aika vaikea edes tietää itsestään etukäteen, miten työorientoitunut on. Kuvittelin, että voisin olla kotona pari vuotta, mutta meinasin tulla hulluksi jo vuodessa.



Omasta sosiaalisuudesta riippuu myös. Minä en ole kovin sosiaalinen - yleensäkään - ja täällä pitäisi olla ihan eläimellisen sosiaalinen, jotta pääsisi piireihin, koska kaikki ovat paikkakuntalaisia ja tuttuja vuosien takaa. Minä olen uusi ja epäilyttävä: pitäisi tehdä hartiavoimin töitä, jotta saavuttaisi luottamuksen.



Junantuoman pitää olla paikkakuntalaisia parempi, ahkerampi, koulutetumpi, laihempi, kauniimpi, jos kuvittelee mitään täältä saavansa. Omat saavat työt kaverinkauppaa, me vieraat emme edes lämmintä kättä.



Tämä oli tosi negatiivinen vuodatus. Toki voi olla ihan toisinkin, ja suurimmaksi osaksi itsestä se kai riippuu. Mieti tarkkaan, mitä teet. Jos mahdollista, kokeilkaa: jättäkää vakityöt sinne vielä varalle, asukaa vuokralla ja tunnustelkaa.

Asuin pikkukylässä 35 vuotta (- opiskelu + työkeikkavuosia) sitten muutin ns. pysyvästi pois 5 vuodeksi. Nyt olemme osittain perheen kanssa muuttaneet takaisin, mutta olen alkanut epäröidä ja jopa peruuttaa päätöstä.



Pikkukylissä on yksinkertaisesti ihan liikaa hulluja ja katkeria ihmisiä, jotka haastavat riitaa ihan kaikesta asiasta. Mitään ei uskaltaisi kehua mm. ed. asuinpaikastaan ja kieroja vittuilijoita on paikka puolillaan.



Älä mene, anna hullujen olla omassa paskassaan.

Pääsee sieltä poiskin :)



Mistään muuttotappio kunnasta en nyt kuitenkaan asuntoa ostais kun niistä ei tahdo päästä eroon. Mielummin vuokralle ensin, nekin on halpoja :)

onko kyseinen kaupunki savonlinna?

Eihän se mitään, jos yksi niistä 100 työpaikasta sopisi sinulle. Totta on, että elämä on maaseudulla paljon halvemoaa. Olisi helppo pysytellä ansiosidonnaisella hoitamassa lapsia.

Savonlinnapa hyvinkin.

Sekin mua pelottaa, että siellä ei ollut viime lauantaina ketään missään yhtään, emmekä keksineet mitään muuta tekemistä kuin käydä seurahuoneella parilla. En halua juopoksi, kun ei ole muutakaan tekemistä.



-ap, joka on syntyperäinen stadilainen

Freetoimittaja etenkin.

Varsinkin printtimedian ahdinko kaventaa koko ajan friikkujen leipää. Kovasti saa tehdä työtä ja jos ei ole esim. erikoistunut kotia, perhettä ja maaseutua käsitteleviin juttuihin niin peräkylille muuttaessa voi mennä asiakaskunta uusiksi. Ei se ihan automaattisesti onnistu tai mikään varma valinta ole.

Savonlinnapa hyvinkin. Sekin mua pelottaa, että siellä ei ollut viime lauantaina ketään missään yhtään, emmekä keksineet mitään muuta tekemistä kuin käydä seurahuoneella parilla. En halua juopoksi, kun ei ole muutakaan tekemistä. -ap, joka on syntyperäinen stadilainen

Paikallislehdessä olisi kerrottu noin tusinan verran mahdollisuuksia viettää lauantaita ilman viinaa.